Code Geass: Lelouch of the Rebellion – arvostelu
Uusi maailmanjärjestys ja sen kapinalliset
Kirjoittanut
Juha Wakonen
Entä jos antiikin roomalaiset eivät olisikaan aikoinaan valloittaneet Englantia? Entä jos Englanti ei olisikaan yksinäinen saarivaltio, vaan valtava, maailmanlaajuinen Britannian pyhä imperiumi? Ja entä jos se olisi valloittanut oman ikeensä alle jopa Japanin, joka identiteettinsä menettäneenä tunnettaisiin vain nimellä Sektori 11? Code Geass: Lelouch of the Rebellion kirjoittaa kerralla maailmankirjat kokonaan uudestaan – ja tarjoaa siinä ohessa varsin mukiinmenevää sekä vauhdikasta viihdettä.
Vaihtoehtoiseen menneisyyteen sijoittuvasta tarinastaan huolimatta tämä Ichiro Okouchin käsikirjoittama ja Goro Taniguchin ohjaama animesarja ei todellakaan ole mikään kuiva historian oppitunti, vaan silkka ja tyylipuhdas toimintasarja. Sen näyttäviä taistelukohtauksia ryyditetään vielä entisestään kookkailla Knightmares-roboteilla, joiden aseellisen voiman alle vallanahneen kuningaskunnan vastustajat säälittä murskataan. Itse sarjan nimen Lelouch viittaa sen päähenkilöön, nuoreen prinssiin, joka omista ja hyvin henkilökohtaisista syistään on vannonut pakottavansa koko Britannian vielä polvilleen. Geass puolestaan on salaperäinen voima, jota jotkut ihmisistä voivat hallita. Se saa myös eri henkilöillä aina erilaisia muotoja.
Tuotantoarvoistaan, tekijöidensä entisistä nimekkäistä projekteista ja kaikesta toiminnan täyttämästä sisällöstään huolimatta Code Geass ei ole varsinaisesti mikään välitön klassikko tai vailla ongelmia. Sen kerronta kompastelee enemmän kuin yhdellä saralla, sarjan visuaalinen laatu ei ole aivan tasaista, ja loppujen lopuksi se onkin esimerkki nimikkeestä, jonka jatko-osa lunastaa ensimmäisen tekemät lupaukset.
Juoni toisensa perään
Yksi Code Geass: Lelouch of the Rebellionin keskeinen ja kantava teema on sen päähenkilön lähes jaksosta toiseen punomat erilaiset teräväpäiset juonet pahan Britannian imperiumin perustusten murentamiseksi. Vaikka kyseessä onkin varsin suuren linjan kerronnallinen motiivi, ainakin allekirjoittaneelle tästä alkoi koko sarjan kuluessa muodostua jo hieman itseään toistava ratkaisu. Kun itse päähenkilö on vielä äärimmäisen omahyväinen, ärsyttävä ja aina väärällä tavalla oman arvonsa tietävä kakara, on hänen maailman suurimpien sotastrategia-mestarien älykkyyden ylittävät viritelmät hieman huteralla pohjalla.
Kaksi asiaa nousevat kuitenkin niin selvästi ylitse muiden, että ne on syytä mainita myös arvostelussa. Ensimmäinen niistä on CLAMPin tekemä hieno hahmosuunnittelu, ja toinen puolestaan on Kotaru Nakagawan hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen istuva sävellystyö. Monista hyvistä yksityiskohdista ei tällä kertaa kuitenkaan kasva vielä hienoa kokonaisuutta, vaan monet nyrjähdykset sarjan kerronnassa ja toteutuksessa käyvät pitemmän päälle ärsyttämään. Code Geass onkin parhaimmillaan muutaman jakson paketeissa, jossa tietysti auttaa jos esimerkiksi sarjan hankkii vain yksi dvd-julkaisu kerrallaan. Lisäksi yksi hyvä tekosyy sarjaan tutustumiseen on jatko-osa Code Geass: Lelouch of the Rebellion R2, josta maailmalta on kantautunut huomattavasti mairittelevimpia kommentteja ja innostuneita arvosteluja.
