Kekkaishi – arvostelu
Haamuryhmän uusi sukupolvi
Kirjoittanut
Sami Karilainen
Olipa kerran muinaisessa feodaaliajan Japanissa eräs lordi, joka omasi niin mahtavat taikavoimat, että hänen linnansa houkutteli jatkuvasti pahoja henkiä puoleensa. Viimein vaara kasvoi niin suureksi, että hän palkkasi erikoistuneen miehen puolustamaan linnaansa. Ja siitä asti hän ja hänen jälkeläisensä ovat taistelleet näitä henkiä vastaan joka päivä.
2000-luvulle tultaessa linnan paikalla on peruskoulu ja lukio. Alkuperäisen mestarin oppilaat ovat jakautuneet kahteen sukuun, jotka molemmat taistelevat yhä pahoja henkiä vastaan erilaisia taikaesteitä (jap. kekkai) käyttäen. Suvut asuvat edelleen naapureina linnan lähistöllä, mutta ovat myös riidelleet vuosisatoja siitä, kumpi on se ainoa oikea.
Molempien sukujen 22. kekkaishit, eli näiden taikaesteiden mestarit, ovat teini-iässä ja opiskelevat linnan paikalla olevassa koulussa. He ovat kasvaneet naapureina ja ystävystyneet keskenään heidän sukujensa suureksi kauhistukseksi. Sumimuran suvun nykyinen kekkaishi on 14-vuotias poika, Yoshimori. Ja Yukimuran suvun kekkaishi on 16-vuotias tyttö, Tokine. Öisin he kilpailevat siitä, kumpi saa enemmän haamuja kiinni,ja päivisin he käyvät samaa koulua.
100 tapaa käyttää kuutiota
Kekkaishi kierrättää lähes kaikki shounen-mangan kliseet. Löytyy angstinen sankariteini, kärttyinen vanha mestari, orastava romanssi ja hassuja kavereita. Mutta jotenkin tällä kertaa palaset loksahtavat kohdalleen ja homma toimii. Sankarit eivät käänny ärsyttävän puolelle, vaan he ovat juuri sellaisia kuin pitääkin.
Taisteluissa käytettävät taiat ovat myös uniikkeja. Perinteisten hyppypotkujen ja tulipallojen sijaan kekkaishit voivat luoda maagisia näkymättömiä kuutioita ja seiniä ilmestymään tyhjästä. Heidän pitää saada vangittua vikkeläliikkeiset haamut näiden kuutioiden sisään ja sitten tuhottava ne. Mutta totta kai näkymättömiä seiniä voi käyttää kaikenlaiseen jekkuiluunkin. Kekkaishit voivat myös kutsua sympaattisia paperinukkeja, jotka kätevästi vaikka siivoavat taistelukentän jäljet.
Piirrosjälki vakuuttaa varmuudellaan ja on juuri yksi niistä seikoista, jotka nostavat tämän mangan keskitason yläpuolelle. Ruuduista löytyy paljon yksityiskohtia, kauniita taustoja ja hahmot ovat erinomaisesti piirrettyjä.
Suomennos ajaa asiansa, mutta ei herätä mitään suurempaa mielenkiintoa. Varsinkin taisteluissa lapsellinen puheenparsi latistaa tunnelmaa. Tästä huolimatta Kekkaishi on alkuvuoden lupaavimpia uutuuksia. Jos pitää shounen-mangasta, niin tähän kannattaa ehdottomasti tutustua.
