Sisältövaroitus: urbaanilegendasarja esittelee kauhutarinoita, jotka saattavat sisältää järkyttäviä yksityiskohtia.
Jotkin tarinat ovat ehdottomasti kuulemisen arvoisia, mutta toisia ei pidä missään nimessä kuulla. Sanotaan, että vuosisatoja sitten eräs kirjailija kirjoitti niin kamalan tarinan, ettei kukaan sietänyt lukea sitä loppuun. Nimellä Lehmänpää (Gozu 牛頭) tunnettu tarina osoittautui lopulta niin pahansuovaksi, että kaikki siitä tehdyt painokset määrättiin tuhottavaksi.
Nykyään sanotaan, että mikään nettiin postattu asia ei koskaan häviä täysin. Näemmä Lehmänpääkään ei lopulta tuhoutunut täysin, vaan tarinasta uskotaan säilyneen lyhyitä otoksia nykypäivään asti.
Kerran joukko oppilaita oli opettajansa kanssa bussissa luokkaretkellä. Kuten bussiin ahdetuilla oppilailla on tapana, meno äityi lopulta varsin levottomaksi. Opettaja päätti rauhoittaa tilanteen kertomalla oppilaille tarinan.
”Oletteko kuulleet Lehmänpäästä?”, opettaja kysyi.
Kukaan oppilaista ei tiennyt kyseistä tarinaa, joten yhtä lailla tietämätön opettaja, joka oli jotenkin saanut käsiinsä pari sivua Lehmänpäätä, alkoi lukea tekstiä. Mitä pidemmälle hän luki, sitä enemmän oppilaita pelotti. Monet itkivät, huusivat ja pyysivät opettajaa lopettamaan. Mutta opettaja oli kuin transsissa ja jatkoi lukemista.
Lopulta hysteerisiä lapsia täynnä oleva bussi suistui tieltä. Vaikka onnettomuus ei ollut paha, pelastustyöntekijöiden ehtiessä paikalle lähes kaikki bussin kyydissä olleet olivat kuolleet. Viimeinen eloonjäänyt ehti vain mutista ”lehmänpää”, ennen kuin kuoli. Kuolinsyyntutkimusten mukaan kaikki olivat kuolleet selittämättömään kohtaukseen.
Välillä kauhupeleissä, kuten vuonna 1996 Kenix Softin julkaisemassa Corpse Partyssa, voi törmätä teksteihin, joita ei Lehmänpään lailla kannata lukea loppuun asti. Takashi Miiken ohjaamassa yakuza-kauhuelokuvassa Gozu (2003) esiintyy myös lehmänpää, mutta muutoin elokuvalla ei ole pahemmin tekemistä urbaanilegendan kanssa.
