Kissabussin kyydissä

Naapurini Totoro – arvostelu

Kissabussin kyydissä

lviitanen Kirjoittanut Leena Viitanen

Naapurini Totoro on ylistyslaulu lapsuudelle ja mielikuvitukselle. Vuonna 1988 valmistunut Studio Ghiblin ja ohjaajamestari Hayao Miyazakin elokuva vie takaisin huolettomiin päiviin ja aikaan, jolloin mikään ei ollut mahdotonta.

Elokuvassa eletään nostalgista 1950-lukua Japanin idyllisessä maalaismaisemassa. Yliopistolla työskentelevä tutkijaisä ja hänen kaksi nuorta tytärtään muuttavat vanhaan taloon, lähemmäksi parantolassa vakavasta sairaudesta toipuvaa perheen äitiä. Uudessa kodissa ja sen ympärillä sijaitsevassa metsässä on kuitenkin jotain salaperäistä. Jo muuttopäivänä isosisko Satsuki ja pikkusisko Mei näkevät merkillisiä mustia otuksia ja keräilevät katosta tippuvia tammenterhoja. Pienet seinänrakosissa lymyilevät nokipallerot ovat vasta alkusoittoa, sillä metsä kätkee sisäänsä vielä suurempia – ja karvaisempia – yllätyksiä.

Totorolle on annettava rutkasti tunnustusta pikkulasten maailman aidosta tavoittamisesta. Erityisesti Mein eleet, käytös ja innostus Totoro-olennon kohtaamisesta ovat kuin kenellä tahansa alle viisivuotiaalla naperolla. Miyazaki onnistuu muistuttamaan vanhempiakin katsojia siitä, miten ihmeellistä tarun ja toden sekoittuminen voikaan olla. Satujen valtakunnan portit kun sulkeutuvat iäksi, kun vuosia tulee riittävästi mittariin.

Kevyttä satuilua

Jos Totoroa ei katso vaaleanpunaiset Ghibli-kakkulat nenällään, sen juonikuvio paljastuu melko köykäiseksi. Tarina on hyvin yksinkertainen, eikä idea metsän siimeksessä asuvista ystävällisistä mörrimöykyistäkään ole uusi. Elokuva on pikemminkin puolitoistatuntinen tunnelmankuvaus ja leppoisa satumaalailu kuin kellontarkka kertomus. Suurin draama rakennetaan Mein eksymisestä. Miyazakilla on silti kyky loihtia helppoihinkin tarinoihin hyppysellinen taikaa herkullisilla hahmoilla ja mielikuvituksellisilla yksityiskohdilla.

Verrattuna Miyazakin myöhempiin teoksiin Totorossa ei myöskään ole ohjaajan tavaramerkiksi muodostunutta yhteiskuntakriittistä otetta. Teemana on pikemminkin lapsuusajan viattomuus, jolloin kissabussin kyytiin hyppääminen on vielä mahdollista. Toisaalta Miyazakin sodanvastaiset ja luonnonsuojelulliset kannanotot ovat olleet jopa osoittelevia ja itseään toistavia, joten kevyempi ilottelu on välillä paikallaan.

PAN Visionin julkaisemalla dvd:llä on sekä Pekka Lehtosaaren ohjaama suomenkielinen versio että alkuperäinen japanilainen ääniraita. Ekstroja ei heru tälläkään kertaa muutamaa Ghibli-traileria lukuun ottamatta. Kannessa on jostain syystä käytetty elokuvan suunnitteluvaiheessa levitettyä promokuvaa, jossa sateessa seisovia tyttöjä onkin kahden sijasta vain yksi. Koska kaavaillusta yhdestä päähenkilöstä muovautuivatkin siskokset Satsuki ja Mei, olisi ehkä ollut selkeämpää käyttää jotain toista kansikuvaa.

Toinen mielipide

Naapurini Totoro on erinomainen elokuva. Se antaa katsojalleen maagisen katselukokemuksen, jonka jälkeen tuntuu todella hyvältä. Kaikki outo ja ihmeellinen todella jää oudoksi ja ihmeelliseksi. Mitään ei selitetä katsojalle, sillä sankareina oleville lapsillekaan ei missään vaiheessa välähdä kysyä, kuinka oudossa ja ihmeellisessä maailmassa asiat oikein toimivat. Miksi meidänkään pitäisi kysyä?

Totoron salaisuus on kaiken esittämisessä nimenomaan lapsien näkökulmasta. Se näkyy jokaisen hahmon käyttäytymisessä. Pikkuiselle Meille kaikki on joko suurta riemua tai täyttä tuskaa. Naapurin poika on yhtä aikaa ujo ja kiinnostunut uusista naapureistaan. Itse sankaritar on tietysti rehti ja reipas, mutta hädän hetkellä hänkin turvautuu aikuisten apuun, kun ei tiedä mitä tehdä.

Elokuva on lapsenomainen, mutta ei alennu lapselliseksi. Kaikki uusi on tietysti pelottavaa, olipa edessä pikkuinen mustapallero tai itse pörröinen Totorokin, mutta tästä lapset selviävät yrittämällä rohkeasti ja olemalla uteliaita ja reippaita. Se lienee lopulta elokuvan todellinen sanoma.

Janne Kemppi

Naapurini Totoro

181 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/5
  1. Lukijat
    5/5

Julkaisija(t): PAN Vision
Tekijä(t):

Ohjaaja: Hayao Miyazaki

Tuotanto: Studio Ghibli

Kesto: 86 min.

Tekstitys: Suomi

Aluekoodi: 2

Kieli: Japani, suomi

Plussaa:
Totoro on hykerryttävä
Oikean lapsuuden tunnelma
Hyväntuulinen
Miinusta:
Tarina on lopulta hyvin pelkistetty
Loppu on kömpelö

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut