Kulttuuripoliisit

Bungo Stray Dogs – arvostelu

Kulttuuripoliisit

Tsubasa Kirjoittanut Petteri Uusitalo

Orpopoika Atsushi Nakajima on ihmistiikerivoimiensa vuoksi ollut aina hylkiö. Hänen elämänsä muuttuu parempaan mutta villimpään suuntaan, kun hän päätyy työskentelemään muiden erikoisvoimaisten tyyppien etsivätoimistossa.

Mangan ensimmäiset neljä pokkaria ja animen ensimmäinen puolisko kuluvat yksittäisissä työtehtävissä, joiden kautta esitellään sekä etsivätoimiston että sen kanssa napit vastakkain olevan Port Mafia -rikollisorganisaation hahmot. Tämän jälkeen Jokohamaan saapuu amerikkalainen rikollisorganisaatio, ja japanilaisten on pitkin hampain yhdistettävä voimansa näiden voittamiseksi ja estettävä koko kaupungin tuho.

Mangan jälkikirjoituksen mukaan se sai alkunsa ajatuksesta esittää kuuluisia kirjailijoita komeina nuorina miehinä, joilla on erityisvoimia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes jokainen hahmo on nimetty jonkun kirjailijan mukaan.

Luonteisiin ja supervoimiin on otettu inspiraatiota samasta suunnasta: Osamu Dazai tahtoisi tappaa itsensä, Kenji Miyazawa on naiivi maalaispoika, Ranpo Edogawa on etsivänero, Junichiro Tanizakilla on epämääräinen suhde siskonsa kanssa, H.P. Lovecraft on eksentrinen lonkerohirviö ja F. Scott Fitzgerald uusrikas juppi. Viittaukset jäävät kuitenkin hyvin pinnallisiksi, ja hahmot ovat täysin itsenäisiä henkilöitä ilman mitään suhdetta niihin oikeisiin ihmisiin, joiden mukaan heidät on nimetty.

Hassun naamanvääntelyn kirous

Kun anime alkoi, en ollut aluksi erityisen myyty. Yksittäisten tapausten selvittämisessä ei tuntunut olevan dramaattista painoa, kun jokaisen nurkan takana piileskeli takuuvarmasti ohjaaja Takuya Igarashin tavaramerkki eli kohtauksen tunnelman läskiksi lyövää slapstick-huumori-ilmeilyä.

Toisaalta anime näyttää äärimmäisen nätiltä. Värejä ja valoja käytetään pistämättömästi, ja kaupunkimaisemat ovat kauniita sekä hahmomallit tyylikkäitä. Soul Eaterin ja Ouran High School Host Clubin eri versioita keskenään verranneet tietävätkin, että Igarashi osaa loihtia hyvinkin keskinkertaisista mangoista tyylitajultaan erinomaisia animesovituksia.

Ja nimenomaan keskinkertainen shounentoimintamanga Bungo Stray Dogs on. Piirrosjälki on melko pliisu ja valju, eivätkä toimintakohtauksetkaan henkeä salpaa. Mangaan verrattuna animeen on ladattu läjäpäin kokonaan uutta visuaalista suunnittelua. Esimerkiksi Tanizakin illuusiosupervoima näyttää animessa Matrixilta, mangassa ei yhtään miltään.

Komea kuin mikä

Tässä valossa olen alkanut pakostakin pitää animeversiosta aiempaa enemmän. Visuaalisen vaikuttavuuden lisäksi Taku Iwasakin sävellykset imevät mukaansa, ja myös käsikirjoittaja Yooji Enokido tietää mitä tekee, sillä alkupuolen hidas hahmoihin tutustuminen on tarpeen tulevan draaman kannalta. Jos ohjaajan huumorityyliä sietää, sarjasta kuoriutuu alun jälkeen eeppinen ja koskettavakin toimintaspektaakkeli.

Yen Pressin mangajulkaisussa ihmisiä on puhuttanut tällä kertaa käännös. Monet hahmot on laitettu puhumaan astetta koukeroisempaa englantia, minkä on selvästi tarkoitus korostaa ”kirjallista” fiilistä. Tämä saa kuitenkin hahmot kuulostamaan vähän vanhanaikaisilta, mikä tuskin on ollut tarkoitus.

Anime kattoi mangan juonta yhdeksänteen pokkariin asti eli melkeinpä ajan tasalle. Uudelle kaudelle ei siis kauheasti ole materiaalia, mutta anime on jatkumassa elokuvaprojektin muodossa.

Teos: 3/3 (anime), 2/3 (manga)
Coolien hahmojen kansoittama supervoimatoimintasarja omaperäisellä tyylitajulla. Mangan puolikypsät visuaaliset elementit on animessa tiivistetty iskeviksi.

Julkaisu: 2/3 (manga)
Käännös jakaa mielipiteitä, mutta se on tehty huolella. Värisivut on säilytetty, ja alun perin irtokansien alla olleet bonussarjakuvat on painettu sisäkansiin.

BUNGO STRAY DOGS (MANGA)

Bungo Stray Dogs

0 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    2/3
  2. Julkaisu
    2/3
  1. Lukijat
    -

Julkaisija(t): Yen Press
Tekijä(t): Kafka Asagiri

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut