Finder – arvostelu
Onko taskussasi filmirulla, vai oletko vain iloinen nähdessäsi minut?
Kirjoittanut
Maija Lehtola
Ayano Yamanen huippusuosittu BL-manga Finder on lähes kymmenen vuotta sitten alkaneen taipaleensa aikana ehtinyt käydä läpi kommelluksen jos toisenkin. Alun perin Be x Boy GOLD -lehdessä vuosina 2002–2005 ilmestynyt sarja jäi tauolle sitä julkaisseen Biblos-kustantajan konkurssin takia. Biblosin tuhkista noussut Libre päätti sittemmin jatkaa sarjan julkaisua, ja tällä hetkellä sitä on ilmestynyt Japanissa viiden pokkarin verran.
Konkurssijupakka aiheutti päänvaivaa myös lännessä, koska Libre olisi halunnut neuvotella kaikkien omistamiensa sarjojen julkaisuoikeudet uusiksi. Kertaalleen Finderin oikeudet ostanut amerikkalainen Be Beautiful ei ottanut moista kuuleviin korviinsa ja julkaisi sarjan kolme ensimmäistä osaa englanniksi Biblosilta saamansa vanhan lisenssin turvin. Libre piti tätä kuitenkin tekijänoikeusloukkauksena, ja Japanissa oltiin varmasti vahingoniloisia Be Beautifulin ajautuessa emoyhtiönsä mukana konkurssiin vuonna 2009.
Tämän myötä sarjan englanninkieliset painokset katosivat markkinoilta vähitellen, ja monet fanit jäivät pettyneinä ja epätietoisina odottamaan tulevaa. Viime vuonna heidän toiveisiinsa lopulta vastattiin, kun Digital Manga Publishingin BL-haara Juné ilmoitti ostaneensa oikeudet Finderiin. Kustantamo aloitti sarjan kääntämisen ja julkaisemisen kokonaan alusta, ja tähän mennessä sitä on ilmestynyt englanniksi kolme osaa.
Kahden semen loukussa
Rikolliseen alamaailmaan sijoittuvan tarinan keskiössä on kolme miestä, joiden tiet kohtaavat pyssyjen paukkuessa epämääräisten bisnesten lomassa.
Takaba on uhkarohkeasti skuuppia metsästävä nuori freelance-valokuvaaja, joka omasta hämärästä menneisyydestään huolimatta yrittää kameransa avulla paljastaa laittomuuksiin sekaantuneiden poliitikkojen touhuja suurelle yleisölle. Samalla hän tulee kuitenkin vahingossa sotkeutuneeksi kovaakin kovemman rikollispomo Asamin afääreihin ja saa äkkiä huomata, että näille varpaille ei olisi kannattanut astua.
Pian Takabasta kiinnostuu myös kiinalaisen mafiaperheen jäsen Fei Long, joka on vannonut tuhoavansa Asamin ja kuvittelee pääsevänsä tähän käsiksi Takaban avulla. Valokuvaajaa eivät tunnu kohtaamiset alamaailman kanssa säikäyttävän, vaan hän jatkaa tutkivaa journalismiaan törmäten etenkin Asamiin yhä uudestaan ja uudestaan mitä hämärimmissä olosuhteissa.
Sarjassa tehdään heti alkumetreiltä selväksi, että Asami on Takaballe se oikea, siinä missä Fei Long on yksinomaan paha hyväksikäyttäjä. Käytännössä molemmat rikollispomot kuitenkin kohtelevat Takabaa aivan samalla lailla, mikä syö asetelman tehokkuutta ja uskottavuutta.
Puitteet kunnossa
Juné on hoitanut julkaisupuolen varsin mallikkaasti. Kustantamo on aiemmin saanut kyseenalaista mainetta sensuroimalla sarjojaan, mutta ainoat Finderissa nähtävät sensuurit ovat peräisin mangakan itsensä kynästä.
Sarjan faneja ilahdutetaan uusien käännösten lisäksi myös värisivuilla, jotka ovat länsimaisissa mangajulkaisuissa edelleen harmittavan harvinaisia. Yamanen pikkutarkka ja paljon rastereita hyödyntävä piirrostyyli toistuu mustavalkosivuilla hyvin, vaikka paperin laatu onkin kaukana siitä, mitä se Junén julkaisuissa on ollut parhaimmillaan.
Julkaisuformaatti noudattelee varsin tarkkaan Libren alkuperäisiä japanilaisia julkaisuja. Mukana ovat siis myös kaikki sarjasta irralliset sivutarinat, jotka edustavat enimmäkseen Yamanen humoristisempaa tuotantoa.
Rajua rakkautta
Toisin kuin suurin osa suosituista ja tunnetuista BL-sarjoista, Finder keskittyy romanssin ja ihmissuhdekuvioiden sijasta enemmän suoraan toimintaan. Sarja lähteekin käyntiin varsin kovilla panoksilla, sillä Yamane piirsi tarinan ensimmäisen luvun varta vasten S&M-teemaiseen lehteen.
Vaikka meno tämän jälkeen hieman rauhoittuu, on pelin henki kuitenkin lukijalle varsin selvä jo alkumetreiltä lähtien. Suuri osa sarjan juonenkäänteistä tuntuukin keskittyvän sen ympärille, kenen leikkikaluksi Takaba tällä kertaa päätyy. Rajun materiaalinsa vuoksi sarjaa on jopa tituleerattu kaikkien aikojen kohutuimmaksi BL-saagaksi, ja sen ilmestyttyä Saksassa viranomaiset luokittelivat sen alaikäisille haitalliseksi materiaaliksi.
Osa Finderin rankasta maineesta on varmasti peruja ajalta, jolloin se ilmestyi ensimmäistä kertaa englanniksi. Vuonna 2005 muuhunkin kuin kevyeen poikarakkauteen keskittyvät BL-sarjat olivat vasta tekemässä kunnolla läpimurtoa Pohjois-Amerikan markkinoille, ja siihen aikaan Finder oli varmasti monille harrastajille jotain aivan ennennäkemätöntä. Seksikohtausten teho ei kuudessa vuodessa ole juuri vähentynyt, ja ne ovat ehdottomasti edelleen sarjan toimivinta antia.
Kovaksikeitettyjä kliseitä
Nykyään seksipainotteisia sarjoja on kuitenkin markkinoilla pilvin pimein, eivätkä pelkät makuuhuonekohtaukset enää riitä tekemään mistään mangasta kovin erityistä. Niiden lisäksi Finderilla ei valitettavasti ole tukenaan vetävää tarinaa tai edes mielenkiintoisia hahmoja.
Periaatteessa mangasta kyllä löytyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita kidnappausten, ammuskelujen ja mafian sisäisten valtataisteluiden muodossa. Juonikuviot eivät kuitenkaan ole genressään kovin kekseliäitä, eivätkä tapahtumat muutenkaan tunnu kovin merkittäviltä tai jännittäviltä. Lukijalle ei näet missään vaiheessa anneta kunnollista syytä välittää hahmoista tai heidän kohtaloistaan.
Kaikki kolme päähenkilöä tuntuvat lähinnä yhden luonteenpiirteen varaan kasatuilta pahvinukeilta, joiden väliset suhteet noudattelevat tarkasti ja yllätyksettömästi BL:n kirjoittamattomia sääntöjä. Asami on tyypillinen salaperäinen seme, joka kohtelee Takabaa omaisuutenaan. Energinen Takaba puolestaan hukkaa ne vähätkin rippeet persoonastaan aina joutuessaan rikollispomon kanssa tekemisiin. Myös Fei Longin toimintaa ajava kostomotiivi tuntuu melkoisen ohuelta – etenkin sen jälkeen, kun hänen ja Asamin yhteiseen menneisyyteen sukeltava tarina paljastuu koskettavan sijasta vain pitkäveteiseksi.
Hahmojen ennalta arvattava käytös ja tarkkaan määritellyt roolit saavat sarjan tuntumaan ennemminkin kaavamaiselta kuin kiistanalaiselta. Samat suhdekuviot on nähty BL:ssä monesti aiemminkin, eikä tarina yllä lähellekään sellaisten hienojen naisille suunnattujen gangsterisarjojen kuin Banana Fish tai Wild Adapter tasoa.
Ainoaksi järkeväksi syyksi lukea sarjaa jäävät siis seksikohtaukset, ja niitäkin toivoisi välillä olevan tiuhemmin.
Mangan lisäksi Finderin hahmot ovat seikkailleet muissakin medioissa. Vuonna 2007 sarjan kylkiäiseksi ilmestyi kaksiosainen audiodraama, jonka rooleissa kuullaan mm. Takehito Koyasua ja Hideo Ishikawaa. Samana vuonna alkoi ilmestyä myös proosamuodossa kerrottu versio mangasta, mutta projekti kuopattiin heti ensimmäisen lukunsa jälkeen. Parhaillaan sarjasta on tekeillä Libren tuottama animix-sovitus, joka on määrä julkaista tämän kevään aikana. Animix on eräänlainen animen ja mangan välimuoto, jossa kuvat elävöitetään animoinnin sijasta kameran liikkeiden, taustamusiikin ja ääninäyttelyn avulla.
Tähtäimessä adaptaatiot
