Söpöysvaroitus

Happy Happy Clover – arvostelu

Söpöysvaroitus

Johanna Kari Kirjoittanut Johanna Kari

Eläimistä kertovat sarjat ovat Suomen pienehköillä mangamarkkinoilla melko yliedustettuina. Japanissa mangan päähenkilöitä ovat käytännössä aina ihmiset – länsimaisista piirretyistä tutut söpöt ja ihmismäiset eläimet ovat siellä täysin marginaalinen aihe sarjakuvalle.

Hopeanuolen, Weedin ja Chi-kissan vanavedessä saadaan nyt ihmetellä Chima-jäniksen seikkailuja. Happy Happy Clover on realismi–fantasia-jatkumolla tiukasti höpön puolella. Chiman metsässä jänikset ja pöllöt ovat ystäviä. Isäjäniksellä on silmälasit, äitijänis pitää essua ja laittaa ruokaa. Jänisperhe asuu söpössä puunrunkoon koverretussa asunnossa.

Käy Puolenkuun metsään

Luvut ovat lyhyitä, ja joka luvussa on myös jonkinlainen opetus. Tarinat ovat sellaisia, joita voi löytää lasten aamupiirretyistä. Joku tekee jotain hassua, tärkeä esine katoaa tai metsään saapuu vieras. Konflikti ratkeaa aina luvun lopussa, ja sitten nauretaan yhdessä tai lähdetään kotiin syömään. Mitään jatkuvaa tarinankaarta sarjassa ei ole. Chima käy koulua, ystävystyy Meru-jäniksen kanssa, laskee mäkeä ja eksyy ihmisten maatilalle.

Lapsellisuuden ei saa antaa hämätä, sillä Sayuri Tatsuyama on taidokas sarjakuvantekijä. Hänen tarinansa soljuvat ruudusta ruutuun kevyesti ja vaivattoman oloisesti. Jänikset ja muut eläimet on piirretty söpöillen, mutta eläimet ovat silti tunnistettavia eivätkä vain söpöpalleroita. Kaneilla on valtavat shoujosilmät ja isot päät.

Piirrostyyli on melkein kuolettavan söpö pikku yksityiskohtia myöten. Jänisvauvojen vaipat, kanit marjastamassa tai lamppuina käytetyt pimeässä loistavat kukat saivat minut kiljumaan söpöydestä ja esittelemään pokkaria lässytysäänellä kaikille, jotka suinkaan viitsivät kuunnella.

Painojälki on kohtuullinen. Suurin osa rastereista on säästynyt muussautumatta, mutta joskus ruudut menevät makuuni liikaa keskitaitteen sisään. Ääniefektit on säilytetty japanilaisessa muodossaan ja käännetty suomeksi viereen. Käännöksestä en muutenkaan löydä moitittavaa. Varsinkin pöllö-opettajan tapa sanoa ”huu” lauseiden alussa tai lopussa nosti hymyn huulille.

Kaikkien sisällä asuu pieni tyttö

Kohderyhmänsä puolesta sarja ei kuitenkaan ole varsinaista pikkulasten mangaa, vaan se ilmestyi Ciao-lehdessä. 9–15-vuotiaiden lukema Ciao on yksi kolmesta suuresta shoujomangalehdestä – ne kaksi muuta ovat Nakayoshi ja Ribon.

Shoujokerronta näkyy hauskasti esimerkiksi Reissurusakon hahmossa. Tosi viileä ja jännittävä rusakko on kuin minkä tahansa shoujosarjan omalaatuinen ja salaperäinen poika ylemmiltä luokilta. Samoin Chiman seikkaillessa maatilalla tämän ja ihmispojan tapaaminen muistuttaa tyttöjen romanssisarjojen ensitapaamista tykytykyineen. Oih, hän on niin komea ja hellä!

Happy Happy Clover on ketään loukkaamaton manga, jonka voi antaa luettavaksi vaikka viisivuotiaalle – olettaen tietysti, että tämä osaa jo lukea sujuvasti. Tekstiä on nimittäin paljon, ja pokkarikoko on pieni, joten teksti on pientä piperrystä. Monesti puhekupliin jää tyhjää tilaa, ja kupliin olisi mahtunut sama teksti suuremmallakin fonttikoolla. Nuorille lukijoille tekstin pitäisi mielellään olla suurempaa ja väljemmin ladottua. Tällaisenaan pokkari on vähän outo tapaus, sillä en usko tarinan ja kannen vetävän puoleensa juuri ketään yli 12-vuotiasta.

Se on oikeastaan sääli, sillä manga on laadukkaasti tehty. Se on hauska, söpö ja välillä vähän koskettavakin. Söpöyskerroin on jossain taivaissa, eikä tätä sarjaa voi lukea antamatta periksi sisällään asuvalle pikkutytölle. Se ei tee tästä huonoa sarjaa, vaan oikeastaan päinvastoin. Maailma tarvitsee kivoja ja hassuja, opettavaisia ja väkivallattomia tarinoita kaiken räimeen ja mäiskeen vastapainoksi.

Happy Happy Clover

Happy Happy Clover

4 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/4
  2. Julkaisu
    2/3
  1. Lukijat
    3/5

Julkaisija(t): Sangatsu Manga
Tekijä(t): Sayuri Tatsuyama

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut