Hulluja nuo roomalaiset

Thermae Romae – arvostelu

Hulluja nuo roomalaiset

Tsubasa Kirjoittanut Petteri Uusitalo

Japanissa kaikenikäisten lukijoiden valtavirtasuosikeiksi nousee nykyään hyvin erilaisia mangoja kuin aikoinaan. Detroit Metal City, Saint Young Men ja jopa Space Brothers ovat tällaisista sarjoista hyviä esimerkkejä.

Eeppisten scifi- ja fantasiajuonien sijaan koko Japani lukee nykyään hyvin arkisia sarjoja, jotka on maustettu pikkiriikkisellä ripauksella fantasiaa. Myös Mari Yamazakin Thermae Romae keskittyy aiheeseen, johon jokainen japanilainen vauvasta vaariin voi samastua: kylpemiseen.

Arkhimedes kylvyssä

Roomalaisen kylpyläarkkitehti Lucius Modestuksen ura on laskusuhdanteessa. Eräänä päivänä ollessaan pohtimassa ongelmiaan kylpylässä hän imeytyy aikaportaalin läpi nykypäivän Japaniin.

Vähemmän yllättäen nykypäivän arkisuudet ovat Luciuksesta käsittämättömän nerokkaita. Menetettyään tajuntansa ja herättyään taas Roomassa hänellä on mukanaan koko kylpyläalan mullistavia ideoita, ja hänen suosionsa alkaa kohota raketin lailla.

Luciuksen ”keksinnöt” parantavat niin vanhuudenheikkojen konsuleiden terveyttä kuin Israelin aavikkoihin kypsyneiden legioonalaisten moraaliakin, ja pian hän päätyy itse keisari Hadrianuksen suosikiksi. Samalla häntä kalvaa syyllisyys siitä, että hän tietää vain apinoineensa muiden ideoita.

Kaikeksi onneksi Lucius pullahtaa lyhyelle visiitille Japaniin aina, kun hänellä on meneillään jonkinlainen kriisi tai harteillaan uusi tehtävä, ja sattumalta juuri silloisella aikamatkallaan hän onnistuu aina löytämään ratkaisun ongelmaansa. Julkisten kylpylöiden lisäksi hän päätyy kuumiin lähteisiin, kylpyammekauppoihin, yksityisiin kylpyhuoneisiin, maalämpöparantoloihin ja jopa eläintarhoihin.

Thermae Romae on monien kaltaistensa tapaan hyvin episodirakenteinen. Jatkossa vastaan tulee kuitenkin isompikin juonenkäänne, jonka ympärille viime vuonna ensi-iltansa saanut näytelty elokuvasovitus rakennettiin.

Hedonististen taiteiden Japani

Sanalla ”nihonjinron” on tapana kuvata sellaisia pseudoakateemisia teorioita, joiden tarkoitus on alleviivata japanilaisten ja japanilaisuuden erityisyyttä muihin kansoihin ja kulttuureihin verrattuna. Huvittavaa kyllä Thermae Romae on todennäköisesti ylitsevuotavimmin nihonjinronin kyllästämä manga, joka on koskaan julkaistu englanniksi. Tästä kaikesta huolimatta manga onnistuu olemaan hauska – ja paikoin jopa oivaltava.

Epätavallista kyllä Yamazaki ei ole asunut Japanissa sen jälkeen kun täytti 17. Sen sijaan hän on muutellut ympäri Etelä-Eurooppaa ja asuu nykyään Chicagossa italialaismiehensä kanssa. Oletettavasti juuri ulkomailla asuvana väliinputoajana hän osaa parhaiten arvostaa japanilaisen kylpykulttuurin ominaispiirteitä, joita tavalliset japanilaiset pitävät itsestäänselvyyksinä – oli kyse sitten kuumissa lähteissä keitetyistä munista tai hedelmämehulla terästetystä kylmästä maidosta.

Omalla tavallaan Thermae Romae on Yamazakin rakkauskirje kaipaamalleen Japanille, osaltaan taas Euroopan historialle. Yen Pressin julkaisussa jokaisen luvun perästä löytyy Yamazakin kirjoittama kolumnintapainen, jossa hän kertoo arkielämästä antiikin Roomassa ja omista kylpykokemuksistaan Euroopassa. Hän päivittelee moneen otteeseen nykyisen läntisen kylpykulttuurin barbaarisuutta japanilaiseen vastaavaan verrattuna, joten kaikesta huolimatta hän ilmeisesti kokee itsensä sydämessään täysin japanilaiseksi.

Neojaponismia

Thermae Romae on pääasiassa huumorisarja. Sen komiikka syntyy ensisijaisesti siitä, miten Lucius joutuu roomalaisesta ylivoimaisuudentunnostaan huolimatta kerta toisensa jälkeen typertymään ”lättänaamaisten barbaarien” nerokkaiden keksintöjen edessä. Joka kerta huomatessaan päätyneensä Japaniin kivikasvoinen Lucius pyrkii käyttäytymään kansalaisuutensa edellyttämällä arvokkuudella – mutta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.

Samalla humoristisemmin piirretyt japanilaiset naureskelevat hassun ulkomaalaisen arkisia esineitä ihmettelevälle käytökselle. Kielimuurin takaa Lucius ei ymmärrä sanaakaan siitä, mitä hänelle puhutaan, vaikka me lukijat tietysti ymmärrämme kaiken. Tästä ja Luciuksen omista tulkinnoista syntyy toinen puoli sarjan huumorista.

Lucius ei varsinaisesti ymmärrä matkaavansa ajassa, mutta alkaa ennen pitkää tiedostaa olevansa jossain toisessa maailmassa. Hän alkaa myös hiljalleen arvostaa japanilaista kulttuuria, kuten hiljaa ja rauhallisesti kylvyssä rentoutumista. Jo seitsemännessä luvussa Lucius päätyy opettamaan tapoja japanilaisessa kylpylässä riehuville venäläisille, jotka muistuttavat häntä Rooman kylpylöissä riehuvista germaaneista.

Osaltaan sarjan tarkoituksena ei siis ehkä niinkään ole japanilaisen kulttuurin ylivertaisuuden rummuttaminen, vaan japanilaisten ja roomalaisten kulttuurien samankaltaisuuden tutkiminen. Falloksenpalvonnan, onnenamulettien ja kalakastikkeiden lisäksi näitä yhteisiä piirteitä ei kuitenkaan juuri tunnu löytyvän.

Tästä huolimatta Lucius tulee kuitenkin joka kerta siihen tulokseen, että sivistyksen parhaaksi on imeä parhaat vaikutteet jokaisesta kulttuurista. Näinhän japanilaisetkin ovat aina tehneet.

Luksuslaatua – mutta kenelle?

Thermae Romae on paitsi häpeilemättömimmin Japania palvova myös todennäköisesti ylituotetuin koskaan englanniksi julkaistu manga. Tämän johdosta myös julkaisun suositushinta on tähtitieteellinen, 35 dollaria.

Kyseessä on toki kaksi pokkaria yhdeksi kovakantiseksi kirjaksi kokoava julkaisu, joten kuuden pokkarin mittainen manga mahtuu näppärästi kolmeen kirjaan. Läpinäkyvissä irtomuovikansissa oleva logo peittää taktisesti kansikuvan patsaan peniksen.

Yamazakin taide on realistista ja viivavarjostettua, mutta kuitenkin simppeliä, eikä sitä ole tungettu täyteen liikoja yksityiskohtia. Tämän vuoksi A4-koko ja kiiltävä taidepaperi tuntuvat vähän liioittelulta. Lienee sanomattakin selvää, että mangan jokainen alun perin värillinen sivu on alkuperäisessä asussaan myös tässä julkaisussa.

Käännös on moitteeton: japanilaisten puhe on puhekielisyyksillä ryyditettyä, roomalaisten taas jäykempää ja muodollista. Kirjassa on mukana sivukaupalla liitteitä – aiemmin mainittujen Yamazakin itsensä kirjoittamien tekstien lisäksi myös huomautuksia tehdyistä käännösratkaisuista ja kulttuuriselvennyksiä.

Kaikkiaan tällainen keräilymallinen julkaisu viitaa siihen, että sarjan lukijoiksi halutaan nimenomaan mangaa yleensä lukemattomia aikuisia. Mutta toimiiko tällainen manga siinä yhtä hyvin kuin vaikkapa Osamu Tezukan tuotokset? Thermae Romaen viehätys kun on pitkälti sidottu japanilaiseen kulttuuriin ja sen ihasteluun.

Mangaa tuntemattomien lukijoiden kalastelua vastaan saattaa sotia myös Yen Pressin tässäkin julkaisussa käyttämä käytäntö koskea alkuperäiseen taiteeseen mahdollisimman vähän. Esimerkiksi kaikki kyltit on käännetty alaviitteiksi ruutujen väleihin. Myös ääniefektit on käännetty kustantamolle tyypilliseen tuplatyyliin.

Toisaalta ilman pohjatietojakin varmasti pärjää – Thermae Romae on nimittäin rakennettu niin, että japanilaisesta kylpykulttuurista voi periaatteessa oppia yhdessä Luciuksen kanssa. Jää nähtäväksi, osoittautuuko panostus Yen Pressille järkeväksi.

Thermae Romae

Thermae Romae

1 käyttäjä omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    2/3
  2. Julkaisu
    3/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Yen Press
Tekijä(t): Mari Yamazaki

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut