Täydellinen jatko-osa

Final Fantasy VII: Advent Children – arvostelu

Täydellinen jatko-osa

Kyuu Kirjoittanut Kyuu Eturautti

Vuonna 1997 japanilainen peliyhtiö Square räjäytti pankin. Seitsemänteen osaan päässyt Final Fantasy -roolipeli vei sarjan ja koko genren uudelle tasolle ja näytti, mihin PlayStation pystyi. Yleisön innostus ja Internetin kasvava voima pitivät huolta massiivisen fanikulttuurin syntymisestä. Itsekin tuohon massaan kuuluneena muistan kaiholla toivoneeni, että tarina ei jäisi siihen. Square jatkoi kuitenkin tuttua linjaa, ja sarjan seuraava peli tarjosi uudet maisemat, hahmot ja seikkailut. Cloudin ja ystävien tarina pysyi kuitenkin yleisön muistoissa, ja kansa jaksoi vielä vuosien päästäkin toivoa lisää. Tässä tilanteessa tieto jatko-osan ilmestymisestä oli, vaikkakin tavallaan odotettu, myös shokeeraava ja pelottava. Maailmankuva, jota FF7:n ystävät olivat vaalineet vuositolkulla, oli muuttumassa – vaan mihin suuntaan?

Uutta elämää

Final Fantasy VII päättyi monelta osin varsin sekavaan tunnelmaan, josta jatkaminen ei onnistuisi aivan helposti. Advent Children haluttiin kuitenkin sijoittaa tuttujen hahmojen ja maisemien luokse, joten pieni taiteellinen vapaus palautti tilanteen pelistä tuttuihin maisemiin, paria vuotta peliä myöhempään aikaan. Maailma oli hitaasti mutta varmasti toipumassa pelin tapahtumista, mutta uusi uhka vaani jo nurkan takana. Mystinen geostigma-sairaus leviää ihmisten keskuudessa, ja pian piikkitukkainen päähenkilömme pääsee taas vastahakoisen sankarin asemaan pelastamaan maailmaa ystäviensä kanssa.

Vanhaan maailmaan on istutettu uusi tarina, joka ei tosin jaksa seisoa omillaan kovin pitkään. Monissa kohdin kasvojenkohotus on nähty riittäväksi uudistamiseksi, eikä uusien maisemien miettimistä katsottu tarpeelliseksi. Lukuisat yritykset tuoda tarinaan tai maailmaan jotain uutta kaatuvat vanhan muisteluun, joka lienee ollut tekijöiden tarkoituskin. Lopputulos näkyy ajoittaisena juonen sekavuutena, joka ei tosin katselunautintoa häiritse. Tällä kertaa toteutus ja tunnelma ovat juonta kovempia pelimerkkejä.

Uutta tyyliä

Vaikkakin Advent Children on monella tapaa vain kasvojenkohotus, sen vaikutusta ei pidä väheksyä. Siinä missä FF7 tarjosi visuaalisella ilmeellään aikansa kauneinta ja parasta, nyt on Advent Childrenin vuoro tehdä sama uudestaan. Vaikka 3d-grafiikan kliinisyys paistaakin kilometrin päähän, leffa on yksinkertaisesti upeaa katseltavaa oikein asennoituneena. Fysiikan lakien ystävä nauraa toimintakohtaukset suohon, siinä missä pelin taisteluista nauttinut voi varautua pikaiseen housujen vaihtoon.

Osa kiitoksesta kuuluu varmasti tekijätiimille, joka sisältää paljon pelistä tuttuja nimiä. Ohjauksesta vastasi pelin hahmosuunnittelija Tetsuya Nomura, tuottajan pallilla istui pelin ohjaaja Yoshinori Kitase ja musiikin teki säveltäjäveteraani Nobuo Uematsu. Uematsun sävelet kuulostavat jälleen kerran upeilta, ja ne johdattelevat katsojaa tunnelman ääripäästä toiseen. Tämä kaikki yhdistettynä pääosin erittäin laadukkaaseen ääninäyttelyyn voidaan Advent Childrenia pitää teknisesti huipputeoksena.

Vanhoille faneille

Jatko-osa on aina kompromissi alkuperäisen ja uuden välillä. Tällä kertaa kompromissi suosii vanhan ystäviä, jotka voivat iloita harvinaisen tinkimättömästä jatko-osasta. Miinusta tosin tulee sivuhahmojen melko pienestä roolista tarinan seuratessa lähes yksinomaan Cloudin matkaa. Suurimpia häviäjiä ovat kuitenkin FF7-maailmaan ensimmäistä kertaa tutustuvat, joille elokuva tuntuu melko sekavalta. Tasapainottavana lisänä dvd:ltä löytyy taustojen selvittämiseen mukavasti bonusmateriaalia, jota ilman ensikertalainen olisi todella pahasti hukassa. Hyödyllisin lisäke on tarinan historiaa valottava 25-minuuttinen Final Fantasy VII: Last Order -animejakso, joka on tosin länsimaisena julkaisuna tarjolla vasta juuri USA:ssa ilmestyneessä kokoelmapaketissa. Last Order kertoo Zackin ja Cloudin ystävyyden tarinan peliä yksityiskohtaisemmin.

Square Enix ei ole perinteisesti ujostellut uusien asioiden kanssa, vaikkakaan aina ei ole osuttu kultasuoneen. Advent Children sijoittuu lopputuloksensa puolesta välimaastoon. Se on upean näköinen ja reilusti toimintaa sisältävä viihdepläjäys, jonka katsoo itse kukin ihan mieluusti kertaalleen. Jotkut pelin ystävät voivat puolestaan jumiutua sen pariin pitkäksikin aikaa. Myyntiluvuista päätellen heistä ei ole ollut akuuttia pulaa.

Toinen mielipide

Advent Children voisi olla kohtalainen live action -elokuva. 3d-animaationa sen näyttelijätyö on valitettavan kehnoa. Rullatuolissa hupun alla istuva Rufus Shinra voisi olla salaperäisyydessään kiehtova hahmo, mutta vaikutelma särkyy heti, kun siloääninen Toru Ookawa avaa suunsa. Tarinan vastapelurit Cloud ja Kadaj muistuttavat siloposkisia jrock-tähtiä, joiden kampauksiin on käytetty puolet prosessoriajasta.

Ongelmat eivät johdu tekniikan puutteesta. Advent Children on upeinta 3d-animaatiota, mitä on nähty. Pelin maisemat ja kohtaukset on toteutettu huolella. Hirviöt ovat suurenmoisia ja harmaat taivaat kalseita kuin marraskuu. Yhdellä pienellä nenän liikkeellä pystytään esittämään, kuinka Tifa haistaa kirkossa kasvavat kukat. Kuitenkin joka toisesta kohtauksesta pistää silmään, kuinka luonteettomia ja persoonattomia 3d-hahmot yhä ovat.

Advent Children on koreasti kuorrutettu kakku, jonka pinnalta ei löydä säröäkään, josta FF7:n tarinan karheus ja monisyisyys paistaisi läpi – pelin ydinvoiman vastaisesta juonesta puhumattakaan.

Jari Lehtinen

Final Fantasy VII: Advent Children

108 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    2/5
  1. Lukijat
    4/5

Julkaisija(t): Universal Pictures
Tekijä(t):

Ohjaaja: Tetsuya Nomura

Tuotanto: Square Enix

Kesto: 100 min.

Tekstitys: Suomi, englanti, muita

Aluekoodi: 2

Kieli: Japani, englanti

Plussaa:
Näyttää ja kuulostaa upealta
Hieno paketti FF7-faneille...
Miinusta:
...mutta muille vain lattea tehostepläjäys

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut