Näkökulmia japanilaiseen ja suomalaiseen nykykulttuuriin

Vaurauden lapset – arvostelu

Näkökulmia japanilaiseen ja suomalaiseen nykykulttuuriin

Jenny_Anime Kirjoittanut Jenny Kangasvuo

Tohtoritason tutkijoiden kirjoittama artikkelikokoelma Vaurauden lapset antaa lukijalle mahdollisuuden perehtyä varsin vaihteleviin aiheisiin, kuten kamerakännykän käyttö, japanilainen televisio, sukupolvien väliset suhteet ja animefanius. Teemojen hajanaisuudesta huolimatta kirja antaa syvän näkemyksen moniin japanilaisen populaarikulttuurin ilmiöihin. Joissakin artikkeleissa vilkaistaan myös hiukkasen Koreaan, joka lähitulevaisuudessa voi nousta lähes Japanin veroiseksi viihteen alkulähteeksi.

Kirjan tekstien viihdyttävyystaso vaihtelee. Kirjan aloittaa pari kuluttamista ja taloutta käsittelevää artikkelia, jotka tarjoavat puisevuudestaan huolimatta hyvän pohjan japanilaisen populaarikulttuurin pohtimiselle. Terävimmät oivallukset japanilaisen populaarikulttuurin luonteesta sijoittuvat kuitenkin sinne tänne pitkin kirjaa: esimerkiksi videopelejä käsittelevän artikkelin kirjoittaja Aki Järvinen pohtii kiehtovasti japanilaisuuden merkitystä populaarikulttuurituotteissa. Hän huomauttaa, että japanilaisissa tuotteissa kansallisuus on häivytetty, jolloin ne vetoavat laajempaan kansainväliseen yleisöön kuin esimerkiksi amerikkalaiset populaarikulttuurituotteet, joissa amerikkalaisuus on näkyvää. Toisaalta populaarikulttuurissa käytetään hyväksi mielikuvia Japanista ”coolina” maana. Japanilaisuudesta valitaan tyylikkäimmät piirteet osaksi markkinoitavaa tuotetta sellaisella tavalla, ettei se karkota vaan houkuttelee ostajia. Japanilaisuutta sopivasti peittämällä ja korostamalla tuotteet kiehtovat sekä japanilaisia että kansainvälisiä kuluttajia.

Kirjan ainoa japanilaisten kirjoittama artikkeli, Tadamasa Kimuran ja Yoshitaka Saiton ”Internetin sosiokulttuuriset ulottuvuudet: vertailussa Suomi, Japani ja Etelä-Korea”, on valitettavasti myös opuksen kuivakkain – huolimatta sellaisista omalaatuisella tavalla viihdyttävistä tilastotiedoista, kuten että haastatelluista suomalaisopiskelijoista 78,9 prosenttia ilmoittaa nimensä kotisivullaan, siinä missä vain 20,4 prosenttia japanilaisopiskelijoista tekee samoin. Tai että suomalaishaastateltavista 82,6 prosenttia on suunnilleen sitä mieltä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja ystävällisiä – japanilaisilla vastaava prosenttiluku on 37,8. Epäselväksi kuitenkin jää, mitä nämä tilastotiedot kertovat japanilaisesta ja suomalaisesta todellisuudesta, sillä lukuja ei sidota yleisempään kuvaukseen japanilaisten ja suomalaisten Internetin käytöstä.

Anime-lehden lukijoiden kannalta kirjan mielenkiintoisinta antia lienee Kaarina Nikusen artikkeli ”Animellista faniutta. Internet ja japanilaisen piirroskulttuurin fanit”, jossa Nikunen kertoo tutkimuksestaan suomalaisista animefaneista. Nikusen perehtyneisyydestä animefaneihin kertovat viittaukset Animeunionin keskusteluihin, tämän lehden päätoimittajaan ja erilaisiin contapahtumiin. Taitaa Nikunen itsekin tietää, mitä animefanius on…

Kiinnostavinta artikkelissa ei kuitenkaan ole sen tietosisältö, joka on keskiverrolle animefanille tuttua ja suunnattu lukijalle, joka ei tunne animea ja mangaa lainkaan. Paljon kiinnostavampaa on se, kuinka fanikulttuurien tutkija Nikunen esittelee animefanit yhteisönä, jonka kohtaamispaikkoja ovat Internet, harrastajapiirit, videoillat ja conit. Nikusen mukaan animefanille tärkeää ei ole pelkästään anime, vaan myös toiset fanit, joiden kanssa fanittaminen on nautinnollista. Vaikka animen tai mangan lumo vähenisi, tiivis yhteisö säilyttää faniutta. Anime on hyvä syy kokoontua yhteen ja pitää hauskaa – kukapa sitä jaksaisi yksiksensä animesta vouhottaa?

Nikunen pitää tärkeänä myös fanien omaa kulttuurituotantoa, kuten fanisivuja, fanfictionia ja sarjakuvien piirtämistä. Animefanien yhteisö käykin jatkuvaa kamppailua japanilaisen populaarikulttuurin kaupallistumisen ja toisaalta animen alakulttuuriaseman välillä. Miltä tuntuu fanista, kun japanilaisesta populaarikulttuurista tulee kenen tahansa viihdettä, jota voi ostaa R-kioskista? Meneekö tuhruisia fansubeja katsomalla käytetty aika hukkaan, kun Full Metal Alchemistia alkaa tulla televisiosta?

Anime-lehdenkin Nikunen mainitsee, sillä ”lehti itsessään kuvastaa faniuden tekstuaalista tuotannollisuutta: [—] lehti omistautuu animea ja mangaa koskeviin esittelyihin, arvioihin ja uutisiin”. Mitäpä siihen enää lisäämään.

Vaurauden lapset

0 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    4/5
  1. Lukijat
    3/5

Julkaisija(t): Vastapaino
Tekijä(t): Katja Valaskivi (toim.)

Kieli: Suomi

Plussaa:
Syvällisiä katsauksia eri teemoihin
Miinusta:
Teemat mielenkiintoisia, mutta hajanaisia, Yksittäisten artikkelien laatu vaihtelee

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut