Seven Days – arvostelu
Viikko aikaa rakastua
Kirjoittanut
Maija Lehtola
BL eli suomalaisemmin poikarakkaus on manga- ja animefanien keskuudessa monesti vähän liiankin parjattu ja aliarvostettu genre. Aina välillä vastaan tulee kuitenkin teoksia jotka osoittavat, että poikien välisistä suhteista kertovilla tarinoilla voi olla annettavaa muillekin kuin lajityypin vannoutuneimmille ystäville.
Yksi tällainen tarina on Rihito Takarain taiteilema, Venio Tachibanan ranobeen perustuva Seven Days. Tuoreen ideansa, sympaattisten hahmojensa ja kekseliään toteutuksensa ansiosta manga nousee genren ehdottomaan kärkikastiin. Ulkokuoren ei siis kannata antaa hämätä – Seven Days on paljon, paljon muutakin kuin vain koulupukuisia lukiolaispoikia jahtaamassa toisiaan.
Sitä oikeaa etsimässä
Teini-iässä rakkaushuolet painavat, eikä Yuzuru Shino ole tästä mitään poikkeus. Oikeastaan voisi sanoa, että pojalla on jopa enemmän ongelmia kuin monella muulla. Shinon ulkonäkö on kuin unelmien prinssillä konsanaan, ja hän saakin jatkuvalla syötöllä treffipyyntöjä ja rakkaudentunnustuksia ihailijoiltaan.
Deittailu kuitenkin päättyy aina varsin pikaiseen dumppaukseen, kun Shinon vähemmän hienostunut ja suorapuheinen luonne ei vastaakaan tyttöjen tälle asettamia odotuksia. Shino alkaa olla jo kyllästynyt tyttöjen mahdottoman korkeisiin standardeihin, ja toivoo vain löytävänsä edes yhden ihmisen, joka voisi hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on.
Koulussa on toinenkin henkilö, jonka seurustelukumppani vaihtuu yhtä tiuhaan kuin Shinolla. Joka maanantaiaamu toiveikkaat tytöt jonottavat kilpaa pyytääkseen ihanaakin ihanampaa Touji Seryoota kanssaan ulos. On nimittäin yleisessä tiedossa, että Seryoo suostuu seurustelemaan aina viikon ajan sen kanssa, joka maanantaina ensiksi ehtii pyytää. Kiltti ja huomaavainen Seryoo on seitsemän päivän ajan oikea unelmapoikaystävä, ja jopa Shinon normaalisti järkevä kaverityttö Koike on viettänyt viikon tämän tyttöystävänä.
Shino pitää tällaista toimintaa lähinnä moraalittomana pelaamisena, mutta Seryoon motiivit ovat todellisuudessa paljon viattomammat. Hän ei ole vieläkään päässyt yli ensirakkaudestaan, tytöstä joka sattuu myös olemaan hänen veljensä tyttöystävä. Epätoivoisesti Seryoo yrittää etsiä uutta ihmistä johon rakastua, mutta joka viikon lopussa hän löytää itsensä aina yhtä pettyneenä. Kun Shino sitten eräänä kohtalokkaana maanantaina kysyy vitsillä, seurustelisiko Seryoo viikon jopa hänen kanssaan, yllättää lopputulos molemmat.
Minä vahingossa treffeille, onko tämä paha
Mangan alkuasetelma onnistuu herättämään mielenkiinnon, vaikka saman tyylisiä aikarajoilla varustettuja romansseja ja seurustelupelejä varmasti on nähty romanssimangassa iät ja ajat. Aiheen käsittely ja hahmojen välisen suhteen kehitys tekevät tarinasta nimittäin aidosti tuoreen. Shino ei aluksi edes tajua Seryoon ottaneen hänen ehdotustaan vakavasti, mutta kun poika alkaa kärkkyä tämän puhelinnumeroa ja saattaa häntä ympäriinsä, on jo vähän myöhäistä perua sanojaan. Niinpä Shino päättää ottaa kaiken irti heidän yhteisestä viikostaan, vaikka näkeekin sen lähinnä mahdollisuutena hullutella luvan kanssa.
Seryoo puolestaan on päättänyt antaa Shinolle yhtäläiset mahdollisuudet kuin kaikille tapailemilleen tytöillekin. Yllättäen hän alkaakin lämmetä pojan impulsiiviselle ja suorasukaiselle käytökselle, ja on tietysti murtunut kun Shino tuntuu näkevän koko touhun pelkkänä leikkinä. Ajan kanssa Shinon käytös tosin muuttuu yhä ristiriitaisemmaksi, kun tämä ei itsekään oikein tiedä mitä tuntee.
Mangassa kuvataan ihastumista kauniisti ja tarkkanäköisesti, kun pienimmätkin sanat ja eleet voivat saada sydämen tykyttämään – tai vastaavasti musertumaan. Shinon ja Seryoon interaktio on luonnollista ja välitöntä, ja mitä pidemmälle tarina etenee, sitä paremmin he tuntuvat täydentävän toisiaan. Vähitellen syntyvä romanttinen jännite ei myöskään onnistu vesittämään hahmojen kaverisuhdetta tai muuta näitä äkisti stereotyyppisen romanssimangan arkkityypeiksi, kuten monissa sarjoissa käy kun henkilöt lopulta rakastuvat.
Vaikka Seven Days keskittyy ymmärrettävistä syistä pääasiassa kahteen päähenkilöönsä, on mukaan eksynyt myös liuta onnistuneita sivuhahmoja. Shinon kaverityttö Koike on temperamenttinen ja suorapuheinen, vähän kuin Shino itse. Vaikka hahmon pääasiallinen tehtävä tarinassa on antaa Shinolle lisätietoja Seryoosta, hahmojen välille kuvattu pilaileva ja hienostelematon kaveruus on hauskaa seurattavaa. Toinen tärkeä naishahmo on Seryoon ensirakkaus, joka toimii pitkin tarinaa vertailukohtana päähenkilöiden suhteelle, ja peilaa etenkin Seryoon muuttuvia tunteita. Alussa Seryoo on yhä tytön pauloissa, mutta ajan kuluessa asetelma kääntyy päälaelleen. Seryoo olisi jo valmis siirtymään eteenpäin mutta Shino näkee tytön edelleen kilpailijanaan, eikä siksi tahdo millään ymmärtää Seryoon tunteiden kohdistuvan häneen.
Herkkää ja kaunista
Hyvin tärkeä osa mangan tunnelmaa on Rihito Takarain taide, joka tuntuu miltei luonnosmaisen kevyeltä mutta ei kuitenkaan valjulta. Hahmot heräävät piirroksissa eloon ilmeikkäinä ja persoonallisina. Myös ruutusommittelu on ilmavaa, ja kuvat saavat monesti puhua puolestaan ihan itse. Mangakan kädenjäljestä näkyy toisinaan vielä pieni harjaantumattomuus, mutta epätäydellisyydet oikeastaan vain lisäävät tyylin viehättävyyttä. Vaikka tarinan tuoreudesta ja eheydestä on varmasti pitkälti kiittäminen Venio Tachibanan alkuperäistekstiä, on vaikea kuvitella mangaa kenenkään muun piirtämänä.
Seitsemän päivän tematiikkaa on myös hyödynnetty kekseliäästi koko tarinan alusta loppuun. Jokainen luku on nimetty kuvaamansa viikonpäivän mukaan, ja samaa on hyödynnetty myös pokkarien kansissa. Ensimmäinen pokkari sisältää tapahtumat maanantaista torstaihin, toinen perjantaista sunnuntaihin.
Yhden viikon aikaraja voi vaikuttaa suppeilta raameilta täysipainosen tarinan kertomiseen, mutta takaumia hyödyntävä ja hahmojen näkökulmien välillä siirtyvä kerronta tekee pienistäkin tapahtumista tarinalle ja hahmonkehitykselle tärkeitä. Saattaa tietysti myös tuntua yltiöromantisoidulta liioittelulta, että noin lyhyessä ajassa ehtisi rakastua tai edes tutustua kunnolla. Tarina toimii kuitenkin omassa kontekstissaan erinomaisesti, eikä tunnu missään vaiheessa epäuskottavalta.
Vaikka kumpikin hahmoista on kerännyt kokemusta rakkausrintamalla ja tavallaan vähän kyynistynytkin, ovat molemmat silti valmiita yrittämään yhä uudestaan ja uudestaan. Tähän oikeastaan tiivistyy Seven Daysin ydin. Tarina pitää jatkuvasti jalat maassa, mutta on samalla toiveikas. Missään vaiheessa ei valahdeta ällön siirapin puolelle, vaikka pohjimmiltaan onkin kyse romanttisesta mangasta. Sen romantiikka vain on samanaikaisesti hyvin pienissä ja arkipäiväisissä asioissa, ja toisaalta koko tarinan sanomassa. Jokainen haluaa tulla rakastetuksi sellaisena kuin on, ja tavalla tai toisella suuri osa ihmisistä etsii rakkautta ja hyväksyntää. Keinot vain ovat erilaisia.
Manga on hyvästä syystä saavuttanut kohtalaisen suuren suosion, ja siitä ovat nauttineet myös monet jotka eivät yleensä BL:stä tai romansseista välitä. Haluaisin ylistää Juné Mangaa siitä että sarja on käännetty kokonaan englanniksi, mutta valitettavasti julkaisusta ei löydy erityisemmin kehuttavaa. Upea kansitaide on pilattu naurettavan kokoisella yaoi manga -läpyskällä joka luultavasti ennemmin karkottaa kuin houkuttaa lukijoita.
Sarjan toisen osan oli määrä ilmestyä syyskuun alussa, mutta kuten Junén tyyliin kuuluu, julkaisuaikataulut venyivät ja paukkuivat, eikä mangaa saa tällä hetkellä ostettua muualta kuin DMP:n omasta nettikaupasta. Toivottavasti manga pääsee pian levitykseen myös normaaliin jälleenmyyntiin, sillä kyse on kuitenkin aidosti ostamisen arvoisesta teoksesta.
