Castlevania: Order of Ecclesia - arvostelu
Kirjoittanut
Jani Kajasrinne
Koji Igarashi ottaa tietoisen riskin tuodessaan 3d-pelien kyllästämille markkinoille klassiseen tasohyppelymuottiin sovellettuja Castlevania-pelejä. Perustasoa aavistuksen pienemmät markkinat eivät automaattisesti tarkoita huonoja pelejä, vaan pikemminkin päinvastoin. Order of Ecclesia on Igarashin viimeisin taidonnäyte, jossa on otettu aiempien pelien palautteet hyvin huomioon. Näemme nyt ensimmäistä kertaa Castlevania-sarjan pelin, jossa Belmontien ruoska ei esiinny missään muodossa. Lisäksi ensimmäistä kertaa päähenkilö on nainen. Animehenkinen animaatio on vaihdettu goottimaiseen tyyliin ja taistelut toteutetaan uudella symbolitekniikalla (Glyph System).
1800-luvulla alettiin tutkia Belmontin suvun oheen vaihtoehtoisia keinoja Draculan varalle. Yksi näistä tutkimustyötä tekevistä organisaatioista on Ecclesia, josta monipuolinen tarina alkaa. Pelin sankaritar Shanoa ja hänen veljensä Albus kinastelevat siitä, kumman Barlowe on valinnut käyttämään ainutlaatuisia Dominicus-symboleja taistelussa Draculaa vastaan. Vain Shanoalla on kyky sisäistää ja käyttää symboleita, joten hänet on valittu tehtävään. Vihainen Albus varastaa Dominicus-symbolit ja lähtee omille teilleen. Shanoa menettää välikohtauksessa muistinsa ja tunteensa.
Kerää, yhdistele ja suorita
Shanoan tehtävänä on saada Albus kiinni ja ottaa Dominicus jälleen haltuunsa. Seikkailun keskipisteenä on kylä, jonka asukkaat Albus on kidnapannut ja lamauttanut lähimaastoon. Ajojahti vie muun muassa metsien, riuttojen ja kartanoiden läpi. Karttajärjestelmä on miellyttävä ja pelin reitti on suunniteltu varsin hyvin. Matkan varrella pelastetaan kylän asukkaita, joista jokaisella on oma roolinsa päähenkilön auttamiseksi. Joukosta löytyy muun muassa kokki, seppä ja kauppias. Jos pelkkä eteenpäin puskeminen ei innosta, voi välillä suorittaa kyläläisten antamia tehtäviä ja saada lisäapua pelissä etenemiseen.
Apu totisesti tulee tarpeeseen, sillä Order of Ecclesia on eittämättä yksi vaikeimmista peleistä, mihin olen koskaan törmännyt. Pelaaja suorastaan pakotetaan opettelemaan jokaisen pikkupomon liikeradat huolella. Kuolinanimaatio tulee taatusti tutuksi myös pelin tiimellyksessä. Erilaisia aseita on kahmalokaupalla ja niistä pystyy tekemään erilaisia yhdistelmiä, sillä hyökkäysnappeja on kaksi, ja sydämiä käyttämällä saadaan aikaan voimakkaita erikoishyökkäyksiä. Tiettyihin vastustajiin tehoavat tietyt symbolit, joten asevalinnalla on suuri merkitys. Lisäksi on olemassa vielä kolmas paikka tukisymboleille, kuten magneettikentälle tai merkittyjen seinien läpi kulkemiselle. Symbolien lisäksi myös vaatteet ja kaikenlaiset oheistuotteet vaikuttavat Shanoan kykyihin. Erilaista säädettävää ja ominaisuuksia on siis olemassa enemmän kuin riittävästi.
Kun olet saanut pyristeltyä pelin läpi hyvään loppuun asti, Albus tulee pelattavaksi. Samalla aukeaa myös Hard-pelitila niille, joille korotettu vaikeustaso ei vieläkään riitä. Suorittajille on tarjolla myös Boss Rush -pelitila. Lisäksi langattomalla yhteydellä voi vaihdella kaverin kanssa esineitä tai kilpailla esteradan herruudesta. Vaikka tarina on aina sama, jokainen pelikerta on omalla tavallaan erilainen. Tämän pelin pariin tulee paitsi liimauduttua huomaamatta tuntikausiksi, myös palattua aina vain uudestaan.
