Wonderful Days – arvostelu
Korean voimannäyte
Kirjoittanut
Jari Lehtinen
Ennen Wonderful Daysia korealaisesta animaatiosta ei ollut paljoa kertomista. Etelä-Korean studiot olivat erikoistuneet välianimaation valmistajiksi ulkomaisten tilaajien alihankkijoina. Oma tuotanto, sikäli kun sitä edes oli, oli karseimmillaan sellaista kuin vuoden 1983 legendaarisen hirvittävä Space Gundam V. Siinä kierrätettiin muille tehtyjä kalvoja, joiden varaan sävellettiin ”uusi” sarja, jossa oli hiven Macrossia, hiven Gundamia ja hiven sellaisia aivoituksia, joita ei voi edes sanoiksi pukea.
2000-luvun vaihteessa asiat alkoivat edistyä. Ensin tuli lajityyppiin ”hard boil action” (juuri näin kirjoitettuna) määritelty televisiosarja Legend Of Blue (2002), joka ei ollut kovin hard boil, eikä edes action. Hahmojen luonteissa oli toivomisen varaa, taustat olivat valjut ja liikkuminen tikkumaista, mutta se oli kansallinen merkkitapaus. Sitä seurasi Wonderful Days, joka toi korealaisen animaation kansainväliseen tietoisuuteen.
Kovaa yritystä ilman tulosta
Vuonna 2142 ihmiskunta on rakentanut keinomaailma Ecobanin, joka pysyy käynnissä saaste- energialla. Yläluokan hyvinvointi edellyttää saastuneiden alueiden laajentamista. Rahvas, joka onnettomuudekseen joutuu tielle, saa luvan väistyä. Kapinallisia johtavan Tohtori Nooan tavoitteena on tuhota Ecoban, minkä jälkeen tummat pilvet väistyisivät maailman yltä ja aurinko tulisi jälleen esiin. Ecobanin turvallisuusjoukoissa palveleva Jay lähtee ottamaan kiinni Ecobanin tietokonejärjestelmään tunkeutuvaa kapinallista, joka osoittautuu hänen lapsuudenystäväkseen Shuaksi. Elokuva kertoo, mitä valintoja Jay joutuu tekemään ja kuinka Ecoban on hävitettävä.
Juoni ei ole oikeastaan mistään kotoisin – kuin puolet tarinasta olisi jätetty kertomatta, eikä kukaan vaivaudu selittämään, miksi. Kim Jong-Il on syntynyt 1942, mutta tälläkään asialla ei näytä olevan tekemistä elokuvan vuosilukujen kanssa, tai sitten viesti on niin tarkkaan kätketty, että sen ymmärtää vain korealainen. Suurin osa elokuvasta tapahtuu saastepilvien alla, joten värimaailma on kalvas ja harmaanruskea.
Wonderful Days ei ole kokonaan epäonnistunut tekele. Elokuvan asenteesta, tummista sävyistä ja rähjäisyydestä voi löytää 1980-luvun animen parhaat piirteet. Siitä on pitkä aika, kun viimeksi animaatiossa on tehty kuolemaa komeasti oopperan soidessa. Ohjaaja Moon-Saeng Kimin ratkaisu korvata tietokonegrafiikka osin pienoismalleilla parantaa huomattavasti teosta. 3d-efektien ja 2d-animaation yhteispeli on niin sujuvaa, että Wonderful Days lyö laudalta kaikki Final Fantasy -elokuvat. Yhtään irvailematta voi sanoa, että elokuva on korea, mutta samalla niin kalsea ja ennalta-arvattava, että sitä ei houkuta katsoa toista kertaa. Gainaxin versio samasta elokuvasta on tekeillä, mutta kannattaakohan sitä odottaa?
