Butterfly – arvostelu
Ohut kuin perhosen siipi?
Kirjoittanut
Juha Wakonen
Kotimaisten lehtipisteiden sarjakuvahyllyille on kaikessa hiljaisuudessa päässyt ilmaantumaan Yu Aikawan mangasarja nimeltä Butterfly. Se kertoo kaiken kaikkiaan viisiosaisen ja hieman eriskummallisen tarinan lukioikäisestä Ginjistä, joka ei pääse eroon kuolleen veljensä muistosta ja inhoaa näin sydämensä pohjasta kaikkea tuonpuoleiseen, okkultismiin sekä aaveisiin liittyvää. Eräänä päivänä hän kuitenkin tapaa Ageha-nimisen tytön, joka puolestaan on päättänyt hävittää maailmasta kaikki kummitukset – ja hän käyttää tietysti Ginjiä taisteluparinaan! Ennen kuin ensimmäinen pokkari päättyy, kaksikko on täysillä mukana tapahtumissa, jotka menevät molemmilta yli hilseen.
Aikawa tunnetaan kuitenkin paremmin aikaisemmasta sarjakuvastaan Dark Edge, joka on useamman pykälän verran kierompaa tavaraa. Aika ajoin pintaan pulpahtavan ja lukijalleen velmulla tavalla älykkään tarinan, useamman eri lajityypin paranoiaa ruokkivan juonikuljetuksen sekä kouluikäisten kaikenmoisia ongelmia yhteen nippuun sekoittavan kokonaisuuden jälkeen Butterfly tuntuu lievästi sanottuna aikamoiselta pettymykseltä. Mangakan viiva ei ole juurikaan parantunut, vaan se on itse asiassa ottanut muutaman askeleen kohti entistä kliinisempää ja näin ollen myös persoonattomampaa ilmaisua. Tarina vaikuttaa ainakin ensimmäisen osan perusteella perushutulta, joka ei oikein tartu mielikuvitukseen tai alitajuntaan. Muutamat erikoiset ideat saavat tosin lukemisen luistamaan enemmän kuin tuntumaan pelkältä työltä.
Korkealentoisia ideoita
Yksi Butterfly-mangan selkeä vahvuus on sen tarinankerronnassa tapahtuvat ajoittaiset pysähdykset tai nyrjähdykset, kuten henkimaailman olentojen olemukseen kohdistuvat äkilliset muutaman rivin mittaiset pohdiskelut osoittavat. Lukija löytää perusränttätäntän ja vauhdikkain viivoin linjatun toiminnan keskeltä erittäin abstrakteja ajatuksia, joissa muun muassa mietitään harhanäkyjen ja todellisuuden suhdetta, parapsykoosia sekä aaveiden olemassaolon erilaisia reunaehtoja määrittäviä tekijöitä. Yu Aikawa ei selvästikään pelkää vaatia lukijaltaan keskittymiskykyä, joka on tosin vaarassa herpaantua aina silloin, kun pelkän tarinan ja sarjakuvan kuvakerronnan olisi syytä kannatella kokonaisuutta.
Yliluonnollisella tarinalla tuntuu usein olevan helppo ratsastaa, mutta todellisen elämän puhaltaminen siihen onkin sitten vaikeampi juttu. Onneksi Aikawa osaa erityisesti kirjoittaa ja kuvittaa mielenkiintoisia henkilöhahmoja, ja esimerkiksi sarjakuvan päähenkilönä ahertava Ginji ei suinkaan jää yksiulotteiseksi. Valitettavasti Butterflyn kääntäjällä olisi selvästi parantamisen varaa. Repliikit kun eivät tahdo mitenkään istua lausujiensa suuhun, ja kapularattaiden pauloihin jäädään kiinni aika ajoin. Butterfly ei ole suinkaan toivoton tapaus, vaan itse asiassa erittäin mielenkiintoinen. Se tosin hukkaa enemmän mahdollisuuksia kuin saa käytettyä niitä.
