ja piirisarjojen parhaat

Mangan mestarit – arvostelu

ja piirisarjojen parhaat

Reima_Anime Kirjoittanut Reima Mäkinen

Mangan mestarit -kirjan tavoitteena on mangan kartoittaminen ja esitteleminen, siinä missä alan lehdet ja verkkofoorumit julkaisevat ajassa leijuvia puheenvuoroja. Tämän tehtävän kirja hoitaakin hienosti. Se esittelee yhdeksäntoista tekijää ja tiimin nimeltä CLAMP. Koska kirjan nimi ei ole Mangan mestarit 1, vaan se on ainutkertainen teos, lukija toivoo löytävänsä siitä kaikki joko Japanissa tai edes Suomessa tunnetuimmat ja tunnustetuimmat tekijät. Todellisuus on odotuksia monimutkaisempi.

Takakansi määrittelee mangan mestarillisuudeksi sen, että mangaka on vaikuttanut olennaisella tavalla taidemuodon historiaan ja nykypäivään. Kirjoittajien mukaan kirjan on tarkoitus kuvata mangan laajaa kirjoa piirtäjien töiden kautta. Artistivalintaa on perusteltu myös sillä, ettei näistä tekijöistä ole suomeksi vielä kirjoitettu. Listalta putoamiseen on vaikuttanut se, miten tekijät ovat onnistuneet löytämään teksti- ja kuvamateriaalia esittelyjen pohjaksi.

Mangan kaanonia rakentamassa

Yksinään Mangan mestarit on lähes toivottoman tehtävän edessä; se kykenee raapaisemaan vain pintaa. Edes kaikki genret eivät mahdu mukaan, ja mangan jokaisesta lajityypistä voisi nostaa useita mestareita. Suhtautuminen Junko Mizunon ja Nekojirun kaltaisten, kotimaassaankin melko tuntemattomien alternative-tekijöiden esittelemiseen on makuasia.

Kirja myös sinetöi hyvin tunnettujen tekijöiden, kuten Gosho Ayoyaman ja Rumiko Takahashin, aseman. Onneksi mangaharrastajat ovat liikkuva ja kehittyvä kansanosa – kriitikoita ei turhaan kumarrella. Kaveripiirin suositukset painavat vaakakupissa, siinä missä asiantuntijoita kuunnellaan lähinnä taustatiedoiksi.

Mangan mestarit -kirjasta suurimman vastuun kantaa Jari Lehtinen. Hänen ilmaisunsa on lennokasta, asiantuntevaa ja rönsyilevää. Muut kaksi, Outi Vanamo ja Janne Kemppi, tuovat persoonaansa vähemmän esiin, mutta koska mangakat on valittu niin valtavasta joukosta, kirjoittajien asema korostuu joka tapauksessa. Kirja viestii joskus suoraan, toisinaan epäsuoremmin: näitä mangoja on syytä seurata – jos vain saat sarjoja käsiisi.

Taidokasta sanailua

Kirjajärkäle syventää tekijäkuvia ja esittelee heidän tuotantoaan sarjoihin eläytyen. Opuksen vahvuus on siinä, että se tarjoaa rohkeita ja osuvia näkemyksiä ja tulkintoja mangateoksista. Jopa visuaalisuutta ja tyylejä onnistutaan kuvailemaan asiantuntevasti. Pelkät detaljit harrastaja saisi poimittua pienellä vaivalla muualtakin.

Varsinkin Vanamo pyrkii käymään piirtäjien tuotantoa tasapuolisesti läpi. Lehtinen taas keskittyy tekijän muutamaan merkittävimpään sarjaan analysoiden niitä terävästi. Hän kykenee helposti selittämään minkä tahansa keskinkertaisenkin mangan tai tekijän mestariluokan edustajaksi. Eniten kaikupohjaa helppoheikkiasenne löytää silloin, kun materiaalia on paljon. Takao Saito ja Gosho Ayoyama täyttäisivät yhdessä helposti pienen talouden kirjahyllyn. Mangan hurja pituus kertoo käytännössä ainoastaan kaupallisesta menestyksestä – ja siihen taas vaikuttavat oleellisesti myös julkaisukanavat ja menestys animaatiopuolella.

Vaikka mangassa auteurin osa on kiistaton, Saiton ja Ayoyaman kaltaiset tekijät eivät olisi saavuttaneet asemaansa ilman kasvotonta apulaisarmeijaa. Tätä mangan teollista puolta olisi voinut valottaa enemmänkin. Entä milloin tulee aika, jolloin mangasta kertova kirja voidaan julkaista ilman puuduttavia japanilaisia painosmäärätietoja? Länsimainen sarjakuva nimittäin käy jutun juureksi pelkästään taiteellisten ansioidensa perusteella…

Lehtinen esittelee laajasti myös Tezukan animaatioita. Kaikki lähtee Shintakarajima-mangasta (1947), jota kirjoittaja kuvailee tusinan pitkän rivin verran. Vaikka Lehtinen kertoo sarjan typistämisestä, vähemmälle huomiolle jää se seikka, että esiteltyä pitkää kohtausta ei tuolloin julkaistu. Koska Tezuka kuoli vuonna 1989, emme saa koskaan tietää, oliko hän tutustunut esimerkiksi 1930-luvun Felix-kissa-sanomalehtisarjakuviin. Tezukan tyylin perusta on elokuvassa, mutta lähes vastaavia kamera-ajoja nähtiin myös saman ajan amerikkalaisessa sarjakuvassa.

Manga ei luonnollisesti sovi yhteen kirjaan, mutta hyvään kattavuuteen on päästy käsittelemällä lyhyesti myös mangan eri genrejä. Kirjan avaavassa Matka länteen -kirjoituksessa Lehtinen tekohengittää lännen ja idän vastakkainasettelua, jota monet pitävät hieman vanhanaikaisena näkemyksenä.

Resurssit tiukalla?

Laadun tekeminen kestää ja maksaa. Nyt lopputuloksessa on hutiloinnin maku. Jos on tarkoitus perustella piirtäjien painoarvoa, voisi kiinnittää huomiota heidän saamiensa palkintojen ja tunnustusten esitystapaan. Kunnon kuvatekstejä jää kaipaamaan, sillä nyt ne rajoittuvat pakollisiin tekijänoikeustietoihin. Kuluttaja joutuu myös arvaamaan näytesivujen oikean lukusuunnan – asialla on merkitystä!

Kansidesignin ohella kustantaja BTJ on reivannut julkaisupolitiikkaansa muutenkin vetävämmäksi. Idealtaan Mangan mestarit on jatkoa piirtäjiä esittelevään kirjasarjaan. Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä 1 -kirjassa (2006) käsitellään jo Kazuhiro Otomon, Akira Toriyaman, Keiji Nakazawan, Osamu Tezukan ja Rumiko Takahashin tuotantoa. Heistä Tezuka ja Takahashi ovat mukana nytkin.

Mangan mestarit -kirja on hutaisten taitettu. Pokkarimaisessa Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä -kirjassa Wordista tutun yhden palstan juoksutuksen vielä hyväksyy, mutta Mangan mestarit -tyyppiseltä kahvipöytäkirjalta odottaisi enemmän. Typografian perusteiden tuntemuksesta tuskin olisi haittaa palstojen kanssa askarrellessa. Kuvia on runsaan näköisesti, mutta noin sadasta kuvasta peräti kymmenen prosenttia julkaistiin kahteen kertaan!

Mestarit myyntilavalla

Mangan mestari on näemmä mahdollista esitellä jopa yhden kuvan (Erika Sakurazawa) tai yhdestä sarjasta poimittujen näytteiden avulla. Tämän kohtalon kokee valitettavan moni tekijä. Yllättäen ratkaisu on tuttu jo kustantajan kirjasarjan edellisistä osista. Käsikirjatyyppinen toteutus ei niissä kuitenkaan nojaa yhtä vahvasti visuaalisuuteen, ja kun eurooppalaisten ja amerikkalaisten piirtäjien töitä on helppo löytää kaupoista ja divareista, asiaan ei kiinnitä samalla tavalla huomiota. Nyt kuluttajan vertailukohdaksi muodostuu samankokoinen, mutta runsaampi Paul Gravettin kirja. Sen rinnalla kotimaisen uutuuden visuaalisuus kalpenee.

Kokonaisuutta tarkastellessa voi sanoa, että kolmikko on tehnyt kelpo päivätyön. Heidän tekstinsä olisi kuitenkin ansainnut kustannustoimittajan ja oikolukijan vapauttavan kosketuksen. Se mikä kriitikon mielestä olisi kohtuullista, saattaa olla ylilaatua suuren suomalaisen kirjakauppaketjun tarpeisiin keskittyvän kustantajan näkökulmasta. Pukinkontissa Mangan mestarit -opus ajaa taatusti asiansa. Kauppias voi taputtaa käsiään tarjoillessaan asiakkaan kouraan tätä mehukasta ydinluuta. Jos vielä hinta on kohdallaan, niin kaikille tulee hyvä mieli.

Mangan mestarit

11 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    4/5
  1. Lukijat
    3/5

Julkaisija(t): BTJ Kustannus
Tekijä(t): Jari Lehtinen, Outi Vanamo, Janne Kemppi

Kesto: 176 sivua

Kieli: Suomi

Plussaa:
Asiasisältö ja kirjoittajien näkemys, Laaja aihealue hahmottuu
Miinusta:
Tuotantoarvot suhteessa hintaan, Ei sanaakaan yonkoma-mangasta, Puuttuvat kuvatekstit

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut