Arvoituksiin verhottu murha

Professor Layton and the Curious Village – arvostelu

Arvoituksiin verhottu murha

Waksu Kirjoittanut Juha Wakonen

Nintendon DS-käsikonsoli on viimeisinä vuosina loistanut erityisesti kahden keskenään melko erilaisen lajityypin voimalla. Japanin ja Euroopan myyntilistojen kärjessä komeilevat toistuvasti roolipelit ja hahmovetoiset seikkailut sekä toisaalta erilaiseen loogiseen ongelmanratkontaan erikoistuneet, pelaajan aivoparkoja jumppaavat visailut. Toisaalta nimenomaan Nintendon mainio käsikonsoli tunnetaan myös peleistä, jotka rohkeasti yhdistelevät aineksia sieltä täältä – ja lopputuloksena on silti eheä, hyvin tehty ja viihdyttävä kokonaisuus. Yksi onnistuneimmista keitoksista on esimerkiksi fantasiaseikkailua, vanhaa kunnon Warlords-strategiapeliä ja Bejeweledin kaltaista palikoiden ketjuttamista saumattomasti kuppaava Puzzle Quest: Challenge of the Warlords.

Professor Layton and the Curious Village puolestaan tislaa parhaimmat puolet murhamysteerin ympärille keritystä seikkailupelistä, arvoituksiin ja pulmiin perustuvista aivopähkinöistä sekä jossain määrin japanilaisista visual noveleista, kuvaromaaneista. Itse peli perustuu hyvin pitkälle nimenomaan toisinaan hieman irrallistenkin ongelmien ratkontaan, mutta koko hoito on kuorrutettu kummallisen pikkukaupungin tutkiskelulla, ihmisten kanssa keskustelemisella ja totta kai murhamysteerillä. Muilta lainailevasta perustastaan huolimatta Professor Layton and the Curious Village on äärimmäisen omaperäinen ja ainutlaatuinen peli, jota ei missään nimessä kannata jättää kaupan hyllylle pölyä keräämään.

Helposti kynän kärjellä

Itse professori Layton on kaikin puolin mukava, silinterihattuinen herrasmies. Hänet kutsutaan yhdessä nuoren apurinsa Luken kanssa St. Mysteren kylään selvittämään edesmenneen Reinholdin paronin testamenttiin kirjattua ”Kultaisen omenan” arvoitusta. Samaan aikaan kylässä tapahtuu ihmisten outoja katoamisia, mutta ennen pitkää salapoliisilla on edessään myös tarinan ensimmäinen murha.

Professor Layton and the Curious Village kertoo erikoiseen kylään ja sen murhamysteeriin keskittyvää tarinaansa verkkaisesti, mutta peli onnistuu koko ajan pysymään tavalla tai toisella liikkeessä. Mikäli pelaaja esimerkiksi ei onnistu ratkaisemaan juonen kannalta oleellista arvoitusta, hän voi siirtyä hetkeksi muualle helpompien tehtävien pariin tai etsiskellä sinne tänne piilotettuja kolikoita, joilla voi ostaa helpottavia vihjeitä äärimmäisen visaisen ongelman pamahtaessa silmille. Lähes kaikenikäisiä salapoliiseja kosiskelevaan hyvin kirjoitettuun tarinaan ja koko pientä kaupunkia varjostavaan eriskummalliseen torniin kilpistyvä peli ruokkii mielikuvitusta, kuljettaa mukanaan ja kehittää samalla jopa ajattelun jaloa taitoa.

Kaikki tässä pelissä toimii periaatteessa hyvin ja vähällä vaivalla. DS-käsikonsolin omalla Stylus-kynällä käskytetään alaruudun kosketusnäytöllä päähenkilöitä tiettyyn ilmansuuntaan, avataan keskusteluikkunoita, piirretään kuvioita, siirrellään tulitikkuja, rengastetaan pulmakysymysten oikeita vastauksia ja taputellaan esiin vihjekolikoita. Yläruutu toimii puolestaan kaupungin karttana ja esiin putkahtavien aivopähkinöiden kysymysalustana. Silloin tällöin peli ymmärtää harmillisesti vaikkapa vastaukseksi tarkoitetun numeron aivan täysin väärin, mutta tämä ei aiheuta sen ihmeempää hammastenkiristelyä. Virhe on nimittäin aina helppo pyyhkiä pois ja kirjoittaa uusi vastaus sen tilalle.

Pulma toisensa perään

Erilaisia pulmia professori Laytonilla ja hänen apulaisellaan on ratkottavana yli 120 kappaletta, ja tuohon joukkoon mahtuu muun muassa suoraan koulukirjoista lainattuja matemaattisia ongelmia, loogisia tai visuaalista havaintokykyä vaativia pulmia, pesunkestäviä laskutehtäviä – ja totta kai salapoliisimaista päättelyä vaativia visaisia kysymyksiä. Tämä varsin mittava määrä takaa myös sen, että keskenään nämä pelin kysymät aivopähkinät ovat kiitettävän erilaisia. Koko tarinan läpipeluun jälkeen peliin on ladattavissa Nintendon verkkopalvelun kautta viikoittain vaihtuvia uusia tehtäviä.

Professor Layton and the Curious Village on rakennettu siten, että toisten ongelmien ratkaiseminen kuljettaa tarinaa eteenpäin, ja osa jutuista on taas silkkaa lihaa juonen luiden päälle. Kaikkea ei tarvitse yhdellä kertaa edes yrittää ratkaista, koska pelaajalta huomaamatta jääneet visailut kerääntyvät kaikki talteen St. Mysteren hassun kylän erääseen rakennukseen. Sinne voi koska tahansa palata suorittamaan tehtäviä ja verestämään muistojaan aiemmin tekemiensä ratkaisujen osalta. Ulkoasusta alkaen kaikki tässä pelissä huokuu tietynlaista lapsenmielisyyttä, jota ei kuitenkaan missään nimessä saa sekoittaa lapsellisuuteen. Piirrostyylistään ja hyväntahtoisesta menostaan huolimatta pinnan alta itse asiassa löytyy vähän raaputtamalla aavistuksen verran synkkä ja kiero murhamysteeri.

On varsin helppo nimittää Professor Layton and the Curious Villagea yhdeksi Nintendo DS:n kaikkien aikojen parhaimmaksi peliksi. Sen rento ja rauhallinen meininki, ajattelun painottaminen suorittamisen sijaan sekä jo itsessään erittäin mielenkiintoinen tarina pitävät mukavasti otteessaan tarinan loppuun asti. Level-5:n suunnittelijoiden paras keksintö on ehdottomasti se, että sinänsä yksinkertaisen ongelmanratkaisun verhoaminen salapoliisijuonella tekee koko hommasta todella hauskaa puuhastelua. Lopputulos toimii pieninä annoksina tai koukuttavana kertomuksena, joka on pakko kuluttaa loppuun yhdeltä istumalta.

Professor Layton and the Curious Village

5 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    5/5
  1. Lukijat
    3/5

Julkaisija(t):
Tekijä(t):

Tuotanto: Level-5

Plussaa:
Persoonallinen toteutus
Yhdistelee hienosti kahta pelityyppiä
Pulmia ja tekemistä riittää hyväksi aikaa
Miinusta:
Peli alkaa aika ajoin toistaa itseään

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut