Salapoliisin paras ystävä

Etsiväkoira Sherdock – arvostelu

Salapoliisin paras ystävä

Tsubasa Kirjoittanut Petteri Uusitalo

Lukion toisella luokalla oleva Takeru Wajima rakastaa koiria. Eräänä päivänä hän on lopulta hakemassa koiratarhasta omaa haukkujaa, kun hänen silmiinsä osuu jotenkin erikoisen oloinen koiranpentu.

Kotimatkalla omituisen älykkään tuntuinen koira johdattaa Takerun ja poliisit huomaamaan, että moottoripyörän kanssa kolaroineen auton takakontista löytyy yllätys. Takeru haistaa palaneen käryä. Kotona epäilykset paljastuvat: koira on kuin onkin uudelleensyntynyt Sherlock Holmes.

Lähelle puuta pudonnut omena

Yuma Andon ja Yuki Saton Etsiväkoira Sherdockin idea on eittämättä höpsö, mutta onhan näitä kummallisempiakin nähty. Sen suurin ongelma on se, että Takerun koiralle antaman nimen sanaleikki ei oikein toimi muuten kuin japaniksi.

Nimisekaannuksia riittää enemmänkin. Sherdock lukee Takerun nimen kanjit väärin ja saa päähänsä tämän olevan uudelleensyntynyt Watson. Takerun isoisän Englannista tuoma antiikkipiippu paljastuu Holmesin vanhaksi piipuksi, joka toimii astraaliantennin tapaisena. Kun Sherdock pitää piippua suussaan, Takeru pystyy ymmärtämään hänen puhettaan.

Mutta miksi vain Takeru? Tämä ja isoisän mysteeri selvitellään myöhemmin. Jo sitä ennenkin parivaljakon syliin alkaa tipahdella selviteltäviä murhatapauksia. Tapauksiin törmäämistä edesauttaa se, että Takeru on syntynyt poliisiperheeseen: sekä hänen isänsä että isosiskonsa ovat poliiseja, ja äitikin entinen sellainen.

Sarjan tapaukset ovat keskimäärin yhden pokkarin pituisia. Ensimmäisen pokkarin tapauksessa Takerun luokanvalvoja on murhannut oppilaan, joka kiusaamalla ajoi hänen poikansa itsemurhaan. Opettaja on kuitenkin lavastanut murhan itsemurhaksi, ja ainoa silminnäkijä on Sherdock – joka on ymmärrettävistä syistä oikeustoimikelvoton. Takerun ja Sherdockin tehtäväksi jää alibin mitätöiminen ja opettajan tunnustamaan saaminen.

Englantilainen herrasmies ei voi kakkia pihalle

Murhien ja tragedioiden välillä sarja on tunnelmaltaan yllättävänkin kevyt. Sherdockin juonikas virnuilu saattaa vaihtua saman sivun aikana slapstick-huumoriksi, kun ihmiset ovat potkimassa koiraksi luulemaansa mestarietsivää pois rikospaikoilta. Toistuva vitsi siitä, miten koira joka käänteessä korjaa nimensä olevan Sherlock eikä Sherdock, käy ikävä kyllä nopeasti vanhaksi – ja vessahuumori samaten.

Huumorin ohella sarja on muutenkin tuttua ja turvallista shounenhuttua tisseineen ja pyllyineen. Se ilmestyi vuosina 2011–2012 Kodanshan Weekly Shonen Magazinessa yhdessä muun muassa Fairy Tailin, Code:Breakerin ja Kimi no iru machin kanssa, joten ainakin iän puolesta kohdeyleisö on niihin verrattavissa.

Sangatsu Mangan suomijulkaisulle on annettu japanilaista kohderyhmää myötäilevä 12 vuoden ikäsuositus. Sinällään on vähän jännää, että sisältönsä puolesta pitkälti vastaavalle Doubtille annettiin samasta suunnasta 14 vuoden suositus. Mutta kenties huumorielementit toimivat lieventävänä asianhaarana. Ja eiväthän vanhemmat ole koskaan näillä leveysasteilla liiemmin päiden katkomisesta suuttuneet.

Laatusarja vahingossa

Sarja on kenties otettu julkaistavaksi lähinnä eläinteeman vuoksi, mutta samalla on osuttu myös laadulliseen kultasuoneen – ilmeisesti ihan sattumalta. ”Yuma Ando” on nimittäin yksi suitsutetun mangakäsikirjoittaja Shin Kibayashin salanimistä.

Kibayashin muilla nimillä kirjoittamista teoksista on tämän lehden sivuilla arvosteltu aiemmin Bloody Monday ja The Drops of God. Monelle lienevät tuttuja myös GetBackers, Knight in the Area, Psychometrer Eiji sekä Kindaichi Case Files.

Kibayashi on harvinaisen tuottoisa kirjoittaja, eivätkä hänen saamansa kehut ole tuulesta temmattuja. Sarja etenee dramaattisesti, ja sivunkääntöjen takaa paljastuu säännöllisesti karmivia yllätyksiä.

Piirtäjä Yuki Saton aiemmasta tuotannosta lännessä on julkaistu Yokai Doctor muutamia vuosia sitten; sitä lukuun ottamatta hän on täällä varsin tuntematon tekijä. Hänen piirrosjälkensä ei ole järin omaperäistä, mutta siinä ei toisaalta ole mitään suoranaista vikaakaan. Hänen kuvakerrontansa on selkeää, ja filminauhaefektin käyttäminen takaumien merkitsemiseen on mukava idea, joka selkeyttää sitä entisestään.

Osalla suomijulkaisun sivuista nämä filminreunakuviot ovat tummentuneet melkein mustiksi. Tämä on kuitenkin pieni menetys, jos sillä on saatu julkaisun painojälki muuten kunnolliseksi. Painolaatu onkin onneksi asiallisen selkeä, vaikka värisivuja ei olekaan. Sen sijaan lopussa on kääntäjän huomautuksia vaikeammin aukeavista kielijutuista.

Kodansha on ilmoittanut alkavansa julkaista sarjaa myös englanniksi nimellä Sherlock Bones. Ensimmäinen pokkari on kuitenkin luvassa vasta syyskuuksi. Siihen mennessä suomijulkaisu tulee olemaan jo pitkällä.

Formaattia etsimässä

Ensimmäisen pokkarin perusteella on vähän epäselvää, miten suuri merkitys jälleensyntymisteemalla tulee olemaan juonen jatkon kannalta. Sherdock epäilee Takerun isosisko Airinia uudelleensyntyneeksi Irene Adleriksi, eräässä bonusluvussa taas yksisilmäistä kissaa professori Moriartyksi.

Takeru on haamujäsen koulun sanomalehtikerhossa, johon hän kuuluu lähinnä vain lapsuudenystävänsä ja ihastuksensa Mikin pyynnöstä. Ensimmäisessä tapauksessa Miki on vain statistin roolissa, mutta myöhemmin hänestä tulee tärkeämpikin hahmo. Paikoin nämä kaksi joutuvat myös tulemaan toimeen ilman Sherdockin päättelykykyä, kun tämä menettää muistinsa.

Sarjan loppupuolella koittaa ajallinen hyppäys, jossa Takeru lähtee lukion jälkeen poliisikouluun. Sarja kuitenkin jäi virallisesti ”tauolle” pian tämän jälkeen, ja mitä ilmeisimmin seitsemäs pokkari jäi viimeiseksi.

Murhia kerrakseen

Vertaaminen Salapoliisi Conaniin olisi helppoa. Sarja kuitenkin muistuttaa niin ulkoasultaan kuin tunnelmaltaankin enemmän Doubtia – koomisuudestaan huolimatta. Sherdock koostuu kuitenkin yksittäisistä irrallisista tapauksista, mikä varmistanee sen, että se pysyy kasassa Doubtia paremmin.

Tyypillisessä Conan-tapauksessa esitellään aluksi läjä uusia henkilöitä, joista yksi sitten murhataan. Lukija jää odottamaan Conanin selvittävän sen, kuka eloonjääneistä on murhaaja. Tämän formaatin takia hahmoista muodostuu nopeasti yhdentekevä virta kertakäyttöhahmoja.

Sherdockin kaava taas on, että murhaaja näytetään lukijalle jokaisen tapauksen alussa. Lukijan jännittämisen kohteeksi jääkin rikoksen suorittamisen todistaminen ja alibin rikkominen. Tapausten suhteellinen pituus myös antaa mahdollisuuden hahmojen tarinoiden ja motiivien syventämiseen, mikä tekee tapauksista mielenkiintoisempia. Odotan jatkoa innolla.

Etsiväkoira Sherdock

Etsiväkoira Sherdock

9 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/3
  2. Julkaisu
    2/3
  1. Lukijat
    2/3

Julkaisija(t): Sangatsu Manga
Tekijä(t): Yuma Ando

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut