Umineko no Naku Koro ni – arvostelu
Mikään arvoitus ei ole mahdoton
Kirjoittanut
Pekka Luhtala
Kun Ryukishi07 sai Higurashin valmiiksi, olivat paineet kovat. Aiemmin nimetön doujinshi-kirjoittaja oli onnistunut luomaan kertomuksen, joka sovitettiin sitten kaikenlaisiin eri muotoihin, aina animesta live action elokuviin. Fanit odottivat innolla jatkoa When They Cry -sarjalle.
Näissä merkeissä syntyi sarjan kolmas osa, Umineko no Naku Koro ni, tarina rikkaasta suvusta, joka kokoontuu syrjäiselle Rokkenjiman saarelle viettämään vuosittaista sukukokousta. Perheen pää, erakoitunut ja sairaalloinen Kinzo, on jo pitkään kieltäytynyt näyttäytymästä muiden ihmisten kuin palvelijoiden ja lääkärin edessä. Hänen lapsillaan – joille Kinzo sattui hullun-neroudessaan antamaan länsimaiset nimet – on kaikilla raha ongelmia, joten perintö on kova kysymys. Mukana ovat myös lapsenlapset, joita sukukokous ei erityisemmin kiinnosta. Kun sitten yllättävä myrsky katkaisee yhteydet ulkomaailmaan, ovat dekkarin ainekset kasassa.
Vaikka Umineko ei ole suora jatko-osa Higurashille, on tarinoissa selviä yhteyksiä. Murhat ja tapahtumien toistuminen ovat tuttua huttua, mutta jos odottaa pelkkää uusintaa Higurashista, niin ensimmäisen osan lopussa Ryukishi07 pistää kapuloita rattaisiin. Tällä kertaa painotus on enemmän kokonaistarinassa, eikä jokainen kappale keskity selvästi vain pariin hahmoon. Ratkaisu toimii hyvin ja mukaan mahtuu näin enemmän oikeaa sisältöä.
Doujinshien parhaimmistoa
Kuten aiemminkin, Ryukishi07 hoitaa myös teoksen kuvituksen, mutta kehitystä on selvästikin tapahtunut. Jos Higurashin kolmisormihirviöt ovat vielä mielessä, niin Uminekon piirrokset ovat mukava yllätys. Väritys ei ole enää niin silmiinpistävä, ja mikä tärkeintä, useimpien hahmojen kädet eivät ole näkyvissä. Voisin kyllä sanoa, että tämä ratkaisu on ennemminkin ongelman väistö kuin ratkaisu, mutta tulos on toimiva.
Ainut asia, joka Uminekossa on tuotettu 07th Expansionin ulkopuolella, on musiikki, ja sen huomaa. Mukana on useita säveltäjiä, joista jokaisella on oma tyyli, ja kappalevalikoimasta löytyy niin koskettavia pianosovituksia kuin vauhdikasta teknojumputusta, ja jokaiselle tärkeälle kohtaukselle on varattu oma kappale. Ehkä paras asia on kuitenkin se, että kun pelin on asentanut, kaikki tämä on helposti saatavilla yhdessä kansiossa.
Sen sijaan, että Umineko olisi julkaistu virallisesti englanniksi, sitä kääntää vapaasti Witch Hunt, ryhmä faneja. Tämä itsessään ei ole erikoista, mutta Ryukishi07 lähetti ryhmälle viestin, jossa hän kiitti heitä heidän ponnistuksistaan ja jopa viittasi ryhmän nimeen sarjan neljännessä osassa. On hienoa, että palaute on positiivista sen sijaan, että käännöstyö kiellettäisiin.
