Ikuinen avohaava naurattaa aikansa

Hirviöprinsessa Hime – arvostelu

Ikuinen avohaava naurattaa aikansa

Waksu Kirjoittanut Juha Wakonen

Muuttaessaan uuteen kaupunkiin ja nähdäkseen siskonsa Hiro tuskin kuvitteli kuolevansa heti kättelyssä tieltä suistuneen pakettiauton alle. Kuolettavasta onnettomuudesta huolimatta hän herääkin yhtäkkiä sairaalan ruumishuoneelta – tosin vain ihmetelläkseen sitä, mitä ihmettä on oikein tapahtunut. Pian selviää, että tämän Yasunori Mitsunagan mangasarjan kovan onnen sankarin palautti elävien kirjoihin Hime, hirviöiden kuninkaan tytär, joka haluaa tehdä Hirosta palvelijansa ja suojelijansa.

Hirviöprinsessa Hime on varsin kosiskelevalla gosurori-estetiikalla ryyditettyä mangakerrontaa, jota ei todellakaan ole tarkoitettu liian vakavasti otettavaksi. Sarja viljelee äärimmäisen väkivaltaista ja sysimustaa huumoria, jossa virtaavan hurmeen litramäärää ei jaksaisi laskea ahkerinkaan kansantaloustieteilijä. Kalmalle persoa lukijaa puolestaan hauskuutetaan erityisesti sillä, että Hiro on käytännössä kuolematon niin kauan kuin hänen ”valtiattarensakin” pysyy hengissä. Näin ollen poikaparkaa sattuu edestä ja takaa sekä taistelujen tuoksinassa että Himen koheltaessa teräaseilla tai voimatyökaluilla vieressä. Muistinko jo mainita erikseen myös suuren moottorisahan ja äärisöpön meido-tappajarobotin?

Mitsunagan verinen meininki ja äkkiväärä väkivaltahuumori vaativat lukijalta tietynlaista suhtautumista, eikä Hirviöprinsessa Hime arvatenkaan ole ihan jokaisen mangaharrastajan mieleen. Sillä ei ole mitään erityisen korkealentoista sanottavaa, se ei pyri julistamaan sarjakuvan suurta pelastusepistolaa tai olemaan muutenkaan hurttia hosumista kummallisempaa kerrontataidetta. Itse asiassa koko mangan parhaimpiin ominaisuuksiin lukeutuukin juuri sen rehellinen älynvapaus, joka yksinkertaisesti kolisee tai ei kolise.

Huumori soittaa kuolinkelloja

Egmont Kustannuksen ”suomalaistama” ja aavistuksen verran kenties varttuneempaan makuun suunnattu Hirviöprinsessa Hime edustaa piirrostyyliltään melko kliinistä ja tavallaan hyvin yllätyksetöntä linjaa. Kun itse tarina on olemukseltaan näinkin ronski ja mieletön, olisi myös Yasunori Mitsunagalta odottanut huomattavasti rohkeampaa oman viivan etsimistä ja visuaalista seikkailumieltä. Toisaalta ulkoasu on selkeä ja sinänsä todella hyvännäköinen. Se ei vain itsessään tarjoa mitään varsinaista lisäarvoa. Antti Kokkosen suomennos on sen sijaan varsin onnistunut, ja jopa puhetyylit ja lausahdukset istuvat aika ajoin enemmän kuin hyvin sarjakuvan henkilöhahmojen suuhun.

Ensimmäisen osan perusteella itse tarinasta ja juonenkuljetuksesta on paha mennä sanomaan mitään, mutta toivoa ainakin sopii tämän puolen käynnistyvän viimeistään seuraavassa osassa. Verellä läträäminen ja kerta toisensa jälkeen kipeästi osumaa ottava Hiro jaksavat huvittaa aikansa, mutta pelkästään niiden varaan ei monta osaa pitkää sarjakuvaa vielä kasata. Alun perin Kodanshan julkaisema ja Yhdysvalloissa Del Reyn lisensoima manga on edennyt tällä hetkellä seitsemänteen osaansa, ja sen tarina jatkuu edelleen. Katsotaan siis, mihin suuntaan suuri verinen moottorisaha tulevaisuudessa heilahtaa.

Hirviöprinsessa Hime

38 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/5
  1. Lukijat
    3/5

Julkaisija(t): Egmont Kustannus
Tekijä(t): Yasunori Mitsunaga

Plussaa:
Piirrosjälki persoonatonta mutta nättiä katsella
Miinusta:
Juoni kaipaa kaapelikäynnistystä viimeistään kakkososassa

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut