Ei ihan Pandan rasia

Maaginen suklaapuoti – arvostelu

Ei ihan Pandan rasia

Johanna Kari Kirjoittanut Johanna Kari

Rino Mizuhon Maaginen suklaapuoti on osa yhä jatkuvaa Sangatsun shoujonimikkeiden listaa. Suomessa julkaistavat tyttöjen sarjakuvat tuntuvat Kuroshitsujin kaltaisia isoja hittejä lukuun ottamatta olevan melko satunnaisotannalla poimittuja. Välillä mukaan mahtuu tuntematon helmi, ja välillä taas tarjonta on yhtä yleismaailmallisen pahaa kuin Bounty-patukat. Maaginen suklaapuoti ei ole mikään kuuluisa teos, ja ihan syystä.

Elämä on kuin suklaarasia

Sarjassa Shokora-niminen tyttö pitää toiveita toteuttavaa suklaakauppaa. Jokaista toivetta ja siis suklaata kohti Shokora ottaa kuitenkin veloituksena toivojalta jotakin. Ainakin ensimmäisen osan teemana tuntuu olevan, että pahiksilta otetaan jotain kallisarvoista ja hyviksiltä jotain, mitä nämä eivät erityisesti jää kaipaamaan.

Toiveita toteuttava kauppa on japanilaisessa viihtessä aika vanha innovaatio. Samalla juonikuviolla pyörivät paljon kuuluisammat ja vanhemmalle yleisölle suunnatut Pet Shop of Horrors ja CLAMPin ikuisesti jatkuva xxxHolic. Omasta mangahyllystäni löytyy samalla teemalla vielä yksi tuntematon sarja nimeltä Time Guardian. Perusidea on siis jo nähty ja luettu useampaan kertaan.

Jos tekijä tarttuu vanhaan ja puhkikuluneeseen juoniaihioon, toteutuksen tulisi olla täyttä timanttia. Rino Mizuho ei siihen kuitenkaan pysty. Episodiluontoiset kertomukset ovat tylsähköjä ja naiiveja verrattuna vaikka xxxHolicin harmaasävyihin.

Nuortakaan kohderyhmää ei tarvitse aliarvioida, mutta tämä manga tuntuu lipsuvan siihen. Omia ajatuksia ja tuoreita ideoita on ainakaan ykköspokkarin välistä vaikea löytää.

Älä usko ulkonäköön

Mizuhon piirrostyyli on perinteinen; isot silmät ja sydämentykykset löytyvät. Shokora pukeutuu synkässä puodissaan ylitseampuvaan röyhelömekkoon. Uskaltaisin melkein veikata jonkun suomimangaa lukevan cosplayharrastajan tarttuvan näyttävään mekkoon kesän conikautta ajatellen.

Liikkeen piirtäjänä Mizuho on keskinkertainen, mutta onneksi tämän kaltaisessa mangassa toimintaa ja juoksua on verrattain vähän. Sarja olisi kaivannut vähän lisäsynkkyyttä mustien taustojen tai rasterien muodossa. Nyt sivujen yleisilme on tyttömangalle tyypillisen pirteä, mikä ei aina sovi itse tarinaan.

Hahmoja ei onneksi ole vaikea erottaa toisistaan, vaikka Mizuho ei osaakaan kynäillä kuin yhdenlaisia kasvoja. Toistaiseksi ainoa luvusta toiseen esiintyvä hahmo on Shokora itse, josta ainakaan ensimmäinen osa ei kerro oikeastaan mitään. Hän vain virnistelee pahaenteisesti asiakkailleen luvusta toiseen. Uskallan kuitenkin veikata, että viimeistään loppuhuipennuksessä mystisen puodinpitäjän menneisyys selviää.

Miksi, oi miksi luin tämän

Suomennos hukkaa alkuperäisteoksen nimessä olleen sanaleikin. Alkuperäisnimi Shokora no mahou voi tarkoittaa joko suklaan taikaa tai Shokoran taikaa. Muutoin kansien sisältä löytyvästä suomennoksesta ei juuri ole sanottavaa, jolloin se on onnistunut. Huonoon käännökseen kiinnittää huomiota, hyvään ei.

Painolaatu tuntuu Suklaapuodissa olevan parempi kuin vaikka Sangatsun edellisessä tyttöjensarja At Laz Meridianiassa. Tilannetta auttaa toki Maagisen suklaapuodin selkeämpi ja kliinisempi tyyli, jossa rasterit muussaantuvat harvemmin, eikä luonnosmaisuutta juuri ole.

Maaginen suklaapuoti on perusteellisen tylsä sarja. Se ei kerro uutta tarinaa eikä kehitä vanhoista aineksista mitään mielenkiintoista. On vaikea uskoa tällaisen teoksen miellyttävän oikeastaan ketään muuta kuin uusia ja nuoria mangan harrastajia. Me muut tiedämme, että on olemassa parempiakin teoksia, joihin vapaa-aikansa tuhlata.

MAAGINEN SUKLAAPUOTI

Maaginen suklaapuoti

13 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    1/3
  2. Julkaisu
    2/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Sangatsu Manga
Tekijä(t): Rino Mizuho

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut