Gentlemen's Alliance Cross – arvostelu
Hainen sydän läpättää
Kirjoittanut
Jari Lehtinen
Gentlemen’s Alliance on Arina Tanemuran ensimmäinen varsinainen mangasarja, joka ei ole mahoushoujoa. Tapahtumapaikkana on eliittikoulu Imperial Academy, jossa entinen jengiläinen Haine Otomiya etenee harvojen valittujen seuraan oppilasneuvoston jäseneksi. Haine on ihaillut lapsuudesta asti oppilasneuvoston puheenjohtajaa Shizumasa Togua, jota kutsutaan vaatimattomasti keisariksi. Haine vannoo itselleen suojelevansa Shizumasaa kaikin keinoin. Niinpä hän päätyy pian ottamaan yhteen oppositiohenkisten Kerettiläisten kanssa, jotka vastustavat arvon keisarin oppilashallintoa. Haine on kuitenkin puhdassieluinen Tanemuran sankaritar, joka ei usko rahaan eikä valtaan, vaan sydämeen, koska nuorena hänet kaupattiin suvusta toiseen 50 miljoonan lainaa vastaan.
Olen samaa mieltä. Lähtökohdat voisivat olla kieltämättä luontevammat. Koulun kolmiportainen jyrkkä kastijako, jollaisia on nähty ennenkin, on jälleen kerran tavattoman käsittämätön ymmärtää. Gentlemen’s Alliance ei silti ole mikään Utena, sillä tällä kertaa rikkaiden kakaroiden leikkikoulussa nähdään opettajiakin. He vilahtavat bussiretkellä hassuihin asuihin puettuna oppilaita viihdyttämässä.
Tanemura haluaisi tehdä sarjaansa vielä pitkään. Hän ei kuitenkaan asiasta päätä, vaan Ribbonin lukijat. Jos he viihtyvät, hyvä niin, mutta ensimmäisen osan perusteella on yhä arvoitus, mistä Tanemura aikoo kertoa. Ainoa alkua kannatellut ristiriita-asetelma, kerettiläiset vastaan keisari, puretaan heti kolmannessa luvussa. Ei näin.
Toinen mielipide
Gentlemen’s Alliance on pullollaan Arina Tanemuran tavaramerkeiksi nousseita elementtejä: ylellisen koristeellista piirrosjälkeä, äkkinäisiä juonenkäänteitä sekä kiharaisia ihmissuhteita moneen lähtöön. Harmi vain, että kaiken tämän seasta ei kuitenkaan löydy mangateosta, jota jaksaisi lukea.
Ulkoasultaan Gentlemen’s Alliance on Tanemuraa parhaimmillaan. Kuvitus jättää koristeellisuudellaan ja pikkutarkkuudellaan kirkkaasti jälkeensä niin hänen vanhemmat teoksena kuin kaikki kilpailijatkin. Myös hahmosuunnitteluun Tanemura on kiinnittänyt selkeästi enemmän huomiota kuin aiemmissa sarjoissaan. Niinpä tarinan henkilöt erottaa toisistaan huomattavasti helpommin kuin esimerkiksi Time Stranger Kyokossa. Varsinainen hahmonkehitys jää kuitenkin aivan turhan ohueksi – sarjan sankarittariin ja sankareihin ei synny kunnollista tarttumapintaa, eivätkä heidän kohtalonsa kykene koskettamaan.
Tanemuran aiempien töiden ystävänä Gentlemen’s Alliance oli minulle selkeä pettymys. Siinä missä mangakamme herkkä dramatiikan taju sekä hersyvä tilannekomiikka ovat ennen kyenneet silottamaan hänen teostensa epätasaisuuksia, nämä vahvuudet ovat nyt haalistuneet vain varjoksi entisestään. Loppujen lopuksi Gentlemen’s Alliancesta ei jää käteen juuri muuta kuin nätti kuvakirja.
Mauno Joukamaa
