Levitä siivet sinitaivaalle

If My Heart Had Wings – arvostelu

Levitä siivet sinitaivaalle

Valtteri Strömsholm Kirjoittanut Valtteri Strömsholm

Visual novelit eivät ole länsimarkkinoilla missään määrin merkittävä median muoto, ja Japanissakin niiden merkitys vähenee vuosi vuodelta. JAST USA aktivoitui hiljattain viime numerossa arvostellun Saya no utan kanssa. Se oli selvästi alan harrastajille suunnattu julkaisu – täydellisen sensuroimaton versio nimekkään kirjoittajan groteskista teoksesta. Vastaperustettu japanilainen MoeNovel-julkaisija taas lähtee If My Heart Had Wingsillä etsimään kokonaan uutta yleisöä.

Teos on nimittäin julkaistu sensuroituna versiona, jonka ikäraja on 13. Alkuperäisen pelin seksikohtaukset ja niihin viittaavat keskustelut on siivottu kokonaan pois. Myös pikkutuhmat kuvat, kuten märän paidan läpi näkyvät rintsikat, on piirretty piiloon. Jopa kielenkäyttöä on siistitty.

Äkkiseltään loogiselta vaikuttava idea saattaa hyvinkin ampua itseään jalkaan, koska teoksien sensuroiminen karkottaa jo olemassa olevia harrastajia. Visual novelit ovat muutenkin vaikea media länsimaiselle päästä sisään, koska ne ovat yleensä todella pitkiä, tarinoita ei ole rytmitetty laisinkaan, eikä vastaavanlaisesta kerrontamuodosta ole mitään ennakkokokemuksia.

MoeNovelin puolustukseksi täytyy sanoa, että tämä teos on hyvin valittu. Siinä on seksuaalista sisältöä muutenkin vähänlaisesti, eikä sensuuri tee kuin muutamasta kohdasta kiusallisen epäloogisen.

Elämää tyttöjen asuntolassa

If My Heart Had Wings kertoo Aoi-nimisestä pojasta, joka äitinsä huijaamana päätyy tyttöjen asuntolan tädiksi. Asuntola sijaitsee Aoin vanhassa kotikaupungissa, josta hän jo kertaalleen muutti pois. Asetelma on siis mitä perinteisin kotikyläänmuutto, eikä tyttöjäkään tarvitse kotia kauempaa lähteä etsimään.

Yksi asuntolan tytöistä on jalkansa vaikeasti vammauttanut Kotori. Kotori on päällepäin elegantti hienostoneiti, mutta oikeasti sosiaalisesti hankala äksyilevä ärripurri. Ongelmallinen käytös on karkottanut tutustumishaluiset, ja Kotori onkin sosiaalisten ongelmien vuoksi lopettamassa koulua, kun tämä tapaa Aoin.

Kotori löytää kuitenkin koulusta itselleen sopivan kerhon, kun he Aoin kanssa tutustuvat pöhköön nerotyttö Amaneen, joka on koulun legendaarinen luokallejääjä. Amane on purjelentokerhon ainoa jäsen, mutta kommelluksien kautta Aoi, Kotori ja Aoin lapsuudenystävä Ageha päättävät liittyä kerhoon auttaakseen Amanea rakentamaan liiturin.

Tarinan alkupuoli eli niin sanottu yleisreitti on pitkälti näiden neljän kerhotoimintaan liittyvää. Välillä pitää taistella siitä, saako purjelentokerho jatkaa virallisena koulun kerhona. Välillä tehdään ruokaa asuntolassa, hengaillaan, käydään uimassa ja rakennetaan liituria.

Myöhemmin mukaan liittyvät vielä kaksossiskot Asa ja Yoru. Heidän osuutensa tarinaan tulee kuitenkin vasta myöhemmin heidän omissa reiteissään – päätarinassa he ovat lähinnä tsemppaajia.

Pyörätuoliprinsessa, lapsuudenystävä, nero vai kaksoset?

Pitkälle puolen välin jälkeen peli saa uusia sävyjä, kun pelkästä purjelentokerhon vapaa-ajankuvauksesta siirrytään romanttisempaan sisältöön. Pelaajan valinnoista tietysti riippuu, kenen kanssa näin tapahtuu. Kerhon arjen seuraaminen on varsin keskinkertaista ja pitkästyttävää, mutta peli paranee huomattavasti, kun pääsee tutustumaan rauhassa yhteen tyttöön kerrallaan.

Luonnollisesti yhdessäolon kautta kasvava romanssi on toteutettu hitaan tehokkaasti. Hahmot kasvavat toisiinsa kiinni pikku hiljaa yhteisen harrastuksen kautta, mikä on uskottava ja realistinen lähestymistapa kaavoihin kangistuneelle deittipeligenrelle. Yhdenkään tytön reitti ei kirjoita muita tyttöjä ulos tarinasta, koska pääasiallinen tapahtumaympäristö on kuitenkin kerho.

Pelistä selvästi suurin osa on yleisreittiä, minkä vuoksi yhden reitin läpäistyään pelaajan on nopea lukaista loputkin. Uniikkia materiaalia on vain muutaman tunnin edestä tyttöä kohden. Kaikkien tyttöjen reittien läpäisy vie noin 25 pelituntia. Suurin osa tästä ajasta on tosin puuduttavaa jauhantaa arkisista asioista ja liitomekaniikoista, mikä pudottaa pelausinnon lähelle nollaa.

Futuristisen keskiverto

Tarinalle on kuitenkin luotu varsin mukavat puitteet, sillä peli sijoittuu muutaman vuoden päähän tulevaisuuteen. Iso osa sarjassa nähtävistä rakennuksista on moderneja häkkyröitä, joilla on tavoiteltu futuristista tunnelmaa. Ageha kuuluu myös robottikerhoon, jonka olemassaoloa kukaan ei kyseenalaista. Jännittävän miljöön idea taitaa olla lähinnä liiturikerhon olemassaolon perustelu.

Kotorille liitäminen kytkeytyy hänen vammaansa – rikkinäisillä jaloilla ei ole mitään väliä taivaalla, jossa hän voi kokea olevansa normaali tyttö. Amanella kyse on vanhan ystävän unelmasta liitää halki vyörypilven. Liitämisellä on myös selvä vapausteema: purjelennon puolesta taistellaan ympäröivää yhteiskuntaa, erityisesti opettajia ja perhettä vastaan.

Eniten tarinassa kuitenkin häiritsee, ettei se ole mitenkään omanlaisensa. Tarina ja sen toteutus ovat lähes identtisiä kymmenien ellei satojen samanlaisten kanssa. Tytötkään eivät varsinaisesti erotu massasta edukseen persooniltaan, vaikka kivoja ovatkin.

Laadukas, muttei muistettava

Visuaalisesti peli on selvästi keskivertoa parempi. Tyylillisesti se yhdistelee perinteistä spritegrafiikkaa vielä perinteisempään chibeilyyn, mutta mukaan on mahtunut myös aimo annos tietokoneanimointia. Osa siitä on tosin tehty vaivaannuttavan kökösti, mutta lentämiskohtiin se tuo kelpo säväyksen. Myös ääninäyttely on huolellisesta.

Hahmosuunnittelukin on selvästi modernia. Ongelmana on, ettei hahmoja oikein erota muista vastaavista peleistä kuin sillä, etteivät ne pukeudu hervottomiin hörsökevirityksiin. Visual noveleissa hahmosuunnittelu on kummallisen paikalleenjämähtänyttä, jossa liian usein samanaamaiset hahmot erottaa lähinnä vaatteista. Tähän If My Heart Had Wings ei sentään sorru, mutta hahmot eivät näytä muistettavilta.

Harrastajat etäännyttävä julkaisu

MoeNovelin julkaisu on kaikin puolin kyseenalainen. Ongelmana ei ole pelkästään sensuuri, vaan myös käännös on välillä todella huonoa englantia ja tönkkö. Julkaisussa on jotain pahasti pielessä, jos fanit ovat päättäneet itse väsätä teokseen asennettavan lisäosan, joka korjaa käännöstä ja palauttaa seksikohtaukset.

Hyvä kompromissiratkaisu olisi kenties ollut sensuroidun ja sensuroimattoman version julkaisu rinnakkain. Näin MoeNovelin kaunis ajatus uuden yleisön löytämisestä ei romuttuisi, mutta vanhatkin harrastajat suostuisivat hyppäämään mukaan kelkkaan. Harrastajille kyse ei tietenkään ole vain siitä, että seksikohtauksia olisi pakko olla – vaan ylipäätään tuntuu tyhmältä, että kerrankin rahaa pulittamalla saa saksitun teoksen.

Osa sensuroinnista on johtanut ärsyttäviin pikkuvirheisiin. Esimerkiksi tarinan alkupuolen kylpykohtauksessa Aoi ryntää sisään ja sanoo etsivänsä Kotorille pyyhkeen suojaksi. Sensuurin takia Kotorille on kuitenkin piirretty jo valmiiksi pyyhe ympärille. Huolellisuutta olisi kaivattu vähän joka saralla.

If My Heart Had Wings

If My Heart Had Wings

1 käyttäjä omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    2/3
  2. Julkaisu
    1/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): MoeNovel
Tekijä(t): Pulltop

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut