Lapsinero Baker Streetiltä

Young Miss Holmes – arvostelu

Lapsinero Baker Streetiltä

Pinja Peltonen Kirjoittanut Pinja Peltonen

Kukapa ei olisi kuullut Sherlock Holmesista – sir Arthur Conan Doylen luomasta salapoliisista, joka nauttii viulunsoitosta sekä kemiasta ja jonka terävä äly on pelastanut Scotland Yardin moneen otteeseen.

Young Miss Holmes ei kuitenkaan ole kertomus Holmesista. Se kertoo Sherlock Holmesin rakastetuimpia tarinoita aivan uudesta näkökulmasta, nimittäin hänen sisarentyttärensä Christien silmien kautta. Ulkoasustaan poiketen kyseessä ei ole tyttöjen vaan aikuisten miesten sarja – se kun ilmestyi Japanissa Comic Flapper -seinenlehdessä. Toisaalta siinä ei ole mitään nuoremmillekaan lukijoille sopimatonta.

Mysteerien Lontoo

Crystal ”Christie” Margaret Hope on vallan poikkeuksellinen kymmenvuotias. Hän on yhtä älykäs kuin moni yliopisto-opiskelija, hänellä on silmää yksityiskohdille ja hän on nuoresta iästään huolimatta hyvin aikuismainen. Hänen vanhempansa ovat matkoilla Intiassa, ja hänet on jätetty yksin palvelijoiden kanssa pitämään huolta perheen tiluksista.

Mangan tapahtuma-aikana, 1800-luvun lopulla, nuoret tytöt viettivät päivänsä joko opetellen miestenhurmaustaitoja päästäkseen rikkaisiin naimisiin tai opiskellen musiikkia ja pitsinnypläystä kotiopettajattaren johdolla. Mutta Christiellä on kuitenkin omat ajanvietteensä. Hänen suurinta huviaan ovat nimittäin perheen kirjaston tutkiminen ja kuuluisan setänsä auttaminen salapoliisintöissä.

Young Miss Holmes alkaa tarinalla Mazarinin timantti. Arvokas jalokivi on vähemmän yllättäen varastettu, ja Sherlock Holmesin tehtävä on hankkia se takaisin. Kuin sattumalta sisään pöllähtää myös nuori Christie, joka auttaa setäänsä nappaamaan tekijän. Näin alkavat hieman samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset versiot Doylen alkuperäisistä Sherlock-tarinoista.

Suurin – ja varmaankin hämmentävin – ero löytyy tarinasta Sherlock Holmes ja viimeinen vampyyri. Tarinassa Shintani on nimittäin liittänyt mukaan Nozomu Tamakin Dance in the Vampire Bund -mangan lolivampyyri Mina Tepesin sekä hänen palvelijattarensa. Mina onnistuu pelastamaan Christien hengen, ja heistä tulee hyvät ystävät.

Toisaalta Mina taitaakin olla Christien ainoa edes jokseenkin samanikäinen ystävä. Dance in the Vampire Bundia lukeville edessä on hämmentäviä aikoja, mutta muille Mina jää ”vain” Christien vampyyriystävättäreksi. Ristivierailu selittyy sillä, että mangat ilmestyvät Japanissa samassa lehdessä.

Nuoren naisen ongelmat

Yksi Young Miss Holmesin parhaita lähtökohtia ovat hurmaavat hahmot. Christie on voimakastahtoinen nuori neiti ja aina innokkaasti menossa mukana. Vaikka hänellä on heikkojakin hetkiä, hän ei lannistu ikinä.

Christien alituisena ongelmana ovat kuitenkin yhteiskunnan hänelle asettamat vaatimukset. Nuoren naisen ei sopisi juosta öisin ulkona, olla päivät pitkät nenä kiinni kirjassa tai ainakaan sekaantua Scotland Yardin työhön. Mutta Christie vähät välittää vanhoista ja homehtuneista säännöistä ja yrittää opettaa suvaitsevaisuutta myös ennakkoluuloisille palvelijoilleen. Tämä on hyvin ihailtava päämäärä, ja se nostaakin Christien yhdeksi parhaimmista päähenkilöistä ikinä.

Christien palvelijattaretkin ovat monen alan ammattilaisia. Ann-Marie on tiukkapipo, joka yrittää mahduttaa Christietä nuoren naisen muottiin, mutta joka toisaalta välittää Christiestä enemmän kuin kukaan arvaakaan. Nora taas on maalaistyttö, jonka tavoissa on vielä hiomista ja jonka kieli on terävä kuin partaveitsi. He ovat myös molemmat Christien henkivartijoita, joten he kantavat aina aseita mukanaan. Ann-Marie ja Nora ovat Christien lisäksi sarjan parhaimpia hahmoja, ja onkin ihailtavaa, kuinka vahvoja naishahmoja Shintani on osannut luoda.

Vaikka tarina kertookin pääasiassa Christiestä, nähdään itse Sherlock Holmesiakin useasti – ovathan mysteerit varsinaisesti hänen tapauksiaan. Vanhempien ollessa matkoilla ovat setä ja tohtori Watson palvelijoiden lisäksi Christien tärkeimmät kasvattajat.

Tämä näkyy Christien pakkomielteessä yrittää ratkaista murhamysteerit vähintään yhtä hyvin kuin setänsä. Christie tietää setänsä olevan älykäs ja että tämä ei tuhlaa aikaa mielenkiinnottomiin tapauksiin tai epäkiinnostaviin ihmisiin. Christie pelkääkin, että jos hän ei alati osoita älykkyyttään, setä kyllästyisi häneenkin.

Takaisin 70-luvulle

Ulkoasultaan Young Miss Holmes on erittäin mukava ja helppolukuinen manga. Veteraanimangaka Shintani työskenteli aikoinaan itse Leiji Matsumoton avustajana, ja hänen työskentelynsä on ensiluokkaista ja ehdottoman selkeää.

Sarja muistuttaakin ulkoasultaan 70-luvun shoujomangaa, vaikka seinenlehdessä ilmestyikin. Kaikki retrotyylille olennainen löytyy: säihkysilmät, tuulessa liehuvat hiukset sekä kukkarasterit. Toisaalta jälki on jossain määrin siistittyä ja modernisoitua: ruutujako ja kompositiot ovat selkeitä, eikä ruutujen rajoja rikota usein – ja jos rikotaan, niin hyvällä maulla. Moni silmä varmaan hämääntyy lukiessa ja erehtyy luulemaan sarjaa vanhemmaksi kuin se onkaan.

Retrofiilis tulee hyvin esiin myös miljöössä, sillä Shintani on jäljentänyt hyvin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Euroopan, joka usein toimi 70-luvun shoujomangojen näyttämönä. Christien ja muiden vaatetus on erittäin yksityiskohtaista ja kaunista katseltavaa – aina herrasmiesten puvuista tanssiaisten koreisiin juhlamekkoihin. Vaikka manga keskittyykin hyvin paljon hahmoihin, myös kaikki taustat aina linnanraunioista englantilaisiin puistoihin on piirretty yksityiskohtaisesti ja rakkaudella.

Laatutyötä

Seven Seasin englanninkielinen julkaisu on yllättävän laadukas paketti. Yksi kokoomapokkari vetää kaksi alkuperäistä kirjaa, joten lukemista riittää pitkäksikin toviksi, mutta hinta on silti inhimillisellä tasolla. Sivut on ladottu taidokkaasti, eivätkä puhekuplat vahingossakaan mene piiloon selkämyksen taitteeseen. Värisivuja ei valitettavasti löydy, mutta alun perin – tietysti – vesivärein maalaillut värisivut on saatu painettua selkeästi ja laadukkaasti harmaasävyisiksi.

Erityistä kiitosta Seven Seas saa todella hyvästä käännöstyöstä. Vanhahtavan kuuloinen englanti on paitsi autenttista, myös erittäin jännää lukea. Myös hahmojen erilaiset aksentit saavat omat parrasvalonsa. Välillä tekstiä on tosin yhdellä aukeamalla niin paljon, että kielellinen kikkailu saattaa aiheuttaa lievää huimausta. Myös Seven Seasin harrastama sanojen lihavointi aiheuttaa välillä kummastusta.

Young Miss Holmesin paras puoli on se, että sitä on kiva lukea. Tarinat ovat episodimaisia, joten massiivisen pokkarin voi helposti lukea pienissä erissä. Hahmoja seuraa mielellään, ja Shintani on onnistunut uudelleenkertomaan Conan Doylen alkuperäiset tarinat hyvin. Hillitty mutta erittäin kaunis taide on jo itsessään kaiken rahan arvoista.

Young Miss Holmes onkin mitä mainiointa kesäluettavaa niin dekkarien, shoujon kuin Sherlock Holmesinkin ystäville. Toivottavasti englanniksi saadaan ennen pitkää myös sarjan viime vuonna alkanut jatko-osa Christie London Massive, jossa 16-vuotiaaksi varttunut päähenkilömme saa lopulta ratkottavakseen omiakin mysteerejä.

Young Miss Holmes

Young Miss Holmes

1 käyttäjä omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/3
  2. Julkaisu
    3/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Seven Seas
Tekijä(t): Kaoru Shintani

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut