Normannien maihinnousu

Vinland Saga – arvostelu

Normannien maihinnousu

Tsubasa Kirjoittanut Petteri Uusitalo

Miekanheilutusaiheisten toimintamangojen joukossa on kaksi sarjaa, jotka ylittävät suosiossaan muut. Berserk on näistä pitempään jatkunut klassikko. Lähes yhtä tunnettu on kuitenkin myös Makoto Yukimuran Vinland Saga, joka sekin on ilmestynyt jo yli kahdeksan vuoden ajan.

Eletään 1000-luvun alkua, ja viikingit hallitsevat lohikäärmelaivoillaan koko pohjoista Eurooppaa. Tanskan kuningas Sven Haaraparta on valloittamassa Englantia, ja tanskalaisten puolella kyliä polttamassa on myös sotapäällikkö Askeladdin johtama palkkasoturijoukko.

Askeladdin joukkion mukana roikkuu synkkä nuorukainen nimeltä Thorfinn, joka käyttää aseenaan kahta tikaria. Hän ei kuitenkaan ole varsinaisesti Askeladdin palveluksessa. Sen sijaan hän on viimeiset kymmenen vuotta yrittänyt ottaa tämän hengiltä kaksintaistelussa kostaakseen isänsä kuoleman.

Thorfinn kasvoi iloisena pikkupoikana Islannissa, rauhaisassa ja kuninkaattomassa maassa. Eräänä päivänä hänen isäänsä Thorsia tultiin kuitenkin pyytämään takaisin kuninkaan palvelukseen. Thorfinnille paljastui hänen isänsä olleen aikoinaan ”Peikoksi” kutsuttu sotapäällikkö ja kotoisin Jomsborgista, viikinkimaailman pelätystä Spartasta, jota kuningas joutuu pitämään verovapaudessa rauhan takeeksi.

Thors oli kuitenkin kyllästynyt sotimiseen, lavastanut kuolemansa ja lähtenyt vaimoineen Islantiin. Rintamakarkuruus ollaan nyt kuitenkin valmiita unohtamaan, koska häntä tarvitaan Englannissa – kuulemma. Oikeasti hänet aiotaan salamurhata, ja jomsviikinkien Floki palkkaa tehtävään Askeladdin joukon.

Thors osoittautuu vanhan maineensa mukaiseksi, mutta jäniksenä laivaan livahtanut Thorfinn joutuu panttivangiksi. Isä surmataan Thorfinnin silmien edessä.

Unelmien Vinlanti

Kirkassilmäisenä ja harvahampaisena pikkupoikana kotoaan lähtenyt Thorfinn on seurannut Askeladdin sotureita taistelusta toiseen suurimman osan elämästään. Hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut ryöstelystä ja raiskailusta, vaan harrastaa lähinnä yksinään murjottamista ja muiden viikinkien halveksumista.

Thorfinnin mielessä on vain kosto Askeladdille: hän tekee työnsä hyvin, ja saa jokaisesta onnistumisesta palkkioksi kaksintaistelun. Hän ei kuitenkaan koskaan voita. Hän on äkkipikainen ja holtiton, eikä hänen taistelemisessaan ole tyyliä tai itsehillintää – varsinkaan Askeladdia vastaan.

Samannimisen taruhahmon tapaan Askeladd on nerokas ja juonikas, ja sotapäällikkönä hän on sekä tyyni että manipuloiva. Hän muistuttaa Thorfinniä, että vuosien myötä tästä tulee vahvempi ja hänestä itsestään taas heikompi – ennen pitkää Thorfinn siis vääjäämättä onnistuu. Omalla kierolla tavallaan Askeladdista muodostuu Thorfinnille tietynlainen opettavainen isähahmo.

Lapsena Thorfinnilla oli tapana istua kylän muiden lasten kanssa kuuntelemassa kauppias Leif Erikinpojan tarinoita maasta, jonka tämä oli löytänyt Atlantin länsipuolelta ja nimennyt Vinlanniksi. Tuliaisina tuodusta intiaanipäällikön sulkapäähineestä huolimatta aikuiset pitivät näitä tarinoita pelkkinä valheina. Ne jäivät kuitenkin itämään Thorfinnin mieleen, ja unissa hänen perheensä elää lämpimässä ja sodattomassa maassa, jossa vehreät laidunmaat – vin – lainehtivat silmänkantamattomiin.

Thorfinn pohjautuu historialliseen Thorfinn Karlsefniin, joka muistetaan Vinlannin asuttajana. Koko ajan on siis selvää, että merten taakse ollaan joskus lähtemässä, mutta tässä vaiheessa Vinlanti on kuitenkin vasta pilke Thorfinnin silmäkulmassa.

Thorfinnin unelma Vinlannista vertautuu sarjassa brittien taruun kuningas Arthurin hautapaikkana toimivasta Avalonista, joka niin ikään on lännessä sijaitseva paratiisi. Askeladd oppi tämän tarun omalta äidiltään. Hänellä kun on syvemmät henkilökohtaiset suhteet Englantiin kuin kukaan osaa arvatakaan.

Kasvojen uurteet ja hikipisarat

Vinland Sagan ensimmäinen luku ilmestyi Kodanshan Weekly Shonen Magazinessa huhtikuussa 2005. Yukimuran aiempi manga, palkintoja kahminut ja suomeksikin julkaistu scifisarja Planetes, oli niin ikään ilmestynyt viikoittain Weekly Morningissa. Se ilmestyi kuitenkin epäsäännöllisesti – vuosien 1999 ja 2004 välillä se ehti vain neljän pokkarin pituiseksi.

Tälläkin kertaa Yukimuran puhti loppui viiden kuukauden jälkeen. Sarjasta päätettiin tehdä reilusti kuukausittainen, ja hetken tauon jälkeen se jatkui Morningin sisarlehti Afternoonissa joulukuussa 2005.

Tämä näkyy myös sarjan ulkoasussa: luvun 16 jälkeen sen visuaalinen ilme muuttuu melko rajusti. Yukimura alkaa piirtää erikseen jokaisen partakarvan, hiuksen, oljenkorren ja puunlehden, työn likaamista käsistä ja haljenneista kynsistä puhumattakaan. Parhaimmillaan sarja muistuttaa Otoyomegatarin kaltaista maanista piperrystä.

Samalla Yukimura väänsi myös kasvojenpiirtotyyliään yksityiskohtaisemmaksi, kauemmas Planetesin koomisen simppelistä tyylistä. Tästä huolimatta hän pitäytyi plastisen tyylitellyissä kasvojenmuodoissa, mikä keventää sarjaa – ja mahdollistaa välillä pyöreäsilmäisen tilannekomiikankin, joka muistuttaa vanhoista ajoista Planetesin parissa.

Taistelut ovat kuitenkin asiaankuuluvan raakoja. Sormia työnnetään silmäkuoppiin, päitä ja käsiä lentelee verisissä kaarissa, ja kaikki groteskit detaljit on piirretty samalla huolella kuin maisematkin. Sormien menettäminen on viikingeille naurun asia ja kuolemanpelko lähes tuntematon käsite, koska vain taistelussa kuolemalla pääsee Valhallaan. Sotiminen ei ole henkilökohtaista, ainoastaan kaksintaistelut. 

Yukimuran mukaan hänet inspiroi mangakan uralle lapsena luettu Fist of the North Star. Planetesin dramaattiset kohtaukset olivat toki välillä dynaamisia, mutta toimintasarja se ei koskaan ollut. Vinland Saga taas on ensisijaisesti sellainen: yhteenotot ovat nopeita ja intensiivisiä, ja yliluonnollisen tuntuisia voimamiestemppuja annostellaan sopivan vähän. Afternoonin kaltainen seinenlehti sopiikin sen julkaisumediaksi hyvin.

Jotain mätää Tanskanmaalla

Vaivihkaa sarja esittelee myös toiseksi tärkeimmän hahmonsa, Tanskan prinssi Knuutin, jonka nimestä käytetään mangassa sen englantilaista kirjoitusasua Canute. Prinssistä tulee myöhemmin historian tuntema kuningas Knuut Suuri – mutta tässä sarjassa hän on aluksi pelokas, kauniskasvoinen ja niin ujo, että ei uskalla edes puhua julkisesti.

Kuninkaan kahdesta pojasta nuorempana Knuut on pelkkä varaperillinen, ja hänen isänsä on lähettänyt hänet sotatantereelle menettämään henkensä. Prinssistä tulee pelinappula sotajoukkojen välisessä kisailussa, ja seuraa saattotehtävä läpi vihamielisten maiden.

Askeladdin joukkoa jahtaamaan asettuu englantilaisten puolella sotiva viikinkipäällikkö Thorkell Pitkä. Tässä mangassa hän on varsinainen jättiläinen, joka pystyy lävistämään kolme miestä yhdellä keihäällä, lyömään hevosia kuoliaaksi paljain käsin ja hajottamaan talojen seiniä kirveellä. Hän myös paljastuu Thorfinnin isän vanhaksi taistelutoveriksi, ja nämä kaksi ottavat yhteen parikin kertaa.

Kristittyjä leijonille

Tuohon aikaan pohjanmiehet olivat vielä pitkälti vanhassa uskossa, ja tässäkin sarjassa soturit naureskelevat kristittyjen ristillä roikkuvalle heikonnäköiselle jumalalle. Aateliset olivat kuitenkin vahvasti ajamassa kristinuskoa yhdistääkseen kansaa. Knuutin mukana roikkuu juoppo pappi Willibald, joka mietityttää sotureita pohdinnallaan rakkauden merkityksestä.

Matkan aikana Knuut saa traagisen menetyksen johdosta yllättävän potkun takamukseensa ja kiroaa Jumalan. Hän miehistyy kertalaakista ja muuttuu Berserkin Griffithiä muistuttavaksi hahmoksi, jonka suunnitelmana on rakentaa paratiisi maan päälle. Thorkell ja Askeladd hylkäävät aiemmat lojaliteettinsa ja siirtyvät prinssin palvelukseen, koska näkevät tämän potentiaalin.

Kun Englanti on saatu kokonaan rauhoitettua tanskalaisten lain alle, sarjan huomio siirtyy hetkeksi valtaistuinpeliin. Kuningas Sven haluaisi vanhemmasta pojastaan seuraajansa, mutta kunnianhimonsa löytänyt Knuut on pahasti tiellä. Isä ja poika ovat toistensa kurkuissa kiinni, ja Thorfinn seuraa toistuvia salamurhayrityksiä sivusta.

Loppujen lopuksi kuningas menettää päänsä, ja Englannin kruunu päätyy Knuutille. Thorfinnin kannalta kaikki menee kuitenkin pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen. Tähän päättyy sarjan kahdeksan pokkarin pituinen alkuosa.

Todellisen soturiuden alkulähteillä

Tapaamme Thorfinnin seuraavan kerran eteläisellä Juutinmaalla, jonne hänet on myyty maaorjaksi rangaistuksesta Knuutin kimppuun käymisestä. Hän tekee töitä rikkaan maanomistaja Ketilin tilalla ja on täysin muuttunut mies: hänen sänkisissä kasvoissaan ei ole enää minkäänlaista vihan tai tunteen paloa.

Thorfinn huomaa, että hänen koko aiempi elämäntarinansa mahtuu muutaman virkkeen pituiseen lakoniseen selitykseen. Askeladdin surmaaminen oli hänen elämänsä ainoa sisältö, ja nyt hän on vain tyhjä miehen kuori. Lisäksi häntä vaivaavat jokaöiset painajaiset, joissa häntä vainoavat hänen tappamiensa ihmisten haamut.

Thorfinn tutustuu Ketilin ostamaan englantilaiseen orjaan, Einariin, ja he raivaavat yhdessä uutta peltoa useamman vuoden ajan ostaakseen vapautensa takaisin. Ketilin vanha ja kärttyisä isä auttaa heitä, mutta toisaalta orjia halveksuvat rengit heittelevät myös kapuloita rattaisiin.

Thorfinnille tuottaa kuitenkin vaikeuksia suuttua, ja kristillinen lähimmäisenrakkauden ja pasifismin ideologia alkaa hiljalleen kiinnostaa häntä. Ikänsä miehiä tappaneena hänestä tulee Rurouni Kenshinin nimihahmon kaltainen mies, joka alkaa hiljalleen ymmärtää mitä hänen isänsä tarkoitti sanoessaan ”todellinen soturi ei tarvitse miekkaa”.

Rauhalliset päivät jatkuvat, ja vääräleuat ovatkin irvailleet sarjan muuttuneen Farmland Sagaksi. Ketilin isä mutisee kuitenkin pahaenteisesti tilan kasvattamisen liian isoksi olevan ongelmien kerjäämistä, ja tummat pilvet kerääntyvät horisontissa.

Thorfinnin kokiessa valaistumisen hetkiä Knuutista on tullut isänsä haamun riivaama synkkä nuori kuningas, joka saa pian veljeltään myös Tanskan kruunun. Paratiisia maan päälle luotaessa tarkoitus pyhittää keinot, ja Knuutista ollaan kovaa vauhtia petaamassa sarjan antagonistia.

Armeija nielee rahaa, ja Ketilin tila olisi houkuttava takavarikoinnin kohde. Tämä johtaa Thorfinnin ja Knuutin tiet taas yhteen – mutta mitä sanottavaa täysin eri poluille lähteneillä miehillä on toisilleen neljän vuoden jälkeen?

Kohti Amerikkaa

Tätä kirjoittaessa sarja on jälleen uudessa käännekohdassa, ja Thorfinnin tie käy lopulta kohti Vinlantia, jonne hän aikoo rakentaa sodattoman maan. Tästä eteenpäin sarjan eteneminen on arvailujen varassa.

Historiankirjojen mukaan oikean maailman Thorfinnin mukaan tarttui Grönlannista vaimo matkalla Vinlantiin. Jää nähtäväksi käykö näin itse sarjassa, koska sarja on koko ajan käyttänyt historiaa vain löyhänä inspiraationlähteenään. Siitä nauttiakseen ei tarvitse missään nimessä tietää oikeasta historiasta mitään, joten sen ei kannata antaa pelottaa.

Sitä historiallista tosiasiaa tarina kuitenkaan tuskin pystyy ohittamaan, että Newfoundlandin viikinkiasutus kesti vain kolmen vuoden ajan. Konfliktit paikallisten alkuasukkaiden kanssa olivat jatkuvia, joten sodatonta maailmaa ei löytynyt edes maan ääristä. Tiettävästi Thorfinn palasi elämään viimeiset vuotensa Islannissa, mutta tarinan päättymiseen lienee vielä kuitenkin vuosikausia.

Vinland Sagalla on tarinankerronnallisesti hitaat ja vauhdikkaat hetkensä, mutta kokonaisuutena se on laadukas teos, jota kehtaa suositella kaikille manganlukijoille. Se on verkkaan etenevä kasvutarina, joka toimintapainotteisuudestaan huolimatta myös valottaa varsin realistisesti viikinkien arkielämää. Lisäksi sen parhaat ja dramaattisimmat hetket lienevät vielä edessä.

Kovakantinen komeus

Vinland Saga on ollut jo yli puolen vuosikymmenen ajan kaikkien lisenssitoivelistojen kärjessä. Julkaisuoikeuksia on tiettävästi kärkkynyt useampi kustantaja Verticalista alkaen, mutta ilmeisesti Kodanshan aikomuksena on kaiken aikaa ollut julkaista se itse.

Sarja on Kodansha Comicsin ensimmäinen askel kovakantisten omnibus-julkaisujen saralla, ja julkaisuun onkin ladattu kiitettävästi ruutia. Haastavimmatkin ääniefektit on korvattu käännöksillä, eikä julkaistusta itse asiassa löydy kanaakaan japania. Ladonta on hoidettu suurella määrällä vaihtelevia fontteja, ja normaalin dialogin fontiksi valittu pyöreän kumpuileva kirjasin on erikoisuudestaan huolimatta helppolukuinen.

Omnibus-julkaisut ovat keränneet viime aikoina huonoa mainetta epäkäytännöllisyydestään. Hyvästä painojäljestä huolimatta tämä 470-sivuinen kirja on hämmästyttävän kevyt, ja kovakantisuudesta johtuen selkämyskään ei taitu lukiessa pilalle. Väkisin aukivääntelylle ei toisaalta ole juuri tarvettakaan, sillä sivutaitto on siinä määrin väljää, että tekstit eivät missään vaiheessa ole vaarassa jäädä piiloon aukeaman keskelle.

Julkaisu on muutenkin hinta-laatusuhteeltaan miellyttävä. Värisivut ovat mukana värillisinä, väliin jäävän pokkarin kansikuva mukaan lukien. Sama pätee kummankin pokkarin bonusmateriaaleihin. Planetesin tapaan niissä seurataan sivuhahmojen elämää neljän ruudun stripeissä ja kerrotaan taustatietoja mangan maailmanrakennuksesta pohjapiirrosten, karttojen ja luonnosten kera. Loppuun on lisätty myös Kodanshan Comicsin omia käännöshuomautuksia ja kulttuuriselityksiä.

VINLAND SAGA

Vinland Saga

0 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/3
  2. Julkaisu
    3/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Kodansha Comics
Tekijä(t): Makoto Yukimura

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut