Gungrave – arvostelu
Aseet puhuvat haudan takaa
Kirjoittanut
Juha Wakonen
Aika ajoin mietin, että kauhuelokuvien tekijät uskottelevat itselleen veren ja irtojäsenien määrän olevan jonkin kummallisen logiikan varjolla suoraan verrannollinen katsojien tunteman kauhun laatuun ja määrään. Toimintaelokuvat kärsivät usein samanlaisesta ongelmasta, ja se vaivaa myös animesarja Gungravea. Asiaa ei varmastikaan auta se, että koko sarja perustuu aikoinaan PlayStation 2 -pelikonsolille kehitettyyn puolivillaiseen räiskintäpeliin.
Alkuperäisen ajatuksen taustalta löytyy kyllä kuuluisa mangaka Yasuhiro Nightow, jonka kynästä on lähtöisin esimerkiksi paikoitellen hyvinkin mielenkiintoisesti science fictionia ja villin lännen meininkiä yhdistävä Trigun. Melko tarkkaan samoilla linjoilla jatkaa myös Gungrave. Jo sen ensimmäisessä jaksossa nähdään väsymiseen asti autio- ja hautausmaita, gangstereita, teknologisia vempaimia ja yliluonnollisia hirviöitä sekä tietysti vähäpuheinen, cowboy-henkinen päähenkilö, jonka nimi on tällä kertaa Brandon Heat. Kuolleista noussutta muskeliveikkoa ja hänen matkakumppaneitaan ohjaa tarinassa käytännössä katsoen vain yksi motiivi, kosto, jonka väkivaltaista epistolaa aseet koko sarjan mitan sitten laulavat.
Suuret pyssyt ja niiden kanssa näyttävästi heiluminen on tietenkin ihan mukiinmenevää katseltavaa, mutta ei niiden varaan kokonaista sarjaa voi pystyttää. Sisältöä Gungrave-animessa on suurin piirtein saman verran kuin ruutia yhdessä ainoassa luodissa. Samalla se yrittää viitata jatkuvasti suuntaan jos toiseen ja sotkea tarinaan uskonnollisia symboleja sekä yliluonnollisia elementtejä. Kaikki tämä on kuitenkin pelkkää kosmetiikkaa ja tilkettä juonelle, joka vuotaa kuin seulaksi ammuttu, laho puuvene.
Tässä ensimmäisessä Suomeen ehtineessä dvd-julkaisussa on sarjan neljä ensimmäistä jaksoa. Näistä vain pilottijakso sijoittuu sarjan nykyhetkeen, ja sen jälkeen lähes puolet koko sarjan kestosta käytetään Brandonin ja hänet pettäneen rikollispomo Harryn menneisyyden kelaamiseen. Gungrave koostuu kaiken kaikkiaan 26 jaksosta, joten uhraus varsinaista tarinaa pohjustavalle takaumalle on melkoinen. Tuotantoarvot sarjassa ovat kohdallaan ja erityisesti musiikki sopii moniin tilanteisiin kuin ase Brandonin käteen. Sarja kertoo kuitenkin aivan liian moneen kertaan kerrottua ja turhankin yksitoikkoiseksi oikaistua tarinaa.
