Bleach - arvostelu
Kirjoittanut
Jani Kajasrinne
Pienestä Karakuran kylästä on tullut eksyneiden sielujen ja hirviöiden taistelukenttä. Edes Ichigo Kurosaki, 15-vuotias oranssipäinen ja näennäisen pahansisuinen nuori mies, ei tiedä tästä mitään, vaikka hänellä onkin kyky nähdä ja koskettaa eksyneitä sieluja. Työvuorossa oleva kuoleman jumala (shinigami) Rukia Kuchiki tuhoaa hirviön muodon ottaneita sielunsyöjiä (hollow) ja lähettää sieluja paikkaan nimeltä Soul Society, jonne kaikki oikeasta maailmasta poistuvat sielut kuuluvat.
Ichigon ja Rukian kohtaaminen ei ole pelkkää sattumaa, sillä Ichigo omaa henkivoimaa, jonka perässä hirviöt ovat. Vahva hollow vie parivaljakon tilanteeseen, jossa Rukialla ei ole muuta mahdollisuutta kuin siirtää shinigami-voimansa Ichigon käyttöön. Heti ensimmäisessä jaksossa tehdään selväksi, että Ichigolla on valtavasti piilevää voimaa, jota hänen täytyy oppia käyttämään. Hänen sieluntappajamiekkansakin (zanpakutou) on suorastaan naurettavan iso. Hyvä lähtökohta mille hyvänsä shounen-animelle.
Sarjan alussa keskitytään ensin esittelemään sarjan muut vakiohahmot ”viikon hirviöntappo” teeman ohessa. Tämä vaihe pudottaa osan katsojista pois, sillä kaikkien maltti ei riitä seuraamaan tilannetta pidemmälle. Seuraavaksi Rukia tullaan hakemaan takaisin Soul Societyyn vastaamaan rikoksesta, jonka hän teki siirtäessään voimansa ihmiselle. Ichigo tuntee vastuunsa tutkaparinsa kohtalosta ja tahtoo pelastaa hänet. Salaperäinen hattumies auttaa Ichigoa löytämään omat shinigami-voimansa ja sen jälkeen Ichigo ystävineen lähtee suorittamaan pelastusoperaatiota. Operaation aikana pelastusjoukko joutuu taistelemaan toinen toistaan vahvempien vastustajien kanssa.
Kyynärpäätaktiikalla ruudulle
Tite Kubo on luonut maailman, jossa on lähes rajattomasti potentiaalia. Henkilöhahmoja on runsaasti, esimerkkinä Soul Societyn 13 eliittijoukkuetta. Jokaisessa joukkueessa on vähintään kaksi tärkeää henkilöä, etupäässä joukkueiden kapteenit sekä varakapteenit, joista jokainen yrittää saada aikaa valokeilassa. Myös Soul Societyssä elämä on julmaa, suosituimmat hahmot saavat myöhemmin enemmän aikaa ruudulla ja muut unohdetaan määräajaksi. Jokaisella shinigamilla on zanpakutou, jolla on oma nimensä ja erikoiskykynsä. Lisäksi käytössä on erilaisia loitsuja. Kaikkea ei tietenkään voida esitellä kovin syvällisesti rajatussa ajassa, mutta materiaalia riittää satojen jaksojen ajaksi. Tämä lienee ollut Kubon suunnitelma hänen luodessaan tätä tarinaa, sillä 200. jakson lähestyessä hahmoja tulee aina vain lisää, ja tarina etenee välillä hitaasti kohti maalia, ollen välillä täysin sivupoluilla. Soul Society -kauden juoni on mietitty loistavasti, sillä siinä on luvassa sekä murhamysteeri että kapteenien keskinäistä taistelua yllättävien käänteiden jälkeen. Kuka onkaan oikeasti se paha henkilö, kun oletetut vastustajat taistelevat myös keskenään?
Animen toteutus on tehty hyvin. Animaatio on ensimmäisissä jaksoissa hieman karheaa, mutta paranee ajan myötä. Mangan sanomaa ei myöskään ole leikelty isoilla saksilla pois, vaan asiat kerrotaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Musiikki on yksi Bleachin syömähampaista. Loistava Shiro Sagisu (Neon Genesis Evangelion, His and Her Circumstances) säveltää teemaan sopivaa ja mieleen jäävää taustamusiikkia. Ääninäyttely on hoidettu ammattimaisesti ja ääninä toimii monia, kannuksensa jo muissakin sarjoissa saaneita tähtiä kuten Fumiko Orikasa (Rukia) ja Yuki Matsuoka (Orihime Inoue). Myös Ichigon äänenä toimiva Masakazu Morita tekee loistavaa työtä jakso toisensa jälkeen. Myös huumoria on mahdutettu hahmoesittelyjen ja taistelujen joukkoon. Toisinaan huumori tosin tuntuu väkinäiseltä lisäykseltä, välillä taas jaksojen aikana saa nauraa oivaltavasti sijoitetulle komiikalle. Lopputekstien jälkeen tarjotut huumoripätkät ja pienet tietoiskut ovat hyvä idea, joita kovin harvassa animessa nähdään.
Taistelut on toteutettu shounen-animen tyypillisellä kaavalla: vastustaja on aina selvästi parempi melkein kaikilla osa-alueilla, mutta pienellä henkisellä kasvulla vahvinkin kapteeni voidaan kammeta kumoon. Bleach on veren määrästä huolimatta yritetty suunnata myös nuoremmalle katsojajoukolle, sillä taistelun hävinnyt kuolee vain todella harvoin. Haavat saadaan lääkittyä mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Hävinneistä vastustajista saadaan yleensä myös hyviä liittolaisia seuraaviin taisteluihin. Tärkeimmät taistelut kestävät korkeintaan muutaman jakson verran ja silloinkin välissä on myös muuta tapahtumaa. Soul Society -jaksot jäävät lähes aina jännittävään kohtaan, jättäen katsojan odottamaan seuraavaa viikkoa kärsimättömästi. Dvd-version katsojille vaarana on siis ennalta suunnittelematon Bleach-maraton.
Loituma ja Bleach
Bleach saa kiittää suomalaista musiikkiryhmä Loitumaa katsojalukujensa kasvattamisesta, sillä varmasti monet ovat ihastelleet purjoa pyörittävää tyttöä ja tutkineet tarkemmin kuka hän on. Kiitosta pitäisi tietysti jakaa myös sille henkilölle, joka alun perin teki animaation, joka yhdisti Loituman ja Orihime Inouen toisiinsa. Jos Bleach ei muuten kiinnostaisikaan, niin ainakin purjonpyörityskohta täytyy nähdä. Hieman häpeillen tunnustan, että itse päädyin Bleachin pariin juuri näin – ja koukkuun jäin.
