Yaoimangakan gourmet-seikkailut

Not Love But Delicious Foods Make Me So Happy! – arvostelu

Yaoimangakan gourmet-seikkailut

Tsubasa Kirjoittanut Petteri Uusitalo

notlovekansi

Fumi Yoshinagan mangoja lukemalla jää tuskin kenellekään epäselväksi, että hän rakastaa ruokaa. Ruoka näyttelee hänen teoksissaan usein melko keskeistä osaa, oli kyse sitten homoparin päivittäisistä aterioista kertovasta What Did You Eat Yesterday?:stä tai konditorian työntekijöistä kertovasta Antique Bakerysta.

Not Love But Delicious Foods Make Me So Happy! vahvistaa todeksi sen mitä Yoshinagan muiden sarjojen rivien väleistä pystyy lukemaan: mangakan rankka työ vaatii rankat huvit. Yoshinagan tapauksessa tämä huvi on syöminen.

Sarja ilmestyi alkujaan vuonna 2005 Ohta Shuppanin hämäävästi nimetyssä Manga Erotics F:ssä, joka sattumoisin on sama laatulehti, jossa esimerkiksi Takako Shimuran Aoi Hana ja Usamaru Furuyan Lychee Light Club ovat ilmestyneet. Laatua on siis tarjolla tälläkin kertaa, mutta eittämättä teoksessa on kevyen välityön tuntua.

Miehet ovat turhia kun on ruokaa

Yksiosaisen sarjan päähenkilö on 31-vuotias BL-mangaka F-mi Y-naga, joka saattaa lukijoiden mielestä epäilyttävästi muistuttaa erästä oikeaa mangakaa. Hän on laiska ja myöhään nukkuva kieriskelijä, ja hänen kämppiksensä ja avustajansa S-hara jaksaa alati nälviä häntä hänen luonnevioistaan. Yoshinagan toisten suuhun asettama, häneen itseensä kohdistuva naljailu onkin kenties sarjan huvittavinta antia.

On vain yksi asia, joka saa Y-nagan vaihtamaan verkkarit mekkoon, kampaamaan hiuksensa ja muistelemaan, miten meikkivoidetta käytetään: ulkona syöminen. Ja silloinkin tiikerin on vaikea päästä juovistaan, sillä ateriat vievät usein hänen huomionsa niin täysin, että soosia ja juomaa tipahtelee pitkin vaatteita.

”Päivässä on neljästä kuuteen tuntia, jolloin en joko työskentele tai nuku”, vakavan näköinen Y-naga sanoo eräälle ihmettelevälle ystävälleen. ”Koko sen ajan ajattelen ruokaa. Eikö ruoka olekin minulle siitä hyvästä jotain velkaa?”

Olisi kuitenkin väärin väittää, että ainoat miehet Y-nagan elämässä ovat niitä, joita hän piirtää päivät pitkät nuohoamassa toisiaan. Joka luvussa hän einestää erilaisissa ravitsemusliikkeissä ympäri Tokiota, yleensä S-hara tai joku muu mies kumppaninaan. Hän kokee toki säännöllisesti kolmenkympinkriisiä miehettömyydestään, mutta tämä sarjan elementti on pitkälti vain huumorin lähde. Sen varsinainen pihvi piilee jossain ihan muualla: ruuassa.

notlove1

Ravintolat ovat turhia kun on ystäviä

Ensimmäisessä luvussa Y-naga kertoo S-haralle seuraavan työnsä teeman olevan tokiolaisten ravintoloiden esitteleminen lukijalle, ja koko manga seuraa tätä kaavaa. Y-naga ystävineen käy läpi korealaisia ravintoloita, bistroja, trattorioita, sushipaikkoja, suklaakauppoja, bagelkahviloita, dim sum -buffetteja ja ankeriasravintoloita.

Jokainen luku päättyy ravintolan sijainnin neuvovaan karttasivuun, jolla Yoshinaga kertoo senkertaisen ravintolan osoitteen, puhelinnumeron, aukioloajan ja hintatason. Länsimaiselle lukijalle näistä on hyvin minimaalista hyötyä, mutta on mukava ajatella, että kaikki todellisuuspohjainen sarjakuva maailmassa ei ole tekijänsä tylsän arjen kuvausta.

Not Love But Delicious Food on kaksiteemainen manga. Toisaalta se toimii ravintolasuositteluna, mutta vaikka syöminen onkin sen pääosassa, eivät tapahtumapaikkoina olevat ravintolat kuitenkaan ikinä pääse varastamaan parrasvaloja. Se ei myöskään ole erityisen kiinnostunut ruoanvalmistuksesta, toisin kuin vaikkapa ruokamangoista kuuluisin, Tetsu Kariyan ja Akira Hanasakin Oishinbo. Sen sijaan kakkosteemana toimivat hahmot ja niiden väliset suhteet – jos näin nyt voi sanoa, kun he kaikki kuitenkin perustuvat oikeisiin ihmisiin…

Mangan edetessä tuleekin ennen pitkää selväksi, että Yoshinagan taka-ajatuksena on alleviivata ruoan merkitystä sosiaalisen kanssakäymisen välineenä. Kaikki sarjan ruoka-annokset on piirretty mallista ennen ruokailua otettujen valokuvien pohjalta, mutta ne näytetään aina vain pikaisesti ennen kuin hahmot käyvät sen kimppuun. Suurimman osan sivumäärästä täyttää Y-nagan ja hänen yhtä lailla ruokaa rakastavien ystäviensä haltioitunut vuoropuhelu siitä, miten herkullista ruokalajit ovat. Reaktiot ovat ylenpalttisia, ja poikkeuksellisen hyvä punaviinihärkä tai bagel saattaa jättää itse kunkin naamalle onnellisen hymyn useamman ruudun ajaksi.

Eräässä vaiheessa Y-naga päätyy jopa jättämään miehen siksi, että hän hotki ruokansa eikä arvostanut sitä – ja kehtasi vielä olla pitämättä Y-nagan valitsemasta ravintolasta. S-haran kanssa Y-naga ei ole koskaan aloittanut suhdetta, koska mitä pitempään he ovat tunteneet toisensa, sitä selkeämmin he molemmat ovat tajunneet, etteivät heidän ruokapreferenssinsä yksinkertaisesti vain sovi yhteen.

notlove2

Manga on turha kun parempaakin löytyy

Sarjan 15 lukua ovat löyhästi toisiinsa liittyviä vinjettejä ja antavat tavallaan päiväkirjamaisen vaikutelman. Tunnelma on jatkuvasti kevyt ja arkinen, ja hahmot viettävät suurimman osan ajastaan piirrettyinä Yoshinagan tunnusomaisella leveänaamatyylillä, joka hänen muissa mangoissaan on yleensä varattu yksinomaan huumorikohtauksiin. On selvää, että sekä Yoshinaga että hänen manga-avatarinsa ovat sitä mieltä, ettei herkullisen ruoan tulisi olla mikään elämää suurempi asia. Enemmänkin sen pitäisi olla osa jokaisen ihmisen elämää, jotta maailma olisi parempi.

Tämän kaiken keskellä on kuitenkin ikävää, että sarjan rapean kuoren alla ei ole mitenkään järkyttävästi syötävää. Jokainen luku seuraa samaa kaavaa: muutama ensimmäinen sivu käytetään uuden henkilön esittelemiseen ja sen selittämiseen, miten hän tuntee Y-nagan. Lyhyen keskustelun jälkeen mennään syömään, ja seuraa puhuvilla päillä täytetty osuus, jossa hahmot sitten ihkuttavat, miten upeaa ja täydellistä ruoka on. Tämän jälkeen käytetään pari sivua aiemman keskustelun päättämiseen, ja luku on lopussa.

Ottaen huomioon sen, että mangan on alun perin tarkoitus ollut toimia ravintolasuositteluina, on ymmärrettävää, että ruoka on aina herkullista ja ravintolat aina täydellisiä. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan tarjoa sanottavasti lihaa mangan luiden päälle, ja osaltaan kokonaisuus on melko tasapainoton. Ruokamangana se on suhteellisen yksinkertainen tapaus, mutta toisaalta mikäli sen on poiminut luettavakseen odottaen Yoshinagalle ominaista draamaa, tulee myös saamaan melko kevyen kattauksen.

Not Love But Delicious Foodsia kehtaa suositella Yoshinaga-faneille ja niille, joilla on tapana valittaa, että kaikki manga on vain teinien tappelusarjoja, mutta muille sitä ei kehtaa suositella täysin varauksetta. Kannattaa ainakin selata ensin.

Not Love But Delicious Foods Make Me So Happy!

0 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    2/3
  2. Julkaisu
    2/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Yen Press
Tekijä(t): Fumi Yoshinaga

Kesto: 1 pokkari

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut