Princess Ai: Keskiyön kajastus - arvostelu
Kirjoittanut
Sami Karilainen
Millainen manga syntyisi, jos sitä laitettaisiin ideoimaan Amerikan pahin rockdiiva ja DJ-suuruus, josta kukaan Atlantin tällä puolen ei ole koskaan kuullutkaan? Juuri tällainen.
Princess Ai on loputtomien kliseiden juhlaa. Ai-maan rauha on palautettu, mutta pikku prinsessa ei ole onnellinen. Hän haluaisi vain palata maahan ja soittaa rockia. Samaan aikaan ylikansalliset levy-yhtiöt ovat ottaneet vallan maassa, ja ne myrkyttävät (kirjaimellisesti) ihmiset huonolla musiikilla. Pian Ai huomaa, että hänen on pelastettava molemmat maailmat musiikillaan.
Itse prinsessa Ai on myös ristiriitainen hahmo. Hän on hyvin kaunis, laulaa kuin enkeli ja myös näyttää enkeliltä, siipiä myöten. Lavalle hän kuitenkin pukeutuu kuin Britneyn säädyttömämpi versio, ja takakannessakin häntä kutsutaan räävittömäksi rokkidiivaksi. Prinsessa ei kuitenkaan ole yhtään räävitön eikä varsinkaan diiva, vaan mitä empaattisin enkeli.
Kuvituksessa kierrätetään myös kaikki pahimmat kliseet. Löytyy ristiinnaulittuja enkeleitä, ylipitkiä huppuja, ruusuja, tiukkoja korsetteja sekä pahiksia, jotka pitävät aurinkolasit päässä sisälläkin. Toisaalta vaatesuunnittelu on tässä sarjassa ainoita asioita, joissa on käytetty mielikuvitusta. Cosplayereiden kannattaa poimia kirja inspiraation lähteeksi.
Suutari pysyköön lestissään
Jos tässä numerossa arvosteltu Hollow Fields on hyvä esimerkki siitä, miten myös Japanin ulkopuolelta tulee kelpo mangaa, niin Princess Ai todistaa juuri päinvastaista. Tuntuu siltä, että D.J. Milky ja Courtney Love ovat joskus aamuyön tunteina keksineet, että mangan tekeminen olisi kova juttu. Sitten on hahmoteltu kliseinen juoni keikkaraiderin yläkulmaan ja hommattu jostain käsikirjoittaja ja piirtäjä. Homma ei toimi, mutta ilmeisesti alkuperäinen sarja myi kuitenkin niin hyvin, että sille on tehty jatko-osa.
Kirjaa vaivaa sama seikka kuin Britneyn näyttelijänuraa ja salarakkaiden levytyksiä. Loppujen lopuksi aika harva on monilahjakkuus. Courtney Love tekee hyvää ja tinkimätöntä musiikkia, mutta ei kannata ehkä haaveilla mangakan urasta.
Princess Ai on puuduttavaa luettavaa. Se voi toimia uusille lukijoille, koska se periaatteessa kierrättää kaikki shoujo-mangan perusideat. Mutta vähänkään enemmän lukeneille tulee sellainen olo, että tarina on kuin tilkkutäkki ja että siinä pyörivät kaikki samat ideat, jotka on nähnyt jo ennenkin, mutta paremmin toteutettuina.
