Lament of the Lamb - arvostelu
Kirjoittanut
Juha Wakonen
Vampyyriaihetta tavalla tai toisella sivuavista sarjakuvista, olivatpa ne alkuperältään sitten japanilaisia tai länsimaalaisia, ei todellakaan ole nykyään enää pulaa. Turhan usein tällaiset sarjat kuitenkin kaatuvat aivan liian ennalta arvattaviin juonenkäänteisiin, puolihuolimattomasti sutaistuun toteutukseen tai pelkällä keskenkasvuisella ja halvalla goottiestetiikalla kosiskeluun. Astetta hitaammin avautuva Lament of the Lamb on tässä puhkikuluneessa lajityypissä varteenotettava poikkeus, mutta paikoitellen sen ilottomien kansien väliin sijoittuvat omat eriskummallisuudet saattavat olla omiaan vieroittamaan lukijoita pois sinänsä varsin mielenkiintoisesta tarinasta.
Erityisen tästä japanilaisen Kei Toumen sarjakuvasta tekee nimenomaan sen seesteinen ote tarinankerrontaan ja varsinaisen kauhun pitäminen lähes koko ajan psykologisena. Mikään hurmeinen toimintamanga tämä ei siis ole, vaan juoni keskittyy enemmän draaman luomiseen ja vääristyneiden perhesuhteiden – sekä niiden vaikutusten – kuvaamiseen. Vaikka Lament of the Lamb ei sisällä suoraan lukijan silmille käyvää väkivaltaa tai veribalettia, on sen kuvaamat asiat henkisesti sen verran raflaavia, että mikään kaikkein herkimpien ja perheen pienimpien sarja ei todellakaan ole kyseessä.
Vampirismi sairautena
Lament of the Lambin erikoisen tarinan pääosassa on nuori Kazuna-niminen koululaispoika, joka molempien vanhempiensa kuoltua tapaa pitkän erossaolon jälkeen oman siskonsa Chizunan. Tämä puolestaan kertoo Kazunalle heidän perheensä synkästä perinnöstä – veren mukana siirtyvästä hirvittävästä sairaudesta, joka muuttaa kantajansa vampyyriksi. Kazuna kääntyy pelkojensa kanssa itseensä, hylkää tyttöystävänsä, menettää otteensa kouluun ja turvautuu kaikessa siskoonsa, joka tuntuu olevan ainoa, joka ymmärtää, mitä Kazuna oikein joutuu kokemaan. Kaiken tämän psykologisen draaman rinnalla Kei Toume kuljettaa myös koululaistarinaa, joka ei kuitenkaan ole mikään normaali toveri-ilottelu.
Pelkän ensimmäisen osa perusteella sarjakuvan juonen kokonaiskaarta on mahdotonta edes arvailla, mutta siskoksiin kilpistyvän tarinan taustalla tuntuu selvästi vaikuttavan myös jokin suurempi salaisuus. Toumen sarjassa vampirismi esitetään joka tapauksessa poikkeuksellisen mielenkiintoisesti. Se on fataali sairaus, joka vie tartunnansaaneen järjen ja lopulta myös hengen. Verenhimolle antautuminen vapaaehtoisesti ei sekään ole perinteisen vampyyrimytologian mukainen vastaus, koska se koituu tässä mangassa välittömästi lopulliseksi kohtaloksi. Lament of the Lambissa kelataan auki välillä sen verran kieroon kasvaneita perhesuhteita, että toisia lukijoita tämä varmasti voi silittää vastakarvaan. On jokaisen omalla vastuulla, haluaako tällaiseen tutustua vai ei.
Suomenkielisestä käännöksestä ei suoranaisesti ole mitään sen pahempaa nokan koputtamista. Nyt mukaan on saatu esimerkiksi suhteellisen hyviä puhekielisyyksiä, jotka istuvat hahmojensa suuhun varsin mallikkaasti. Toisinaan turha jäykkyys jää hieman vaivaamaan, mutta sivua kääntämällä siitäkin pääsee taas eroon.
