Mao-chan – arvostelu
Söpöillen sotaan
Kirjoittanut
Sami Karilainen
Kawaii! Maata uhkaavat muukalaiset ovat viimein keksineet keinon saada ylpeät japanilaiset polvilleen ilman taistelua. Valloittajista on tehty nimittäin niin söpöjä ja lutusia etteivät Japanin asevoimat uskalla käyttää aseitaan niitä vastaan. Suuri yleisöhän raivostuisi, jos tankki tulisi ja ampuisi pörröisen koiranpennun riekaleiksi.
Onneksi puolustusvoimilla on salainen ase. Maa-, meri- ja ilmavoimien komentajien 8-vuotiaista tyttäristä kootaan kolmen hengen eliittiryhmä, jonka tärkein missio on olla vielä söpömpiä kuin hyökkäävät muukalaiset. Yleisön tuki on voitettava takaisin, jotta budjetti on turvattu! Taistelu japanilaisten sydämistä voi siis alkaa.
Vaikka lapset taas taistelevatkin avaruuden hyökkääjiä vastaan, niin Mao-chan ei ole mitään angstista mechatoimintaa. Kaukana siitä. Taistelut voitetaan yleensä alienia vähän halaamalla tai muuten vain vahingossa. Sarjan on luonut Ken Akamatsu, jonka aiemmat työt Love Hina ja Negima! ovat varmasti suurimmalle osalle tuttuja. Ken-san ei ole tällä kertaa itse piirtänyt sarjaansa, mutta hän on kuitenkin tehnyt hahmosuunnittelun, joten myös graafisesti tämä on erittäin lähellä hänen aiempia töitään, vaikka ei olekaan yhtä yksityiskohtaisesti piirretty.
Animesta mangaksi
Mao-chan on melko puhdasveristä parodiaa ja fanit löytävät paljon viitteitä Akamatsun aiempiin sarjoihin. Tyttöjen ryhmänjohtaja on ilmetty Naru Narusegawa ja Love Hinasta tutut sympaattiset kilpikonnat tekevät paluun kauheina avaruuden muukalaisina. Päähahmo Mao-chan on vieläpä Keitaron kaltainen onnettomuusaltis kömpelys. Fanservice-osasto on jätetty vähemmälle, vaikka sinne välillä eksytäänkin. Mysteeriksi jäi, miksi sarja on saanut 16 vuoden ikärajan. Luultavasti amerikkalaisten herkkänahkaisuuden vuoksi…
Mao-chan tehtiin alun perin tv-animeksi, josta sitten myöhemmin sovitettiin tämä mangaversio. Kaikki söpöily ehkä toimisikin paremmin pastelliväreillä ja suloisilla äänillä kuorrutettuna, mutta Mao-chan toimii myös mangana mainiosti. Varoituksen voi silti antaa söpö-allergikoille. Tämä sarja perustuu vain ja ainoastaan ylitsepursuavaan söpöyteen, joten jos chibit ja pehmoeläimet aiheuttavat oireita, pysy kaukana.
Animen 26 osaa on pakattu 4 manga-albumiin, jotka Del Rey Manga julkaisee kahtena lähes 400-sivuisena pokkarina. Mao-chan on hauskaa parodiaa ja ehdottoman kevyttä ajanvietettä. Sitä ei kerta kaikkiaan voi lukea tulematta hyvälle tuulelle, ja se sopii täydellisesti pimeisiin keskitalven iltoihin.
