Pichi Pichi Pitch – arvostelu
Nätinhassua lauleskelua
Kirjoittanut
Juha Wakonen
Mikäli et ole kokonaan tämän suuren pahan maailman kovettama kyynikko ja hengenvaarallisesti allerginen esimerkiksi vaaleanpunaisille merenneidoille, jatka ihmeessä lukemista edelleen eteenpäin. Kannattaa teidän muidenkin toki tavata tämä teksti loppuun asti, mutta olkaa täten varoitettuja! Pichi Pichi Pitch nimittäin lataa sen verran tuhdin täyslaidallisen pastellinsävyistä hyperyltiösöpöilyä, lapsekasta hihittelyä ja pizzalautasen kokoisia mangasilmiä, että allekirjoittaneen kaltaisia vanhoja vihaisia miehiä alkaa ihan vallan hirvittää. Mutta kun me laskemme nämä negatiiviset sädetysaseemme edes hetkeksi, voimme taas kerran todeta, että sarjakuvaa ei kannata arvostella ihan pelkästään kannen perusteella.
Michiko Yokoten ja Pink Hanamorin seitsemänosainen Pichi Pichi Pitch kertoo kauniista Lucia-nimisestä tytöstä, joka sattuu samalla kertaa olemaan myös ihka aito merenneito. Hänen tehtävänsä ei ole yhtään sen vaatimattomampi kuin pelastaa kaikki maailman meret pahoilta vesidemonien voimilta, jotka yrittävät alistaa ne ikeensä alle. Tässä apuna Lucialla ja hänen ystävillään on taikahelmet, jotka antavat merenneidoille kyvyn tehdä kaikenlaisia ihmeitä. Globaalia ekotekoa mutkistaa entisestään komea surffaripoika Kaito, johon Lucia rakastuu.
Tarina pokkuroi kauniille ulkoasulle
Planeettamme meret ovat toivottavasti edelleen kauniin ja syvän sinisiä Pichi Pichi Pitchin juonikaaren päättyessä, mutta hehkuvan suloinen päähenkilö Lucia ei omasta hyvästä tahdostaan huolimatta onnistu pelastamaan usean vesidemonin mentäviin aukkoihin kompastuvaa tarinaa. Välillä sarjakuvaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että itse mangan juoni olisi vain pelkkä tekosyy rakastavaisten sormien imeskelylle ja sivutolkulla jatkuvalle lauleskelulle. Kenties Michiko Yokoten kirjoittama tarina olisi vain otettava yksinkertaisesti silkkana pirtsakkana rakkaushömppänä ja unohdettava sellaiset turhat hupsuttelut kuin maailman suolavesialtaiden pelastaminen.
Se, minkä suhteen Pichi Pichi Pitch sitten taas loistaa vallan erinomaisesti, on sen visuaalinen ylöspano. Pink Hanamorin viiva kulkee vahvana, selkeänä ja nättinä läpi koko sarjakuvan ensimmäisen osan, eikä tämän mangan kuvakerronnassakaan ole pahemmin silmiinpistäviä ongelmia. Tosin olisi ollut huomattavasti mukavampaa, jos hienoa ulkoasua olisi tukenut hyvin kirjoitettu tarina. Tällaisenaan Pichi Pichi Pitch varmasti vetoaa nuorempaan lukijakuntaan, mutta ylenpalttisesta söpöilystä huolimatta juonessa kuljetetaan myös pikkutuhmaa kiusoittelua, joka ei välttämättä sovellu perheen pienimmille.
