Lentävä paratiisi väärissä käsissä

Laputa - linna taivaalla – arvostelu

Lentävä paratiisi väärissä käsissä

Waksu Kirjoittanut Juha Wakonen

Kun me kaikki joudumme odottamaan Hayao Miyazakin ja Ghibli-studion uusimman animaatioelokuvan ensi-iltaa vielä tulevaan syksyyn saakka, voimme sillä välin kuitenkin lievittää pahinta jännitystä jälleen yhdellä klassikolla, joka asiaan kuuluvasti kirjoitetaan isolla K-kirjaimella. Laputa – linna taivaalla on Miyazakin itsensä kynäilemä tarina, mutta se perustuu suhteellisen löysästi yhteen länsimaisen korkeakirjallisuuden kaanonin tunnetuimmista opuksista eli Jonathan Swiftin erittäin vertauskuvalliseen tarinaan nimeltä Gulliverin retket.

Miyazakin elokuvan juoni on täysin omanlaisensa, ja sen tekijät ovat lähinnä napanneet kertomuksessaan esiintyvän, ilmassa leijuvan paratiisilinna Laputan nimen Swiftin kirjasta. Mistään Lilliputtien saarelle sijoittuvasta seikkailusta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan alkuperäisteoksessa lentävällä saarella asuu lähinnä vain korkeasti koulutettuja ja erilaisten luonnontieteiden aloilla kunnostautuneita ihmisiä. Kaikesta tiedostaan ja erityisesti rationaaliseen järkeen kilpistyvästä ajattelustaan huolimatta he eivät osaa soveltaa oppimaansa käytäntöön. Tuloksena on täysin epätasapainossa räpiköivä, miesten hallitsema yhteiskunta, jota hallitsee tyrannimaisin ottein kuningas.

Monien muiden Ghibli-elokuvien tapaan Laputa – Linna taivaalla puolestaan esittää saaren ennen kaikkea ihmisten rakentamana keinotekoisena paratiisina, joka on vaarassa tuhoutua silmittömän ahneuden tuloksena. Tieteen avulla on saavutettu harmonia luonnon ja ihmismielen kehittämän teknologian välillä, mutta väärissä käsissä hyväkin keksintö johtaa pelkkään pahuuteen ja riistoon. Valta turmelee tavalla, joka vaatii vastinparikseen ja tasapainokseen lapsenmielistä uskoa taikuuteen tai edes sen mahdollisuuteen.

Menneisyys on paikka

Pienessä työläiskaupungissa asuva Pazu pelastaa sattumalta eteensä pamahtaneen nuoren Sheena-tytön, jonka kaulassa roikkuvasta kristallista ovat kiinnostuneita ilmapiraatit ja armeijan agentit. Kristalli on tehty samasta aineesta kuin satumainen ja legendoissa kummitteleva lentävä Laputa-saari, johon Sheenalla tuntuu olevan kaiken lisäksi jonkinlainen kummallinen yhteys. Pian molemmat temmataankin mukaan vauhdikkaaseen seikkailuun, jonka lopussa seisoo Hayao Miyazakille tyypilliseen tapaan selkeä moraalinen opetus. Tarina on onnistunut sekoitus lapsenmielistä intoa, vauhdikasta menoa, löytöretkeä ja luonnon kunnioittamiseen tähtäävää sanomaa. Laputa – Linna taivaalla näyttää päällisin puolin tavanomaiselta hyvän ja pahan taistelulta, mutta niiden välinen raja ei ole yksiselitteinen.

Miyazakin animaatioelokuvan visuaalinen ilme on aavistuksen totuttua synkempi, mutta se istuu tarinaan erittäin hyvin. Arkkitehtuuri puolestaan lainailee tällä kertaa esimerkiksi englantilaisista työläiskortteleista. Tämä ei ole tietenkään sattumaa, koska Miyazakin mielessä ollutta Jonathan Swiftin Gulliverin retkien Laputaa pidetään yleisesti vertauskuvallisena tarinana irlantilaisten työläisten kapinasta englantilaisia valloittajia vastaan. Japanilaisissa käsissä kertomus kuitenkin saa entistäkin enemmän ajattomia sävyjä. Laputa – Linna taivaalla on hieman välityön maineessa Miyazakin elokuvien listalla, mutta vain yksi katselukerta riittää todistamaan tämän ennakkoluulon vääräksi. Se on rikas, moniulotteinen ja ennen kaikkea mukaansa tempaava tarina, jolla on jotakin tärkeää sanottavaa – vaikka tuo sanoma tuntuukin meistä jo hieman tutulta.

Laputa - linna taivaalla

48 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    4/5
  1. Lukijat
    5/5

Julkaisija(t):
Tekijä(t):

Ohjaaja: Hayao Miyazaki

Tuotanto: Studio Ghibli

Kesto: 126 min

Plussaa:
Klassikko
Tarinassa on toimintaa ja sisältöä
Miinusta:
Suuret teemat tuttuja Ghibli-faneille

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut