Tarinoita väkivallasta

Murciélago – arvostelu

Tarinoita väkivallasta

Tsubasa Kirjoittanut Petteri Uusitalo

Kuroko Koomori on kieroutunut sarjamurhaaja, joka on välttänyt kuolemantuomion ja päässyt metsästämään muita murhaajia poliisin laskuun. Kämppiksenään hänellä on lapsekas ja kömpelö lukiotyttö Hinako, joka iästään huolimatta hurjastelee autoilla. Parivaljakon menopelinä toimii Lamborghini Murciélago, jonka nimi tarkoittaa Kurokon sukunimen tapaan lepakkoa.

Sarja tekee lähtemättömän ensivaikutelman häpeilemättömällä tyylillään: piirrosjälki on veren ja suolenpätkien määrään nähden yllättävän koomista. Arpien peittämä Kuroko on 190-senttinen ja väkivahva, Hinako taas viettää suurimman osan ajastaan puolimetrisenä chibipallerona. Kuroko ei jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta houkutella sänkyynsä tuoreita naisia, mikä saa hänen tyttöystäväntapaisensa, yakuzapomon tyttären Chiyon, kihisemään mustasukkaisuudesta.

Venkoileva piirtotyyli sisältää paljon kunnianhimoisia kokeiluja, kuten heijastuksia ja läpinäkyvien seinien käyttöä. Dramaattiset päänkallistukset, siluettivirneet ja viittaukset pulp-elokuviin kielivät visiosta, mutta kömpelyydet, täyteen ahdetut ruudut ja epäselvä kuvakerronta paljastavat kokemattomuuden.

Pyssyjä, autoja ja naisia

Mustan mutta kepeän huumorin, hyperväkivaltaisuuden ja graafisen lesboseksin yhdistelmästä joko pitää tai sitten ei. Jos ne maistuvat, sarjan isoimmiksi ongelmiksi nousevat juonipuolen seikat.

Pääsääntöisesti yhden pokkarin pituisissa juonikaarissa jahdataan erilaisia sarjamurhaajia, joista ensimmäisen pokkarin steroidipainija ja murhakartanon rakentanut rikas kääkkä ovat onneksi tylsimmästä päästä. Sarjan edetessä selvitellään muun muassa sarjamurhaajan kieroon kasvaneen tyttären tapausta, sateella tapahtuvien kidnappausten sarjaa ja epäilyttävän houkuttelevaa lesbonunnakulttia, jonka muurien sisältä kukaan ei palaa.

Hitainkin lukija osaa olla odottamatta vähäisintäkään realismia viimeistään siinä vaiheessa, kun Hinakon koulussa tapahtuu pommiattentaatteja henkilökohtaisten kaunojen vuoksi. Ongelma on kuitenkin se, että yksittäisten rikosten ja tapausten taustalla olevat mysteerit ovat lopulta aina melko yksioikoisia eivätkä kovin kiinnostavia, joten spektaakkelit jäävät ainoaksi sisällöksi.

Lisäksi sarjan kerronta on haahuilevaa eikä kovin määrätietoista. Esiteltyjä uusia hahmoja saatetaan nähdä seuraavan kerran vasta useampien pokkarien päästä, ja Kurokon valvojina toimivia poliisejakin tavataan vain satunnaisesti. Juonikaaria yritetään puolivillaisesti sitoa osaksi isompaa kokonaisuutta vihjailemalla taustalla olevasta yhteisestä taustavaikuttajasta, mutta tämä ei selvästi kiinnosta tekijää itseäänkään.

Häpeilemätöntä pulp-viihdettä

Murciélagoa on mahdoton suositella varauksetta. Se on räävitön ja eksploitatiivinen mutta toisaalta hyvin vilpitön. Tekijän inspiraationlähteet ja mieltymykset paistavat siitä myös muun kuin väkivallan ja seksin suhteen – pinnallisimpana siinä, miten monet paikannimet on otettu Cthulhu-mytologiasta ilman mitään ilmeistä syytä.

Opin tuskin koskaan tykkäämään Yen Pressin tuplaääniefekteistä. Tällä kertaa lokalisointiin nähtyä vaivaa on kuitenkin pakko arvostaa, sillä sarjassa riittää käsin piirrettyjä huudahduksia ja muita tekstejä. Värisivutkin ovat tallella.

Teos: Harkittava
Helppo vihata ja helppo pitää. Kelpo luettavaa koheltavan toiminnan, brutaalin pulp-väkivallan ja vinksahtaneen mustan huumorin ystäville.

Julkaisu: 3/3
Lokalisaation ja käännösviitteiden eteen on nähty keskimääräistä enemmän vaivaa, mikä tässä tapauksessa on ihan paikallaan.

MURCIÉLAGO (MANGA)

Murciélago

0 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    2/3
  2. Julkaisu
    3/3
  1. Lukijat
    -

Julkaisija(t): Yen Press
Tekijä(t): Yoshimurakana

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut