Nopeus, voima, sydän

Rave – arvostelu

Nopeus, voima, sydän

Reima_Anime Kirjoittanut Reima Mäkinen

Alussa Haru asuu siskonsa Cattleyan kanssa idyllisellä saarella. Elämä on leppoisaa. Kylillä Haru törmää vanhaan Shiba-nimiseen mieheen ja sitten pahikseen nimeltä Feber.

Lukijalle paljastuu, että Harun maailma on toipumassa 50 vuotta sitten tapahtuneesta hävityksestä. Sota kuitenkin jatkuu edelleen. Harun äiti on kuollut. Isä taas lähti taistelemaan Dark Bringiä vastaan, kun Haru oli aivan pieni. Pian Haru huomaa, ettei hän ole enää poika vaan merkitty mies.

Taito käyttää Rave-taikakalua ja mystistä Ten Commandments -miekkaa näyttäisi kulkevan suvussa, sillä Harulla on samanlaisia kykyjä kuin isällään. Se tarkoittaa, että hänenkin täytyy lähteä kotoa. Kukaan muu ei kykene pysäyttämään Dark Bringin valtapiirin laajentumista. Apunaan Harulla on kummallinen koiran ja lumiukon sekasikiö Plue.

Ikärajaton riemu

Rave sisältää sopivasti päättömyyksiä ja hullua huumoria. Kirjoissa on kuitenkin myös niin paljon verta ja väkivaltaa, että jokin toinen kustantamo olisi lätkäissyt sarjalle ikäsuosituksen. Toiminta varastaa pääosan, mutta ainakin vanhempi lukija osaa arvostaa myös tarinan vakavia sävyjä. Tumma pohjavire syntyy alussa yllättävästi muutamilla sivuilla esitettyjen takautumien kautta. Jos lukemisen tahtia malttaa välillä hieman hillitä, sodan luoma sekasorto tuntuu ahdistavana. Myöhemmin hahmojen tuntoja kuvataan paikoin koskettavastikin.

Haru tapaa jo alkumatkasta alkoholisoituneen, itsesäälissä rypevän miehen. Hahmon tarina on kliseinen mutta koskettava. Viinan kanssa läträäminen on Raven toisessa kirjassa muutenkin realistisempaa kuin vaikkapa One Piecen alussa nähty machoilu. Haru itse kärsii isänsä menettämisestä.

Tekijä onnistuu piirtämään hyville hahmoille iloiset, avoimet kasvot. Vastustajat taas ovat yksiulotteisempia kuin vanhemmille tarkoitetuissa sarjoissa. Mashima ei aina malta keskittyä kunnolla synkkien hahmojen rakentamiseen. Näiden tyyppien ja Harun kohtaamiset eivät välttämättä kosketa lukijaa. Välillä uusia vihulaisia putkahtelee esiin turhan nopeassa tahdissa, mikä uhkaa tehdä sarjan etenemisestä turhan mekaanista.

Mashima on parantumaton pilailija. Usein hän keskittyy korostamaan hahmojen hassuja puolia. Naurettavuus verottaa luonnollisesti vastustajien uhkaavuutta. Kevennykset kuitenkin toimivat, eikä lukija voi kuin ihailla, miten hullun maailman Mashima on onnistunut luomaan. Päävastustaja on Demon Card -järjestö, jonka tärkeimpien jäsenten esittelemiseen on onneksi varattu riittävästi sivuja viidennestä kirjasta lähtien. Samalla päähenkilöiden taustat alkavat paljastua.

Onko ulkonäöllä väliä?

Ennen tätä työkomennusta vierastin Ravea Pluen ulkonäön vuoksi. Siihen kuitenkin tottuu, eikä tassuttelija muutenkaan ole hassumpi hahmo. Mashiman naiset on valettu yhteen muottiin. Ne tuovat mieleen Akira Toriyaman Bulman Dragon Ballin alussa. Esimerkiksi muistinsa menettänyt muodokas Elie on usein vaarassa tulla miesten kopeloimaksi. Tarvittaessa Elie kykenee kuitenkin Bulman tavoin pitämään huolta itsestään. Vaikka naisille ei anneta Ravessa yhtä aktiivista roolia kuin miehille, ei heitä myöskään unohdeta seinäkukkasiksi.

Poikamangalle on tyypillistä esittää väkivalta toisinaan humoristisena. Kunnian säilyttäminen tuottaa tuskaa myös mielikuvitusmaailmassa. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää yli-inhimillisiä ponnisteluja, kivunsietoa ja ihmeellisiä paranemiskykyjä. Lukijalla on kuitenkin lupa odottaa, että kaikki on vaivan arvoista. Vaikka sankari kokee menetyksiä, hän myös kasvaa ja kehittyy.

Yksinkertainen puree

Vähäeleinen piirrostyyli tekee sarjasta helppolukuisen. Taiteilijana Mashima on kaukana mangan parhaista kynävirtuooseista, mutta hän taitaa sujuvan kerronnan. Tarina etenee suoraviivaisesti, joten tekijän ja tiimin panoksen kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Varsinkin taustoihin ja naishahmoihin alkaa tulla yhä enemmän eloa kolmannen tai neljännen kirjan vaiheilla.

Vaikka Haru saa tehtävänsä heti alussa, sarja käynnistyy hitaasti. Sankarin matka alkaa vasta toisessa kirjassa. Toisessa kirjassa suomentaja ja suomenkielisen laitoksen toimittajakin pääsevät tahtiin mukaan. Siitä eteenpäin lukunautinto on jo aivan eri tasolla kuin kömpelössä ensimmäisessä osassa.

Äänitehosteet on jätetty kokonaan kääntämättä. Minä haluan nähdä ruudut alkuperäisessä asussaan, joten pidän tätä hyvänä ratkaisuna. Mashima ei kainostele näyttää heikkoa kielitaitoaan. Englanninkielinen nimistö sopii sarjan mielikuvitusmaailmaan, vaikka se tekee pokkarin kieliasusta entistä sotkuisemman.

Rave on Egmontin ensimmäinen kokeilu uuden ajan puhtaiden shonen-sarjojen saralla. Se keskittyy varsin viihdyttävästi perusasioihin, joten mangan luulisi miellyttävän pieniä ja vähän isompiakin poikia. Irtovitsien lisäksi sarjasta löytyy aitoa komiikkaa.

Hiro Mashima & kumppanit

Mashima täyttää toukokuun alussa 30 vuotta. Hän oli vasta 21-vuotias, kun hän aloitti Raven tekemisen. Mashima siis eteni mangakan urallaan varsin nopeasti lukion jälkeen. Sekä hänen ensimmäinen sarjansa Macigian että vuosituhannen vaihteessa syntynyt Magic Party käsittelivät taikuutta. Rave on kuitenkin hänen pisin työnsä ja Mashiman varsinainen läpimurto.

Japanissa Ravea on seurannut manga nimeltä Fairy Tail, jonka Mashima aloitti vuonna 2006. Del Rey on ehtinyt jo lisensoida sarjan, ja sen kolme ensimmäistä osaa ilmestyvät Yhdysvalloissa tänä vuonna. Suomessa luetaan Ravea vuoteen 2010 asti.

Tekijä esittelee sarjan toisessa kirjassa kaikki kolme avustajaansa. Heidän tehtäviään ovat muun muassa taustojen piirtäminen ja ruutujen siistiminen ylimääräisistä viivoista. Tiimin naispuolinen jäsen, Yuka T, huolehtii lisäksi siitä, että hahmoilla on hyvän näköiset vaatteet.

Rave

33 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/5
  1. Lukijat
    3/5

Julkaisija(t):
Tekijä(t): Hiro Mashima

Kieli: Suomi

Plussaa:
Tiukkaa toimintaa ja muikeat hahmot
Paranee paranemistaan
Suoraviivainen juoni
Miinusta:
Suoraviivainen juoni
Ensimmäisen osan kieli kompuroi
Pöljät kannet

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut