Nimi ei ole enne

Olet vampyyriorjani – arvostelu

Nimi ei ole enne

Tsubasa Kirjoittanut Petteri Uusitalo

Espanjankielisessä maailmassa kynnys sarjojen nimien kääntämiseen on varsin matala. Tässä tapauksessa Ivrea antoi Satoru Takamiyan S×M:n nimeksi Eres mi vampiro esclavo, joka on nyt sitten käännetty suomeksi kirjaimellisesti.

Nolon nimen takia pokkarin myynti todennäköisesti tipahtaa murto-osaan siitä, mitä se olisi voinut olla, mikä on oikeastaan sääli. Nimi kun ei vastaa sisältöä kuin oikeastaan siltä osalta, että nimitarinassa tosiaan on vampyyri. Ja se sisältö ei ole lainkaan huonoa laadultaan.

Nimitarinaa on pokkarista runsas kolmannes, 70 sivua. Loput pokkarista täyttää kolmen luvun mittainen tarina Pakkomielteenä kummitukset, joka on traagisen romanssin sijaan koulukomediaa.

Pianoa soittava vampyyri

Kyrie on Taisho-kauden Japanissa elävä aatelisneito, jonka vanhemmat ovat kuolleet. Hänen kihlattunsa on kiinnostunut lähinnä rikkaaseen sukuun naimisesta. Sitäkin enemmän Kyrietä nyppii se, miten tuhottoman tylsä tyyppi tämä on.

Eräänä päivänä Kyrie löytää metsästä tuupertuneen miehen nimeltä Kagari, jolla on muistinmenetys ja jäänsiniset silmät. Sulhonsa vastustuksesta huolimatta Kyrie ottaa Kagarin toipumaan luokseen sillä tekosyyllä, että tähän voi suhtautua kuin adoptoituun kulkukoiraan.

Kyrie alkaa ennen pitkää epäillä, että Kagari saattaa olla se vampyyri, josta kylillä huhutaan – ja kenties jopa se sama, jonka hän hämärästi muistaa nähneensä ennen äitinsä kuolemaa. Tässä vaiheessa rakkaus on kuitenkin jo päässyt itämään.

Tekijä kertoo jälkikirjoituksessaan tarinan olevan itsenäinen esiosa hänen aiemmalle mangalleen Heaven’s Will, jossa Kagari oli vampyyrin lisäksi vielä ihmissusikin. Se selittää koirankorvat tämän mangan kannessa.

Haaveeksi jäävä traagisuus

Nykypäivään sijoittuvan Pakkomielteenä kummitukset -tarinan päähenkilö on lukiotyttö Shirogami, jonka unelma on löytää komea ja traaginen haamu poikaystäväkseen. Hän on kuitenkin ikäväkseen synnynnäinen manaaja, ja hänen vahva auransa karkottaa kummituksia.

Kaikeksi onneksi luokan komein poika Miyama paljastuu varsinaiseksi haamumagneetiksi, joten Shirogami lyöttäytyy tämän seuraan. Ikävä kyllä ensimmäinen haamu paljastuu homoksi, toinen itsekeskeiseksi narsistiksi. Kolmannessa luvussa Shirogane päätyy tappelemaan Miyamasta omistushaluisen kummitusnaisen kanssa.

Nämä kaksi tarinaa voisivat tuskin olla erilaisempia. Olet vampyyriorjani on synkkä ja traaginen tarina, kun taas Pakkomielteenä kummitukset on täynnä hilpeää ilmeilyä, ja osa sen repliikeistä on suunnattu neljännen seinän läpi suoraan lukijoille. Omilla tavoillaan molemmat ovat kuitenkin hyvää viihdettä.

Kontekstit ovat yliarvostettuja

Käännöksen laatu on onneksi karvan verran Ivrean keskiarvoa parempi, vaikka haamuista puhuminen ”spektreinä” onkin kankean kuuloista. Pokkarista löytyy vain muutama kieliopillinen kummallisuus: Kyrie esimerkiksi sanoo Kagarille päin naamaa ”Minua ärsyttää, että se sujuu häneltä noin helposti”, vaikka puhuu Kagarista itsestään. Olen skeptinen myös sen suhteen, kuuluuko yökylään tultaessa sanoa eteisessä ”hyvää yötä”.

Myös kirjoitusvirheitä tuntuu tällä kertaa löytyvän taas vähintään parin sivun välein. Niitäkin enemmän minua on kuitenkin alkanut ärsyttää Anna Elon tapa kääntää joka ikinen huudahdus ”wau!” – oli kyse sitten kauhunhuudosta, yllättymisestä tai säikähtämisestä.

Olet vampyyriorjani

Olet vampyyriorjani

6 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/3
  2. Julkaisu
    1/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Ivrea Suomi
Tekijä(t): Satoru Takamiya

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut