Kauan odotettu klassikko

Hopeanuoli (manga) – arvostelu

Kauan odotettu klassikko

Kajasrinne Kirjoittanut Jani Kajasrinne

Vihdoin se on täällä! Monen suomalaisen nuoren listalla ensimmäinen, paras tai kenties ainoa anime on vihdoin rantautunut Suomeen myös mangana. Punainen Jättiläinen on tehnyt suomalaista kulttuurihistoriaa ja ansainnut tämän sisukkaan uroteon jälkeen tuhansien suomalaisten ylistävää kiitosta. Hopeanuoli saattaa hyvinkin toimia virstanpylväänä koko suomalaisen mangakulttuurin kehittämisessä. Hopeanuolen suosio on niin huima, että mangasta vielä mitään tietämättömät nuoret näkevät marketin hyllyssä tutun karhukoiran ja kenties ostavat pokkarin silkasta uteliaisuudesta. Tämä puolestaan voi herättää kiinnostuksen muuhunkin mangatuotantoon. Parempaa lippulaivaa ja markkinaveturia ei Suomen markkinoilla voisi olla.

Gin on hopeanharmaa ja tiikeriraitainen Akita-koira, jonka kohtalo on tulla karhukoiraksi isänsä Rikin ja isoisänsä Shiron tavoin. Hyville karhukoirille on kysyntää, sillä koko kylä kärsii hirmuisen Akakabuto-karhun vuoksi. Gin todistaa omin silmin, kuinka Akakabuto sinkoaa Rikin rotkoon. Sen suurempaa motivaatiota Gin ei voisi saada tulevaan koulutukseensa, jonka järjestää julma ja metsästyksestä kaiken tietävä äijänköriläs Gohee Takeda, joka on myös Akakabuton verivihollinen. Vilkas Daisuke-poika on puolestaan Ginin paras ystävä heti hänen syntymästään asti.

Langanpäitä solmimassa

Hopeanuolen ilmestyminen on hyvin pitkälti innokkaan fanikannan ansiota. Aktiiviset fanit ovat muistaneet pommittaa mangakustantajia asian tiimoilta, ja vihdoin sinnikkyys on tuottanut hedelmää. Japaninkieliset mangat ovat jo vuosia menneet hyvin kaupaksi eri kanavia pitkin, vaikka osa niiden ostajista ei taatusti ole ymmärtänyt teksteistä yhtikäs mitään. Nyt saatavilla oleva suomenkielinen versio antanee faneille mielenrauhan. Mikä tässä mangassa on sellaista, että se oli pakko saada Suomeen?

En liene kovin väärässä, jos veikkaan, että valtaosa lukijoista on kiinnostunut nimenomaan niistä tarinan osista, jotka eivät selvinneet kunnolla vielä leikkaamattomassa animeversiossakaan. Tarina itsessään on monipuolinen ja mielenkiintoinen, mutta liian moni juttu on jäänyt epäselväksi aina tähän päivään asti. Jo ensimmäisen pokkarin perusteella on helppo todeta, että asiat valkenevat vanhankin koulukunnan fanijäärälle varsin mukavasti. Animessa kun kaikki selitykset ja perustelut tehtiin aina kovin leväperäisesti.

Käännöksen ja tunnelman rikkaus

Kaiken hypetyksen keskellä kuului fanien suusta vielä yksi yhtenäinen toive: toivottavasti julkaisu tehdään huolellisesti ja hyvällä laadulla. Siinä missä animeversion Hopeanuoli oli käännetty kovin mekaanisesti ja japanilaisittain suomeksi, on mangan käännöksessä puolestaan onnistuttu varsin mukavasti. Juha Mylläri on saanut erikoisen haasteen tämän käännöstyön kanssa, sillä ääniefektejä on tungettu mukaan kahmalokaupalla, ja hahmojen välinen dialogi voi toisinaan olla hieman outoa. Ilmaukset, kuten ”pure metallia, karvakasa” ja ”rupeaa parta pöllyämään” ovat juuri sellaisia käännöksiä, jotka tuovat esille alun perin tarkoitettua tunnelmaa. Tavoitteena on kuitenkin pitää sarja mahdollisimman lähellä alkuperäistä julkaisua.

Piirrosjälki ja asemointi on niin ikään saatu pidettyä hyvänlaatuisena, koskematta liikaa alkuperäiseen muottiin. Pokkarin alussa jälki on välillä turhan haaleaa, ja toiminnalla täytetyt kohdat voivat näyttää sekavalta, mutta kaikista paneeleista käy kuitenkin ilmi se, mitä siinä halutaan esittää. Jos vielä palataan tunnelmaan, niin yksi ennakkoajatus leijui ilmoilla ennen mangaan tarttumista. Miten Hopeanuoli pärjää ilman mahtavaa ja kuuluisaa musiikkia? Lukiessani Rikin ja Akakabuton välistä taistelua ensimmäisen kerran, huomasin lukevani hyvin kostuneilla silmillä. Tunnelman suhteen ei siis ole syytä huoleen, sillä hyvä tarinankerronta pitää siitä huolen.

Gingan tulevaisuus

Tulevaisuuteen voidaan katsoa luottavaisin mielin. Luotetaan siihen, että suomalaiset ottavat Hopeanuolen omakseen myös mangana. Luotetaan siihen, että julkaisutahti pysyy lupausten rajoissa, eli yksi pokkari kuussa. Luotetaan myös Hopeanuolen jälkeläisten mahdollisuuksiin myöhemmillä markkinoilla. Ginga Densetsu Weed on jo ratsastanut Hopeanuolen maineella animejulkaisuksi, mutta mangan kannalta on hyvä, että Hopeanuoli tulee ensin. Kahdeksantoista kuukauden päästä suuri lauma ihmisiä saattaa ulvoa jatkoa juuri päättyneelle suosikkisarjalleen. Silloin voi olla Ginga Densetsu -sarjan tilaisuus iskeä tassua markkinoille.

Tulevaisuus on kuitenkin aina spekulointia, joten keskitytään tässä vaiheessa seuraamaan, miten Gin pärjää tässä kylmässä ja kovassa maailmassa. Suomessa tällä pennulla ei ainakaan ole mitään hätää.

Hopeanuoli (manga)

66 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    4/5
  1. Lukijat
    4/5

Julkaisija(t): Punainen jättiläinen
Tekijä(t): Yoshihiro Takahashi

Kesto: 18

Plussaa:
+ Nostalgia
+ Pitkän odotuksen päätepysäkki
+ Tarinankerronta
Miinusta:
- Ajoittain hieman epäselvää jälkeä

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut