Luonnon suojelija

Tuulen laakson Nausicaä – arvostelu

Luonnon suojelija

Waksu Kirjoittanut Juha Wakonen

On olemassa kahdenlaisia klassikoita. Toiset niistä ovat yksinkertaisesti vain hyviä omana itsenään ja omassa lajityypissään, sisältävät poikkeuksellisen laadukkaan toteutuksen tai yhdistelevät modernisti palasia sieltä sun täältä. Jäljelle jäävä toinen klassikoiden luokka taas ansaitsee kannuksensa historiallisilla ansioillaan, silkalla uraa uurtavalla painollaan ja sillä, että ne ovat olleet synnyttämässä jotakin kokonaan uutta. Japanilaisen mestariohjaaja Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kastiin, vaikka se toki on jo silkkana animaatioelokuvana ohittamaton kokemus.

Kun ajatellaan puhtaan ulkokohtaisesti, Tuulen laakson Nausicaän ansioksi on kuitenkin luettavissa ennen kaikkea se, että Studio Ghibli on olemassa nykyisessä muodossaan. Nimenomaan tämän elokuvan valtaisa menestys vuonna 1984 olleen ensi-illan jälkeen tarjosi Miyazakille ja Isao Takahatalle mahdollisuuden perustaa kokonaan oma tuotantoyhtiö – eli juuri se, joka tänä päivänä tunnetaan taiteellisesta ja henkisestä laadustaan, tunteikkaasta ilmaisustaan ja monista alan rakastetuimmista elokuvista. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että Nausicaä on klassikko vain näistä syistä. Se tuo esiin monet Miyazakilla tärkeistä teemoista, tarina säilyy eheänä kokemuksena lähes loppuun asti, ja joka tapauksessa kyseessä on edelleen yksi parhaista tieteisseikkailuista, joista myös länsimainen yleisö on päässyt nauttimaan. Samalla tämä elokuva on kuitenkin hyvin selkeästi aikansa tuote, joka hieman kärsii pitkästä alkuperäislähteestään, Miyazakin itsensä tekemästä sarjakuvasta.

Ihminen ja luonto törmäyskurssilla

Tieteis- ja fantasiatarinaa hienosti yhdistelevä Tuulen laakson Nausicaä ajoittuu tuhannen vuoden päähän tapahtumasta, joka tunnetaan nimellä ”Seitsemän tulen päivää”. Tällöin ihmiskunta tuhosi kaikessa yltäkylläisyydessään ja ahneudessaan itsensä ja miltei koko asuttamansa Maa-planeetan ekosysteemin. Jäljelle on jäänyt vain sinne tänne hajaantuneita pieniä yhteisöjä, jotka taistelevat omasta olemassaolostaan kovaa vauhtia hupenevien luonnonresurssien ja alati laajenevan saastemeren ikeessä.

Yksi harvoista edelleen olemassa olevista vehreistä luontokaistaleista on Tuulen laakso, jota tuo alati leviävä saastuminen nyt kuitenkin uhkaa. Sieltä on kotoisin myös nuori ja vahvatahtoinen Nausicaä-niminen soturiprinsessa, joka yrittää auttaa kotipaikkaansa uhmaamalla liiturillaan mitä erilaisimpia vaaroja. Hän toivoo kaikkien elävien olentojen harmonista yhteiseloa, vaikka onkin valmis puolustamaan kotiaan miekalla ja voimalla. Nausicaä osaa kaiken lisäksi kommunikoida eläinten ja erilaisten olentojen kanssa, ja tämä tekee hänestä tärkeän tulevien tapahtumien kannalta.

Luonnon moninainen riistokäyttö, sokea usko kaikenlaiseen teknologiaan sekä ihmisen laji- ja yksilökeskeinen itsekkyys ovat kaikki keskeisiä teemoja, jotka toistuvat Hayao Miyazakin kertomissa tarinoissa. Harvemmin ne ovat kuitenkaan niin suoraan esillä kuin Tuulen laakson Nausicaässa, vaikka pinnan alla elokuvassa on toki kyse muustakin kuin vain puiden halaamisesta. Painokkaasta sanomastaan huolimatta Miyazaki ei saarnaa, vaan yrittää herättää yleisönsä ajattelemaan. Tuulen laakson Nausicaä on tuttua ja turvallista Ghibli-laatua, vaikka erityisesti elokuvan loppua kohden sen kerronta alkaakin hieman väsyä. Lopetuksesta jää hieman kiireinen ja hutiloitu maku, vaikka se tuskin kovin monen katsojan hiuksia vielä saakaan harmaantumaan. Oli miten oli, tämä animeklassikko on varmasti ansainnut kaikki kehunsa ja paikkansa japanilaisen animaation historiassa.

Tuulen laakson Nausicaä

47 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    4/5
  1. Lukijat
    4/5

Julkaisija(t):
Tekijä(t):

Ohjaaja: Hayao Miyazaki

Tuotanto: Studio Ghibli

Plussaa:
Alan klassikko
Tarina, jolla on sanottavaa
Miinusta:
Tekijöiden selkeä varhaisteos
Juonenkuljetus ontuu loppua kohden

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut