Welcome To The NHK – arvostelu
Tervetuloa (epä)todellisuuteen
Kirjoittanut
Jari Lehtinen
Mangaa ja animea on turhaa yrittääkään kritisoida sen ulkopuolelta. Mitä mahdollisia epäkohtia sen maailmassa onkin, voi olla varma, että ne kaikki on jo revitty auki ja levitetty eteen mangassa ja animessa itsessään. Stereotyyppisen otakun epäelämälle nauraminen kuuluu hyviin tapoihin. Se on materiaalia, jota otakuyleisö janoaa, koska mikään muu ei voisi saattaa ei-otakuja pahemman hämmennyksen valtaan. Itsensä perinpohjaisen mielettömäksi todistaneessa maailmassa ainoa vakava tapa suhtautua elämään on nauraa sille.
Otakuiden pilkanteko itseään kohtaan on pääosin hyväntuulista ja vaaratonta. Genshikenissä tai Otaku no videossa animeklubi on omituisten otusten kerho, pakopaikka yhteiskunnan ahdistavalta konformismilta. Tarkastelutapa olikin pitkään näennäiskriittinen, kunnes Tatsuhiko Takimoton kirjoittama ja yoshitoshi ABen kuvittama romaanisarja NHK ni youkoso alkoi ilmestyä vuonna 2002. Se ei jätä kiveä kiven päälle. Kenji Oiwan yhä jatkuva mangaversio alkoi Shonen Acessa kahta vuotta myöhemmin. Vuonna 2006 oli animeversion vuoro.
Tervetuloa hikikomoriksi
21-vuotias neitsyt ja hikikomori, eristäytyneenä asunnossaan elävä ja ihmisiä pelkäävä Tatsuhiro Satou on yliopisto-opiskelija, ainakin muistikuviensa mukaan. Hän ei ole nimittäin neljään vuoteen uskaltautunut luennoille. Hän elää vanhempiensa avustuksilla ja intoutuu aika ajoin suunnittelemaan suuria. Valitettavasti suuret suunnitelmat kariutuvat niinkin yksinkertaisiin esteisiin kuin vieraille ihmisille puhumiseen, joten ne eivät tahdo edetä.
Asioihin tulee muutos, kun Satou tapaa kaksi henkilöä. Hänen naapurinsa, Ojamajo Doremin lauluja huudattava otaku, osoittautuu hänen vanhaksi koulutoverikseen Yamazakiksi. Herrat päättävät laatia yhdessä kaikkien aikojen menestyksekkäimmän eroottisen pelin, jonka päähenkilö on jakomielitautinen halvaantunut sokea avaruusolento maid-asussa. Täydellistä. Tästä eteenpäin asiat vain pahenevat.
Onneksi pelastus on lähellä. Tätinsä kanssa uskonnollisia lentolehtisiä jakeleva Misaki päättää ottaa Satoun henkilökohtaiseksi projektikseen ja tarjoaa hänelle sopimusta. Misaki parantaisi Satoun hikikomorista kunnon kansalaiseksi. Öisissä istunnoissa puistonpenkillä Misaki luennoi Satoulle psykologiaa, josta hän ei itsekään ymmärrä sanaakaan.
Tervetuloa yhteiskuntaan
Satou kärsii nahoissaan kaikki sudenkuopat, joihin japanilainen opiskelija voi langeta: hikikomorin, lolita-kompleksin, joukkoitsemurhat, verkostomarkkinoinnin. Vielä kääntämättömien osien huippuhetki koittaa, kun Satou saa päähänsä, että hänen ongelmansa johtuvat seksuaalisen energian patoutumasta, jota hän aikoo purkaa naurettavalla hypermasturbaatiolla – ja juuri silloin hänen äitinsä tulee ovesta sisään. Satoun koettelemukset, joista ei tiedä itkisikö vai nauraisiko niille, ovat kuin sarja poliorokotuksia. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Kuulemma.
Viiltävintä on, että Satoun pelastavalla enkelillä Misakilla eivät asiat ole sen paremmalla tolalla. Aloittaessaan Satoun parannusprojektin hän yrittää itse asiassa parantaa itsensä. Satoun toinen pelastava enkeli, naimisiin menevä Kashiwa-sempai, näyttää kunnon kansalaiselta, jonka asiat ovat päällisin puolin kunnossa. Todellisuudessa hän elää valeessa ja syö pillereitä kuin näkkileipää, mutta se on yhteiskunnan mielestä hyväksyttävää. Jostain syystä.
Satoun naapurille Yamazakille otakun elämä oli aikoinaan kiehtova vaihtoehto, koska se oli hänen ikioma yksityinen salattu puutarhansa, joka sulki ympäröivän maailman kauaksi ulkopuolelle. Mutta sitten maailma tunki sisään. Hahmokulttuurista tuli hyväksyttyä ja suosittua ja animeteollisuus alkoi esiintyä poliitikkojen puheissa. Welcome To The NHK:n myöhemmissä osissa nähdään, kuinka Misaki ja Yamazaki, jotka rakensivat koko identiteettinsä sen varaan, että he kulkevat valtavirtaa vastaan, huomaavat olevansa tuiki tavallisia tallaajia, jotka eivät erotu toisista millään tavalla. Mikään ei voisi järkyttää heitä pahemmin.
Tervetuloa ihmiseksi
Tarinan otsikon kuvaama Japanin yleisradioyhtiön suuri salaliitto, jolla tv-luvan maksajista tehdään hikikomoreita, ei tietenkään ikinä etene minnekään. Myös yhteiskunnan ongelmien hirtehinen käsittely on lopulta vain välivaihe. Syyllistä ei ole. Mikään alakulttuuri ei pysty luomaan ongelmia yhtä vähän kuin niitä ratkaisemaankaan, sillä alakulttuuri on aina reaktio. Welcome To The NHK:n vyörytyksen jäljiltä käy selväksi, että hikikomorin tai otakun mahdollisia sosiaalisia ongelmia ei riitä ratkaisemaan se, että todetaan hänen olevan hikikomori tai otaku. Niin yksinkertainen maailma ei ole koskaan ollut. Kun kaikki kivet on käännetty, jäljelle jää ihminen itse, arka ja haavoittuvainen luontokappale, jolta vaaditaan lähes jumalallisia kykyjä selvitäkseen päivittäisestä elämästään ankarassa kilpailuyhteiskunnassa, jossa kaikilla on omat ristinsä kannettavana.
Kenji Oiwan mangaversio Welcome To The NHK:sta ei ole vähempää kuin räjähtävä. Oiwa kuvittaa henkilöidensä vainoharhat ja fantasiat henkeäsalpaavalla tavalla. Kasvonpiirteet ovat usein yhtä groteskeja kuin kasvojen kantajien aivoituksetkin, mutta Oiwa ei ikinä ole mauton. Hän kuvaa tapahtumat tyylillä, joka on hillitön, mutta ei koskaan epäherkkä. Äärimmäisen hikikomorin huone kuvataan kaikkein tehokkaimmin jättämällä se näyttämättä. Lukija saa itse kuvitella pahimpansa.
Welcome To The NHK:ta ei kannata suositella kenelle tahansa. Jos tietää, että ihmiseen kannattaa asettaa toiveita sen takia, että hän on niin perin epäonnistunut olio, niin ymmärtää idean. Tokyopop on varmuuden vuoksi katsonut viisaimmaksi pakata kirjat muoveihin ja myydä niitä vain yli 18-vuotiaille.
