Jumalattaria teekkariboksissa

Oh! My Goddess – arvostelu

Jumalattaria teekkariboksissa

Kekko Kirjoittanut Jari Lehtinen

Näppärä poika tämä Keiichi Morisato. Miesten opiskelijasolua vahtimaan jäänyt Keiichi soittaa pikaruokapaikkaan, mutta puhelu ohjautuukin jumalattarien neuvonantotoimistoon, josta luvataan konsultaatio. Konsultaatio saapuu hemaisevan ensimmäisen luokan jumalattaren Belldandyn hahmossa. Hän teleporttautuu Keiichin eteen peilin kautta ja lupaa täyttää yhden toivomuksen. Mekaanikkonörtti Keiichi, joka on mielestään liian lyhyt ja muutenkin huono-onninen tyttöjen kanssa, pyytää Belldandyä tyttöystäväkseen. Taivaat aukeavat ja toive toteutuu. Valitettavasti asuintoverit eivät katso hyvällä Keiichin uutta asuinkumppania, jonka läsnäolo rikkoo räikeästi asuntolan sääntöjä.

Kun suhde on näin räväkästi alkanut pikahäädöllä, Keiichi ja Belldandy asettuvat vanhaan temppeliin. Temppelin ainoa munkki näkee jumalattaressa Buddhan läsnäolon ja poistuu Intiaan syventääkseen valaistumistaan. Häntä emme sen koommin näe. Nuoripari ei kuitenkaan saa liiemmälti aikaa ja tilaa toisilleen, sillä heidän yhteiseloaan häiritsemään saapuu koko joukko omaperäisiä tuttavuuksia. Kun Keiichin sisarelle, teekkarifuksi Megumille on löydetty oma asunto, temppeliin saapuu seuraavaksi viinaan menevä tummahipiäinen blondi, Belldandyn sisarpuoli, menneisyyden jumalatar Urd. Häntä puolestaan seuraa Belldandyn pikkusisko, tulevaisuuden jumalatar Skuld, joka listii taivaallisen superkompuutterin Yggdrasilin bugeja krokettimailallaan. Koska Urd pitää luonnottomana, että Keiichi ja Belldandy eivät etene suhteessaan minnekään, ja Skuld on mustasukkainen sisarensa puolesta, ei Keiichillä aika käy pitkäksi.

Alku aina kankeaa

Ensikertalaisen Oh! My Goddessin lukijan on syytä tietää, että anorektikon näköinen alkuaikojen Belldandy tulee muutaman osan kuluttua saamaan pyöreyttä poskiinsa. Hahmot alkavat näyttää valmiilta, kun Belldandyn sisaret tulevat mukaan kuvaan. Taustapiirrokset ja kuvakulmat alkavat parantua nopeasti. Lopulta lukija on erittäin tyytyväinen asiakas, vaikka Kosuke Fujishima täyttäisi sivunsa pelkästään piirtämällä jumalattariaan eri vaatekappaleissa. Alkuaikojen tyylin raakilemaisuus olikin peruste sille, että aikoinaan Dark Horsen englanninkielisessä versiossa hypättiin ensimmäisestä luvusta suoraan Urdin sisääntuloon.

Tarinan edistyminen on hitaampaa. Alussa Oh! My Goddess on tuhanteen kertaan nähty romanttinen komedia, jossa onnekas nuorimies saa rinnalleen unelmiensa neidon, jolla on suurenmoisia kykyjä, ja kaikki hänen toiveensa toteutuvat. Välillä O!MG on Fujishimalle tekosyy piirtää yksityiskohtaisia moottoriajoneuvoja ja luennoida vaikkapa toisen maailmansodan lentokoneprototyypistä. Aikaa myöten tarinasta kuoriutuu esiin maaginen seikkailukertomus.

Parhaimmillaan Oh! My Goddessin tarinat ovat sekä romanttisen liikuttavia että tyrmäävän hauskoja. Keiichi muuttuu tytöksi. Urd heilastaa pelinörttiä. Maailman tuhon käynnistää ruukku, joka on kopioitu 1960-luvun animesta Arabian Nights. Tarinat jättävät joskus toivomisen varaa, mutta sen korvaa mangan ehkä klassisin kokoelma persoonallisia sivuhenkilöitä. Moottorikerhon puheenjohtajan Tamiyan lempikappale ”Man’s Gotta Do What Man’s Gotta Do” tulee liiankin tutuksi. Otaki on aina vain yhtä räjähtäneen näköinen. Kilpailevan moottorikerhon puheenjohtaja, kopea Sayoko ja demoni Mara yrittävät kukin iskeä kapuloita rattaisiin. Se on tietysti viimeinen virhe, sillä vaikka Belldandy ei toivo kenellekään pahaa, se ei estä Urdia kostamasta sumeilematta.

Hienot kansikuvat

Moneen kertaan on kerrottu, kuinka jumalattarien nimet on poimittu skandinaavisesta mytologiasta. Tehdään siis niin vielä kerran ja todetaan samalla, että kukaan ei varmaankaan tiedä, missä vaiheessa Verdandista on tullut Belldandy, tuskin sitä tietää edes Fujishima itse. Aiheesta voi lukea netistä lisää hakusanalla ”three norns”. Jumalatarten pätevyysluokitus on muuten kopioitu suoraan Japanin ajokorttijärjestelmästä. Ei, moottoriotaku Fujishima ei tosiaan nähnyt syytä keksiä parempaa.

Ensimmäisen kerran Oh! My Goddessin suomenkielistä laitosta mainostettiin vuonna 2004 Animeconissa Jyväskylässä. Paljon on verta virrannut kärsimättömän kansan suonissa ja ohimot pullottaneet koholla tätä julkaisua odotellessa. Yli kaksi vuotta kestänyt vääntö päättyi kuitenkin onnellisesti. Ne kuuluisat kannet, joihin Kosuke Fujishima oli ylen tyytymätön ja joihin kaikki uhkasi kaatua, ovat nykyisellään varsin komeat.

Kääntäjän tervehdys!

Konnichiwa! Suvi desu. On iloni ja kunniani kääntää legendaarista Oh! My Goddess -mangaa suomeksi. Käännös tehdään suoraan japanista ja siinä kunnioitetaan alkukieltä mahdollisimman pitkälle antamatta kuitenkaan kauniin suomen kielemme rakenteiden kärsiä.

Kääntäjänä olen jo ehtinyt kiintyä sarjan hahmoihin. Belldandy, Keiichi ja kumppanit alkavat tuntua melkein perheenjäseniltä. Olenkin iloinen siitä, että käännökseni avaavat monille uusille lukijoille oven Oh! My Goddessin maailmaan. Teen siis parhaani työssäni juuri teitä lukijoita varten.

Niiden, joille Oh! My Goddess on aivan uusi tuttavuus, on hyvä tietää muutama asia. Tarina alkaa melko arkipäiväisissä merkeissä ja kulisseissa. Ajan myötä siitä kuitenkin kehittyy mahtava fantasiaseikkailu. Myös Fujishiman kynänjälki kaunistuu huomattavasti sarjan edetessä. Yksi sarjan parhaista puolista on osuva huumori – monesti kääntäjäkin löytää itsensä nauramasta ääneen työnsä ääressä.

Lopuksi haluan vielä toivottaa juuri Sinut tervetulleeksi mukaan seikkailuun!

Suvi Mäkelä

Oh! My Goddess

120 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    4/5
  1. Lukijat
    3/5

Julkaisija(t): Kodansha, Egmont Kustannus
Tekijä(t): Kosuke Fujishima

Kieli: Suomi

Suomennos: Suvi Mäkelä

Plussaa:
Haaremilajityypin järkevin edustaja
Loistavaa piirrostyöskentelyä...
Miinusta:
...vaikka alussa siltä ei vaikuta
Epätasaiset juonet

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut