Nouse, nouse, jos tykkäät futaa

Inazuma Eleven – arvostelu

Nouse, nouse, jos tykkäät futaa

Aino Tegelman Kirjoittanut Aino Tegelman

inazuma_eleven_europe

Inazuma Elevenin kohdalla toivoin vihdoin pääseväni tylyttämään edes yhtä peliä oikein olan takaa, sillä juuri niin laaduttomasta räpellyksestä vaikutti olevan kyse: mangan, shounenanimen ja jopa live action -musikaaleja poikinut urheilupeli, joka lätkäisee samaan pakettiin kaikista maailman yhdistelmistä juuri roolipelaamisen ja jalkapallon. Sekoituksen voisi olettaa olevan yhtä ”apua, Japani” -henkinen kuin esimerkiksi junasimulaattorit.

Kannen tarkemmalla syynäyksellä heräsi tosin vahva epäilys siitä, että kyynisempää nyt huijataan. Kehittäjänä nimittäin komeilee tuttu nimi, Level-5, joka länsimaiselle yleisölle on tuttu viimeistään loistavasta Professor Layton -sarjasta. Tarkempi tutkimus myös osoitti, että säveltäjän rooliin on saatu itse Yasunori Mitsuda, jonka aiempia saavutuksia ovat esimerkiksi Xenogearsin ja Chrono Crossin musiikki. Voisiko sittenkin olla, että Inazuma Elevenin pinnan alta paljastuisi jotain muuta kuin tuskaa ja tuhlattuja pelitunteja?

ds-inazumaeleven-120211-06

Koulun kerhosta junnufutiksen huipulle

Tarinan päähenkilönä toimii nuoruuden räjähtelevää energiaa puhkuva Mark Evans, koulunsa jalkapallokerhon maalivahti, jonka suurin unelma on astella legendaarisen isoisänsä jalanjäljissä kohti arvostettua Football Frontier -turnausta. Kerhon muut jäsenet kuitenkin veivaavat mieluummin omia DS:iään kuin harjoittelevat kentällä, eikä koulusta tunnu edes löytyvän tarpeeksi potkupallosta kiinnostuneita kokonaisen tiimin kasaamiseksi.

Kuin luojan lykkynä kuvioihin ilmestyy salaperäinen vaihdokas Axel Blaze, jonka maine edellisen koulunsa ykköshyökkääjänä tuo ensi kertaa pelkistä tappioista kärsineelle joukkueelle toivoa. Matkalla menestykseen on silti vielä monta mutkaa: on peliuran lopettanutta traumaa, perheongelmia, kieroja keinoja ja tietysti läjäpäin eriskummallisia vastustajia, joiden kanssa pelataan ankaraa jalkapalloa aamusta iltaan – tai ainakin iltapäivisin.

Raimonin massiivinen, vähä vähältä aukeava koulualue sekä läheiset kaupunginosat käyvät pian tutuksi. Maailma on eloisa ja värikäs, eikä hahmosuunnittelussa ole säästelty erilaisia persoonallisuuksia kehiteltäessä. Hauskana yksityiskohtana on mahdollista tehdä tuttavuutta toisten kerhojen jäsenien kanssa aina rugbynpelaajista sarjakuvaklubiin. Vaikka suurin osa alueista on sinällään tarpeettomia, tunnelmaa luo esimerkiksi mahdollisuus kiivetä katolle seuraamaan oppilasorkesterin harjoituksia.

017890_nds_inazuma_eleven

Hullunkuriset joukkueet

Raimonin nemesiksen, Royal Academyn, pahisten lisäksi oman mainintansa ansaitsee kilpailevien joukkueiden monipuolisuus. Usein erilaisten teemojen ympärille nivoutuvat tiimit juoksuttavat kentälle esimerkiksi eläinhenkisistä hahmoista koostuvan Wild-koulun edustajia, kauhukuvastosta ammentavan Occultin hirviöesiteinejä kuin erilaisia nörttistereotyyppejä syleilevän Otaku Junior High’n mangakat ja cosplayaajat. Hahmot ovat yksityiskohtia, persoonallisia ja hauskoja, ja heidän joukostaan löytää jokainen varmasti suosikkinsa.

Tarinallisesti Inazuma Eleven ei ehkä tarjoa mitään maailmaa mullistavaa, mutta sympaattisten hahmojen toilailuja on silti hauska seurata. Juonenkuljetus tuntuukin välillä panostavan enemmän älyttömyyksiin kuin turhaan ryppyotsaisuuteen, mikä lisää Markin ja kumppanien aseistariisuvuutta. Kun jalkapalloliigan takaa alkaa paljastua synkkiä väärinkäytöksiä ja menneisyyden haamuja, osansa valokeilassa saavat myös Inazuman spugeksi ristimäni etsivä Smith sekä Raimonin joukkuetta tukeva tyttökolmikko, joka pitää tiimin ruodussa.

Loppua kohden tarina alkaa kaapia viimeisiä rippeitä tynnyrin pohjalta ja tehdä tikusta asiaa, mutta onnettomampiakin esityksiä on nähty. 3D-taustat mahdollistavat erilaisten kuvakulmien käytön, mikä auttaa tehostamaan dramaattisimpia kohtauksia. Tärkeimpien tilanteiden tukena ovat lisäksi animaatiopätkät ja Yasunori Mitsudan mukaansatempaava musiikki, joten peli välttää joka tapauksessa vasurilla väännetyn halpisefektin huonoimpinakin hetkinään.

017891_nds_inazuma_eleven

Kaiken takana on numero

Vaikka nimenomaan pelilliset ansiot herättivät alkuun epäilyksiä, osoittautuivat ne Inazuman parhaaksi anniksi. Jalkapallon ja roolipelin yhdistäminen ei ensialkuun kuulosta kovin toimivalta konseptilta, mutta DS:n kosketusnäytön avulla Level-5 on kehittänyt yllättävän mukaansatempaavan taistelusysteemin sekä soveltanut menestyksekkäästi monia kuluneitakin roolipelielementtejä jalkapalloympäristöön.

Matseja pelataan kosketuskynän avulla ohjaamalla haluttuja pelaajia pallon suuntaan. Tekoäly jolkottaa melko kiitettävästi perässä käskemättäkin, mutta pelaajan on huolehdittava itse siitä, mihin suuntaan saumattoman yhteispelin varmistamiseksi vaikkapa syöttäjänsä haluaa. Suuntaviivojen vetäminen ja oikeat ajoitukset auttavat pitämään vihollisen hollilla, mutta etukäteissuunnittelu kohoaa sekin tärkeään rooliin: kahden pelaajan kohdatessa lopputulos mitataan molempien attribuuteilla.

Yleistä pelikuntoa mitataan FP-pisteillä, jotka korvaavat perinteiset energiakäyrät. Väsynyt pelaaja epäonnistuu väistöissä ja maalinteossa, joten matsien välillä on syytä tankata reissumiestä. TP:t tarkoittavat tekniikkapisteitä, joilla puolestaan voi toteuttaa näyttäviä erikoishyökkäyksiä aina taklauksista maalit räjäyttäviin laukauksiin. Onnistumisprosentteihin vaikuttaa yhteensä seitsemän erilaista kykyä sekä pelaajan henkilökohtainen elementti, joka kivi–paperi–sakset-menetelmän mukaisesti peittoaa aina yhden ja häviää toiselle.

inazuma_eleven_arv_03

Ei miekalla kylkeen vaan pallolla naamaan

”Taisteluita” on kahdenlaisia: harjoitusmatseja ja turnauspelejä. Näistä ensimmäisiä voi verrata satunnaistaisteluihin, jotka ovat nopeita, noin 15 sekunnin mittaisia pyrähdyksiä muun toiminnan ohessa. Niissä koulun toiset kerhot haastavat neljä ennalta valittua pelaajaa matsiin, joissa tavoitteena on esimerkiksi tehdä ensimmäinen maali tai riistää vastustajalta pallo. Pikapelejä voittamalla pelaaja nostaa maine- ja ystävyyspisteitään, joilla voi myöhemmin muun muassa palauttaa pelikuntoa rankan ottelun jälkeen.

Turnauspeleissä pelataan koko 11 hengen tiimillä kilpailevaa koulua vastaan. Kahteen erään jaettu matsi vaatii jo enemmän keskittymistä, taktikointia ja maaleja. Isoissa otteluissa voi myös kerran buustata hetkellisesti omaa joukkuettaan, jolloin erikoishyökkäyksistä velotetaan vähemmän TP:tä. Harkittua peliä on syytä harjoitella, sillä jos pikaottelun häviämällä menettää vain mainetta, päättyy Inazuma Eleven turnausmatsin häviöstä Game Overiin. Tallentaa saa taistelujen ulkopuolella onneksi koska vain.

Aivan sataprosenttisen autenttista Inazuman futis ei ole, mutta esimerkiksi paitsioista kyllä sakotetaan. Otteluita ennakoidessa onkin hyvä kokeilla erilaisia muodostelmia, sillä vihollinen ei ole aina ennalta arvattava. Kun omille pelaajille voi vielä opettaa ylimääräisiä erikoiskykyjä, ei löydy juuri tekosyytä sille, miksi töppäisi aina samaan vastukseen. Nappiin suunniteltu ja ajoitettu matsi palkitsee, sillä koetukselle joutuvat samanaikaisesti kyky reagoida uusiin tilanteisiin että suunnitella tulevaa.

screendsinazumaeleven45

Hanurista kuin keltainen kortti

Vaikka osaavissa käsissä Inazuman jalkapallo-otteluista riittää hupia pitkään, löytyy niistä myös nillitettävää. Koska turnaukset ovat ennen kaikkea tarinavetoisia, on niiden oikeaoppinen läpäisy toisinaan sidottu muutaman hahmon erikoisliikkeisiin. Tämä voi tuntua rajoittavalta, sillä tekoäly odottaa tiettyjen asioiden tapahtuvan tietyssä järjestyksessä, ennen kuin antaa matsin jatkua. Kaikkea ei tarvitse toki timantintarkasti noudattaa, mutta selkeä ohjailu tuntuu välillä turhankin lineaariselta.

Matsien erikoisvaatimukset voi toki nähdä myös haasteena ja vaihteluna peruspalloiluun, sillä useamman tunnin jälkeen pelimekaniikka alkaa vääjäämättä toistaa itseään. Etenkin pikapeleihin turtuu helposti, sillä ne noudattavat usein täysin identtistä kaavaa, jossa voitto on käytännössä taattu yhdellä ja samalla tekniikalla. Toisaalta tämä ei turhauta turnausmatseihin paukkunsa keskittäviä pelaajia, mutta voi silti pohtia, kaipaavatko roolipelit ylipäätään klassisia ”hakkaa x:ää” -satunnaistaisteluita.

Tästä huolimatta systeemiä ei voi kutsua suoranaisesti aloittelijaystävälliseksi, mikä saattaa osaltaan karkottaa osan potentiaalisista pelaajista. Alussa matsit voivat olla yhtä sekasortoa, kun niskaan kaadetaan raskas informaatiovyöry tapahtumien kulkuun vaikuttavista seikoista, ennen kuin omia hahmojaan edes erottaa kunnolla vihollisesta. Tarkkaavaisuus ja kärsivällisyys ovat koetuksella, kunnes itselle parhaiten sopiva pelityyli löytyy: täytyy totutella siihen, kuinka hahmot reagoivat kentällä, miten pallo liikkuu syötöissä tai miltä etäisyydeltä voi laukoa maaliin.

ds-inazumaeleven-120211-04

Kaikki kerätään, kaikki kerätään

Inazuman lisäansioiksi nousee DS-pelille kunnioitettava määrä pelattavaa materiaalia. Pelkkään tarinatilan läpäisemiseen saa helposti kulumaan reippaasti yli kymmenen tuntia, ja tämän lisäksi pokémonhenkisiä pelaajia houkutellaan kuluttamaan valveillaoloaikaansa metsästämällä oman supertiiminsä yhteensä tuhannen eri pelaajan joukosta.

Jalkapallojoukkueeseen on mahdollista diilata sekä kertaalleen nöyryytettyjen tiimien pelaajia että täysin uusia naamoja, yleensä toisista harrastuskerhoista. Jujuna jälkimmäisessä on se, että ns. kontaktikartalla eteenpäin pääsee vain lineaarisessa järjestyksessä tai avaamalla juoneen liittyviä ”lukkoja”. Suurin osa kandidaateista on toki mitäänsanomattomia pellejä, mutta mielessä kutkuttaakin jatkuvasti ajatus siitä, millainen superpelaaja tuon ja tuon kaverin takana odottaakaan…

Keräiltävää riittää myös esimerkiksi univormujen ja tilastoja parantavien asusteiden muodossa. Vanhoihin turnauspeleihin voi palata jälkikäteen spesiaalitavaroiden perässä, ja muun muassa Raimonin kerhohuoneista osa jäi ensimmäisellä pelikerralla vielä lukittujen ovien taakse aarteineen. Grindausriippuvaisille avautuu kokonainen treenaushalli kykyjen kehittämiseen tavallisempien harjoittelupisteiden lisäksi. Vaikka laajat treenikierrokset vievät aikaa ja mielenterveyttä, odottelee hallissa kuulemma ylläribonus: itsensä professori Laytonin sanotaan ilmestyvän satunnaisesti apuriensa kanssa potkimaan palloa pelaajaa vastaan!

screendsinazumaeleven43

Hutien kautta maaliin

Massiivisuudella on myös nurjat puolensa. Kerran jaettua informaatiota voi olla vaikea kaivaa jälkikäteen esiin, ja esimerkiksi oman rosterin muokkaaminen on tehty turhankin monimutkaiseksi. Esimerkiksi pelaajien vaihtaminen aktiiviseen tiimiin onnistuu vain tietyn jannun luona, ja tämän unohtaneena potkaisin kerran erään kaverin lopullisesti ulos joukkueesta halutessani korvata tämän toisella.

Tekoäly saattaa myös tahattomasti sabotoida pelaajaa alkuvaiheessa, ellei tämä pysy skarppina järjestelyjen suhteen: alkukokoonpanoihin pujahtaa kerran jos toisenkin porukkaa, joka on kyvyiltään selkeästi onnettomampaa kuin juuri rekrytoimasi jalkapallolupaus. Kustomointi ei siis ole suositeltavaa vaan toisinaan jopa välttämätöntä, mikäli haluaa selvitä otteluista ilman jatkuvaa kirosanatulvaa.

Muutamista suunnittelumokistaan huolimatta Inazuma Eleven on kuitenkin kokonaisuutena ehdottomasti hintansa arvoinen paketti, joka tarjoaa DS-peliksi rutkasti pelattavaa sekä tekemistä niin yksityiskohtien rukkaajille, perfektionisteille kuin toiminnankin ystäville. Vaikka sarja on vielä verrattain tuntematon länsimaissa, on enemmän kuin helppo ymmärtää, miksi se on Japanissa onnistunut lanseeraamaan ympärilleen jos jonkinlaista oheisversiota. Toivoa siis voi, että tulevaisuudessa näemme englanninkielisen käännöksen myös pelin jatko-osista.

017893_nds_inazuma_eleven

Inazuma Eleven

3 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/3
  2. Julkaisu
    3/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Nintendo
Tekijä(t):

Tuotanto: Level-5

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut