Kuun nimeen, minä rankaisen sinua!

Sailor Moon – arvostelu

Kuun nimeen, minä rankaisen sinua!

Johanna Kari Kirjoittanut Johanna Kari

Sailor Moon on tuttu länsimaalaisille faneille lähinnä animesarjan kautta. Se kuuluu harvoihin Suomessakin tv:ssä näytettyihin animesarjoihin, joskin Sub-kanava näytti siitä vain ensimmäisen kauden.

Manga on jäänyt animen varjoon osin vaikean saatavuuden vuoksi, sillä Tokyopopin englanninkielinen painos on ollut loppuunmyytynä kiven alla jo pienen ikuisuuden. Käytetyistä, sivuja tiputtelevista ja tuherrelluista pokkareista pyydettiin nettihuutokaupoissa kymmeniä euroja.

Tähtitieteellisiä taikatyttöjä

Nyt manga saa viimein ansaitsemansa uusintajulkaisun Kodanshan itsensä aloitettua jenkkitoimintansa. Tokyopopin käännöksen ärsyttävät lokalisoinnit ovat poissa – tässä sarjassa seikkailevat Usagi ja Mamoru eivätkä jotkut Serena ja Darien. Kirjojen laatu on muutenkin huimaavasti parempi. Sivut eivät tipu kansien välistä, mukana on useampi värisivu ja painojälki on terävää.

Tarina on jo tuttu suurin piirtein kaikille, jotka näihin pokkareihin tarttuvat. Usagi on laiska, naiivi ja itkeskelyyn taipuvainen 14-vuotias, joka on oikeasti uudelleensyntynyt kuun prinsessa. Taikavoimiensa avulla Usagi pystyy muuttumaan oikeuden puolustaja Sailor Mooniksi. Moonina hänen tehtävänsä on pitää maailmankaikkeus järjestyksessä ja pahikset kurissa. Usagi ei kuitenkaan ole onneksi näissä hommissa ihan yksin, vaan jokaisella aurinkokunnan planeetalla on oma suojelijansa.

Ensimmäinen pokkari on hieman tylsistyttävää luettavaa sen takia, että Sailor Moon on niin tunnettu hahmo ja tarina. Sarja alkaa taikatyttötarinoille tyypillisellä esittelykimaralla, jonka jokaisessa luvussa Usagi saa taikatyttötiimiinsä uuden jäsenen. Kohdatut pahikset ovat pikku töyssyjä tiessä, eivät mitään oikeasti uhkaavia tapauksia. Ensimmäisen osan tarjoamat aikoinaan jännittävät paljastuksetkaan eivät säväytä enää juuri ketään. Mamoru Chiba ja Tuxedo Kamen ovat sama henkilö, mikä yllätys!

Ysärillä sattuu ja tapahtuu

Sarja hakee vielä muotoaan ensimmäisessä osassa. Tarinassa on paljon sellaista, mikä jää myöhemmin kokonaan pois, kuten Usagin naamio tämän muuttuessa Sailor Mooniksi. 90-luvun alussa oli varmaan huisin moderni idea laittaa mangaan maaginen videopeli, josta tippuu muodonmuutoskyniä. 2010-luvulla se taas tuntuu vain hölmöltä ja asiaan kuulumattomalta sarjassa, joka muuten luottaa kreikkalaiseen mytologiaan inspiraationsa lähteenä.

Kun kaikki kuusi päähenkilöä on saatu esiteltyä kakkospokkarin alussa, Sailor Moon alkaa oikeasti. Manga on aina ollut etupäässä Usagin ja Mamorun rakkaustarina, ja se näkyy jo heti toisesta osasta alkaen. Tarinassa on rutkasti klassisen tragedian elementtejä, jotka anime häivytti enemmän taustalle keskittyen perinteisempään maailmanpelastusjuoneen. Sailor Moonissa kuollaan usein ja vannotaan ikuista rakkautta vielä useammin, usein vielä samalla sivulla.

Sailor Moonissa on aina läsnä suuruuden ja vääjäämättömyyden tuntu, joka puuttuu useista sen jäljittelijöistä. Jo toisessa osassa käydään Kuussa ja lennellään avaruudessa. Yleensä taikatyttötarinoissa päästään galaktisille voimatasoille vasta aivan loppuhuipennuksessa. Mennyt elämä tuhoutuneessa Kuun valtakunnassa kulkee kaikkien hahmojen mukana, eikä sitä pääse pakoon. Menneisyyden virheiden korjaaminen on koko sarjan kantava teema.

Rivakkaa menoa

Animen täytejaksoihin tottuneelle saattaa tulla yllätyksenä, kuinka kompakti manga on. Kahdessa ensimmäisessä osassa päästään jo ensimmäisen tarinakaaren loppuhuipennuksen porteille. Animessa ensimmäinen kausi vei 46 jaksoa – mangan luku 4 ja animen jakso 22 kertovat samat tapahtumat!

Vielä ensimmäisissä osissa Usagi on useimmiten se, joka pitää pelastaa. Perinteinen kuvio kuitenkin kääntyy ympäri hyvin pian, ja jo kolmannessa pokkarissa tullaan pisteeseen, jossa Usagi pelastaa poikaystävänsä eikä toisin päin.

Ripeän tahdin haittapuoli on se, että muut hahmot kuin Usagi jäävät vielä ontoiksi. Sailor Venuksen hahmonkehitys tapahtuu Sailor Moonia kronologisesti edeltävässä Sailor V -mangassa, mutta Mars, Mercury ja Jupiter ovat lähinnä muutaman luonteenpiirteen statisteja.

Muiden kuin Usagin hahmonkehitys tapahtuu mangan sivutarinoissa. Uusintapainoksessa ne julkaistaan kahdessa pokkarissa, jotka ilmestyvät muun sarjan jälkeen. Ratkaisu saa päätarinan loistamaan paremmin ilman keskeytyksiä, mutta antaa lukijan odottaa hahmonkehitystä turhan kauan.

Anatomiaa avaruudessa

Naoko Takeuchin piirtotyyli on aina ollut keveän ilmava. Sailor Moonista puuttuvat monelle shoujomangalle tyypilliset kukilla koristellut sivut lähes täysin. Taustalla on yleensä abstraktia sumua tai yötaivas. Varsinaisia taustapiirroksia sarjassa on hyvin vähän. Ne on varattu dramaattisiin, mennyttä Kuun valtakuntaa kuvaaviin kohtauksiin.

Taustojen puute korjautuu liikkeellä. Takeuchin viiva on lennokas ja soveltuu hyvin taianomaisiin taistelukohtauksiin. Tuulessa hulmuavat hiukset, potkut ja kädenliikkeet tuntuvat todellisilta. Aivan sarjan alkuaikoina Takeuchin anatomia ei ollut parhaassa vireessä, mutta julkaisu pohjautuu onneksi japanilaiseen uusintapainokseen vuodelta 2003, jota varten pahimmat omituisuudet on korjattu. Silti välillä hahmot eivät oikein tunnu seisovan, vaan lähinnä leijuvat viisi senttiä lattian päällä. Nilkat ovat yhtä ohuita kuin ranteet, ja sääret ovat kilometrin pituisia.

Myös kansikuvitus on uusittu. Kannet ovat eleettömän tyylikkäät: jokaisessa on yksi hahmo valkoisella taustalla. Nämä kuvat Takeuchi on värittänyt tietokoneella, mikä vie kuvilta ilmaisuvoimaa. Tietokoneella värittäminen on taito sekin, eikä dodge-työkalun runsas käyttö kerro mistään varsinaisesta photarivirtuositeetista. 90-luvun värikkäät, sekatekniikalla toteutetut kansikuvat ovat minusta mielenkiintoisemmat, joskin niiden tyyli ja typografia on nykyisin auttamattoman vanhentunutta.

Kuun perintö

Sailor Moon -tuoteperhe inspiroi aikoinaan kokonaisen uuden alagenren: sellaiset taikatyttösarjat, joissa taikatytöt taistelevat pahuutta vastaan supersankaritiiminä. Ilman sitä ei olisi Pretty Curea, Madoka Magicaa tai länsimaisia kopioyrityksiä W.I.T.C.Hiä tai Winx Clubia. Sailor Moonin vanavedessä tehtiin monta jäljitelmää myös Japanissa – suomalaiselle yleisölle tunnetuin on Tokyo Mew Mew, kaikkein selkein kopio taas luultavasti Wedding Peach.

Monesti käy niin, että genrensä pioneerisarja ei enää vuosien jälkeen tunnu tuoreelta tai mielenkiintoiselta. Aika ajaa sarjoista ohi, ja joku jäljittelijä tekee saman, mutta paremmin. Sailor Moonin kohdalla näin ei ole käynyt vieläkään, vaan se on edelleen tiimitaikatyttösarjojen ehdoton kuningatar. Mikään muu sarja ei ole päässyt lähellekään Sailor Moonin eleganssia ja siroutta.

Usagin kasvu itkeskelevästä ja ylireagoivasta teinitytöstä todelliseksi kuningattareksi on edelleen loistava tarina ja nykyaikainen satu. Se on myös ilmiö, joka kuuluu anime- ja mangafanin yleissivistykseen. Manga on helpommin lähestyttävä kuin muut tarinan inkarnaatiot: fillereillä kyllästetty tuhottoman pitkä anime, länsimaissa vaikeasti hankittavat musikaalit tai hölmöhkö näytelty televisiosarja. Nyt sarjakuva on myös kääritty arvoiseensa pakettiin käännöstä ja kansia myöten, ja pokkareitakin on aiemman 18 sijasta vain 14.

Sailor Moon

5 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/3
  2. Julkaisu
    3/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Kodansha Comics
Tekijä(t): Naoko Takeuchi

Kesto: 14 pokkaria

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut