Tsukuyomi - Moon Phase – arvostelu
Otaku piirtää sarjakuvansa kaltaisilleen
Kirjoittanut
Juha Wakonen
Pyörää ei toki tarvitse keksiä uudestaan aivan jokaisella käyttökerralla, mutta siihen todella usein törmäävät kaipaavat kenties ainakin pientä vaihtelua tai päivitystä silloin tällöin. Sarjakuvan tai elokuvan – ja miksei muunkin populaarikulttuurin – lajityypit ovat nimenomaan esimerkkejä sellaisista apupyöristä, joita on helppo käyttää. Osittain tästä syystä niihin törmääkin niin usein. Harvinaisempaa onkin sitten se, että jonkin tietyn genren peruskoodistoa uudistetaan, koristellaan itsensä näköiseksi tai yhdistellään rohkeasti ja kekseliäästi.
Tsukuyomi: Moon Phase on esimerkki nimenomaan sellaisesta japanilaisesta sarjakuvasta, joka ei kainostele omaa lajityyppiään tai lisää siihen mitään vallankumouksellista ja varsinaisesti uudistavaa. Tästä huolimatta se hoitaa hommansa äärimmäisen mallikkaasti, ennen kaikkea on rehellisesti vain oma itsensä: kaunista, hyvin tehtyä ja käsikirjoitettua viihdettä, josta on turha alkaa pinnan alta raaputtaa mitään elämää suurempaa filosofiaa tai metafyysistä pohdiskelua. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että tämä ei tarkoita samaa asiaa kuin lattea, tylsä tai yksiulotteinen. Itsekin otakuksi tunnustautuva Keitaro Arima piirtää toisille alan harrastajille, leikittelee välillä kaksimielisesti ja piilottelee tyylikkään virtaviivaisen ulkokuoren alle kuitenkin paljon sellaista, mitä ei jokaisen supermarketin hyllyltä löydä.
Hitaasti ja varmasti
Keitaro Ariman romanssia, komediaa ja erilaisia yliluonnollisia ilmestyksiä sekoittava Tsukuyomi: Moon Phase on ilmestynyt Japanissa vuodesta 2000 lähtien. Sarjakuvan tapahtumat käynnistyvät Kouhei Midoun, nuoren valokuvaajan ja kameramiehen, lähtiessä tutkimaan Schwarz Quellen kummallista linnaa. Sen synkkien muurien sisäpuolella hän tapaa yhtäkkiä pienen tytön nimeltä Hazuki, joka kertoo olevansa linnassa vankina. Tyttö kuitenkin yrittää vietellä Kouhein ja puraisee tätä kaulaan – osoittautuen näin itse asiassa vampyyriksi. Näin Kouhein ja Hazukin välille muodostuu side, joka johtaa kaksikon kaikenlaisiin tilanteisiin.
Yksi selkein asia, joka erottaa Tsukuyomi: Moon Phasen monista muista vastaavanlaisista sarjakuvista, on Ariman mainio kyky kertoa tarinaansa samalla kertaa verkkaisesti ja pitää se koko ajan mielenkiintoisena. Itse mangan juoni on suhteellisen kevyt, sitä on helppo seurata, ja aavistuksen verran karikatyyrimäisiksi jäävät henkilöt toimivat nekin omissa rooleissaan tilanteen vaatimalla tavalla. Välillä tosin hieman tuntuu jo siltä, että Tsukuyomi: Moon Phaseen on syystä tai toisesta tarvinnut ottaa mukaan kaikkea mahdollista lajityypin kuvastoon kuuluvaa. Joku toinen ehkä kirjoittaisi vain, että taikuutta sekä ylisöpöjä vampyyri- ja kissatyttöjä riittää varmasti jokaiseen makuun. Oli miten oli, Arima osaa hommansa enemmän kuin hyvin. ”Gootahtavasta” ilmeestään huolimatta sivuja kannattaa selata hieman tarkemmin, kyse on nimittäin aika pesunkestävästä seinen-kamasta. Mikäli ei siis vielä ole saanut yliannostusta teinivampyyreista ja kovapäisistä pojista, Tsukuyomi: Moon Phase on ehdottomasti tutustumisen arvoinen!
