Animaation suuri humanisti puhuu luonnon puolesta

Prinsessa Mononoke – arvostelu

Animaation suuri humanisti puhuu luonnon puolesta

Waksu Kirjoittanut Juha Wakonen

Juuri japanilaiset animaatiosarjat ja sarjakuvat ovat viime vuosina tehneet yhdessä erittäin tärkeää työtä siinä, että ne juurruttavat hitaasti meidän suomalaisten kulttuurin juurikasvustoon käsitystä, jonka mukaan kaikki piirretty ei automaattisesti tarkoita lapsille tehtyä. Samalla ne myös koko ajan muuttavat sen merkitystä, mitä lapsille suunnatulla sisällöllä ylipäänsä tarkoitetaan. Sen ei nimittäin välttämättä tarvitse olla vain pelkkää värikylläistä ja tyhjäpäistä lallattelua, vaan lapsille ja nuorille voi meidän aikuisten tapaan kertoa rivien välissä tärkeistäkin asioista. Nimenomaan tässä ovat Ghibli-studio ja sen tunnetuin mestariohjaaja Hayao Miyazaki kunnostautuneet jo useiden elokuvien sekä vuosien mitalla.

Allekirjoittaneelle nyt vihdoinkin kunnolla kotimaisille valkokankaille saatu Ghibli-klassikko Prinsessa Mononoke on yksi nuoruuden vuosien tärkeimmistä elokuvista (ja animaatioista). Alun perin vuonna 1997 valmistunut teos nimittäin herätti aikoinaan huomaamaan, että piirroselokuvan, seikkailun ja vertauskuvallisen tarinan keinoin voidaan puhua harvinaisen selväsanaisesti sellaisista asioista, joista usein kuulee lähinnä vain pitkästyttäviä saarnoja tai luentoja. Hayao-sedän itse kirjoittamassa tarinassa on tietysti paljon yhtymäkohtia hänen muihin elokuviinsa. Toiminnan tiimellyksessä pysähdytään usein miettimään esimerkiksi teknologiaan luottavan ja sitä alati kaiken muun kustannuksella kehittävän ihmisen sekä häntä ympäröivän kallisarvoisen luonnon suhdetta. Samalla se on yksi ohjaajan upeimmista rakkaudentunnustuksista kotimaansa menneisyydelle.

Ihmisten ja luonnon välissä

Hayao Miyazakin ohjaama elokuva Prinsessa Mononoke sijoittuu muinaiseen Japaniin ja aikaan, jolloin muinaiset eläinjumalat sekä muut yliluonnolliset mahtiolennot asuttivat vielä samaa maata ihmisten kanssa. Ja kun ihminen toimi tasapainossa oman ympäristönsä, henkien sekä luonnon suhteen, kaikki elivät hyvässä sovussa keskenään. Teknologisen kehityksen myötä tämä balanssi on särkynyt, ja metsien jumalat ovat joutuneet puolustuskannalle oman olemassaolonsa käytyä aina vain uhanalaisemmaksi.

Tarinan alussa ihmisten ampumasta luodista järkensä ja itsehillintänsä menettänyt villisikajumala hyökkää suoraa päätä pienen Amishi-heimon kotikylään. Nuori Ashitaka-niminen prinssi onnistuu lopulta tappamaan demonin, mutta erittäin kiivaan taistelun tiimellyksessä demoni kuitenkin haavoittaa häntä – ja näin muinaista jumalaa riivannut kirous siirtyykin prinssiin. Näin hän joutuu matkustamaan kauas itään pois heimonsa luota löytääkseen parannuskeinon.

Matkallaan Ashitaka joutuu yllättäen keskelle metsän eläinten ja näiden elinympäristöä omiin tarkoituksiinsa riistävien ihmisten välistä sotaa. Esiteollinen kaivosyhteisö valtaa metsää raudan polttamista varten, ja tätä ei rintamalinjojen toisella puolella hyvällä katsota. Reviiriään puolustavien eläimien kanssa taistelee susien kasvattama nuori tyttö San eli elokuvan nimessä esiintyvä prinsessa Mononoke. Liittolaisiaan punnitseva Ashitaka törmää metsässä myös peurajumalaan, joka tuntuu olevan ainoa, joka voi vapauttaa hänet kirouksen vallasta.

Esimerkillistä tarinankerrontaa

Animaatioelokuvan ei tarvitse olla mikään hassunhauska jäljennetty ”kopio” ympärillämme näkyvästä maailmasta. Itse asiassa tuntuu siltä, että juuri etäännyttämällä katsoja mahdollisimman kauas omasta arkisesta näkövinkkelistään, on huomattavasti helpompi kertoa jotakin merkittävää hänen omasta jokapäiväisestä todellisuudestaan. Hyvä tarina ei tunne aikaa tai paikkaa, ja tästä on usein kysymys Hayao Miyazakin sekä Ghibli-studion elokuvissa. Asioiden katoaminen, lajien kuoleminen sukupuuttoon ja luonnon mieletön lyhytnäköinen riistäminen omien itsekkäiden tarpeiden ruokkimiseksi ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Miyazaki sijoittaa usein tarinansa kaukaisiin tähtiin ja taianomaisiin fantasiamaailmoihin, mutta hän puhuu koko ajan asioista, jotka ovat merkityksellisiä kautta ajan sekä historian.

Prinsessa Mononoke ei tarjoa mitään helppoja vastauksia esittämiinsä suuriin moraalisiin kysymyksiin, vaikka empaattinen kärki tuntuukin olevan luonnon ja perinteiden kunnioittamisen puolella. Jokainen valitsee kuitenkin liittolaisensa itse, ja ehkä enemmän kuin monissa muissa elokuvissaan, juuri Mononokessa Miyazaki jättää esimerkillisesti tulkinnallisen vastuun katsojalle. Se on hyvin merkittävä, puhutteleva, raskas ja väkivaltainen, muistiin palaava ja varmasti ajatuksia herättävä tarina muinaisista ajoista, jotka kertovat kuitenkin juuri tästä päivästä sekä huomisesta. Prinsessa Mononoke on katsomisen arvoinen kokemus, olipa sitten japanilaisen animaation ystävä tai ei.

Prinsessa Mononoke

50 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    5/5
  1. Lukijat
    5/5

Julkaisija(t):
Tekijä(t):

Ohjaaja: Hayao Miyazaki

Tuotanto: Studio Ghibli

Kesto: 128 min

Plussaa:
Yksinkertaisesti erinomainen elokuva
Tarina on ajatuksella tehty...
… ja se myös herättää katsojia ajattelemaan
Visuaalisesti edelleen erittäin vaikuttava
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut