To Terra – arvostelu
Vanhanaikaista scifiä
Kirjoittanut
Jari Lehtinen
Amerikkalainen A.E. van Vogt julkaisi vuonna 1940 varhais-scifin merkkiteoksen Slan. Van Vogtin tarinassa yhdeksänvuotias Jommy Cross havahtuu huomaamaan, että hän ei ole kuten muut ihmiset. Hän on laboratoriotekniikan tuote, telepaattisilla kyvyillä varustettu mutantti, joita yhteiskunta vainoaa. Slanien vastaista propagandaa rummuttava hallitus on tappanut Jommyn vanhemmat. Kun Jommy kasvaa, hän saa yhteyden muihin kaltaisiinsa, jotka ovat perustaneet suojakseen maanalaisen organisaation.
37 vuotta myöhemmin Keiko Takemiyan Terra e:ssä 14-vuotias Jomy Marcus Shin joutuu persoonallisuustestiin, jossa hänen ikäisistään raakataan pois telepaattiskykyiset mu:t, joita yhteiskunta ei suvaitse. Jomysta tulee lainsuojattomien mu:iden johtaja, joka johdattaa heidät takaisin Maa-planeetalle. Takaisin Terraan pyrkii myös keinokapselissa hedelmöitetty totalitaarisen sievästi järjestetyn yhteiskunnan käsikassara Keith Anyon joukkoineen. Tähtiin on kirjoitettu, että he ottelevat ratkaisutaistelun.
1970-luvun uudistajat
1970-luvulla yleisön tietoisuuteen astui ensimmäinen voimakas naismangakoiden sukupolvi, Hana no 24-nen gumi. Loistavat kaksikymmentäneloset, Keiko Takemiya, Moto Hagio, Yumiko Ooshima ja Ryouko Yamagishi, saivat nimityksensä syntymävuodestaan Showa 24 (1949)
30-vuotiaan To Terran syntyaika näkyy sen vanhahtavassa piirrosjäljessä, jossa Osamu Tezukan vaikutus tuntuu vahvana. Takemiya ei ole kuitenkaan ryhtynyt suoraan sovittamaan van Vogtin jatkokertomusta, vaan on muuttanut sitä niin paljon, että hänen versionsa on omaperäinen. Ajankuvaakin löytää piirrosten taustoilta. Avaruusaseman hyllyltä voi bongata Spielbergin elokuvia ja R2D2-figuurin.
Ensimmäistä kertaa ilmestyessään To Terra aiheutti pienen maailmanjäristyksen. Oliko se edes shoujoa? Oliko se kunnolla shounenia? Kukaan ei osannut sanoa. Hiukset ja vaatteet oli piirretty hienosti, mutta silti To Terra poikkesi radikaalisti muiden naistekijöiden mangasta ja myös siihen asti nähdystä scifimangasta. Voimakkaat päähenkilöt olivat tärkeämpiä kuin metallimuskeliset taistelumechat ja tähtienväliset hyperalukset. Ikuiset veriviholliset Keith Anyon ja Jomy Marcus Shin ennakoivat taisteluparia Char Aznable ja Rei Amuro, joiden vuoro koitti kahta vuotta myöhemmin ensimmäisen Gundamin ilmestyessä tv-ruutuihin.
Merkittävä julkaisu
Amerikkalainen pienkustantamo Vertical on lähtenyt kunnianhimoiselle tielle julkaisemalla mangan klassikkoja. Aiemmin julkaisijalta on ilmestynyt Osamu Tezukan Buddha. Nykyään Kioton Seika-yliopistossa vaikuttava mangaprofessori Takemiya on pitkään ollut länsimaiselle yleisölle mangan parhaiten varjeltu salaisuus. Tezukan rinnalle ei pääse kukaan, mutta Takemiya on niitä harvoja mangakoja, jotka voi kuvitella heti seuraavalle askelmalle. Toivottavasti Vertical pystyy jatkossa esittämään tästä lisää todisteita. Koskaan ei ole liikaa julkaisijoita, joilla on rohkeutta näyttää, mistä kaikki alkoi ja miten tähän tultiin.
