BECK: Mongolian Chop Squad – arvostelu
Rock laahausta vastaan
Kirjoittanut
Juha Wakonen
Yukio – eli ystävien kesken Koyuki – on 14-vuotias koululainen, jonka mielestä elämällä ei ole hänelle juurikaan mitään ihmeellistä annettavaa. Mutta kuten usein elämässä käy, yksi kohtaaminen voi muuttaa tylsimmänkin arjen hetken yhdessä kivuliaassa silmänräpäyksessä joksikin aivan muuksi. Koyuki pelastaa sattumalta kummallisen Beck-nimisen koiran, jonka omistaja Ryusuke on urallaan nouseva rock-muusikko. Koyuki ajautuu tämän mukana keikoille, innostuu itsekin soittamaan kitaraa – ja yrittää lopun aikaa opetella rokkikukon elkeitä ja oikeaa rokkarin elämäntapaa. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää lavaesiintymistä eikä bändi mikään Mötley Crüe, joten nuorten ongelmat tuntuvat aika ajoin riipaisevan arkisilta ja todentuntuisilta.
BECK: Mongolian Chop Squad perustuu Harold Sakuishin samannimiseen sarjakuvaan, joka on muun muassa voittanut Kodanshan shounen-mangapalkinnon vuonna 2002. Alkuperäisen tarinan läpitunkeva hyvä meininki, aiheeseen saatu lähes loistava näppituntuma ja yleinen elämänläheisyys ovat onneksi kaikki mukana myös tässä muutaman vuoden ikäisessä animessa. Osamu Kobayashin vetämänä juonta kuljetetaan poikkeuksellisen varmoin ja terävin ottein – ja tapahtumat jaksavatkin kiinnostaa kaikkien 26 jakson ajan. Kun angstista nuoruutta, kellaribändipuuhastelua ja kaikille meille tuttuja nuorten ongelmia säestetään vielä vetävän tiukalla rockilla ja punk-musiikilla, riisuu laadukas paketti kyynisimmänkin harrastajasedän täydellisesti aseista.
Pitkä kuuma kesä
Mangan tekijän itsensä mukaan vaikutteita tarinan henkilöille on haettu oikean elämän yhtyeiltä. Näin muun muassa BECK-yhtyeen vokalistin Chiban maneereista monet perustuvat Rage Against the Machinen laulajaan Zach De La Rochaan, ja rankempaa musiikkia soittavalle bändille tuskin parempaa esikuvaa voisi ollakaan. Rock-maailman tapahtumia ja populaarimusiikin historiaa tuntevalle Mongolian Chop Squad onkin täynnä erilaisia viittauksia kuuluisiin muusikoihin, levyihin ja keikkoihin. Toisaalta tukeutuminen lähes yksinomaan rankkaan kitaramusiikkiin ei varmasti ole ihan kaikkien makuun, joten täysin ilman varauksia tätä sarjaa ei voi suositella. Mutta jos metalli ja punk ovat nimenomaan niitä sinun juttujasi, tätä sarjaa ei yksinkertaisesti kannata jättää väliin.
Sarjassa on toki paljon muutakin kuin pelkkää rockin räimettä. Tarinan edetessä Koyuki joutuu monesti miettimään sitä, kuka hän oikein on ja mitä hän elämältään loppujen lopuksi haluaa. BECK: Mongolian Chop Squad ei myöskään kerro mitään varsinaista ryysyistä rock-maailman huipulle ja rikkauksiin päättyvää tarinaa, vaan se pysyttelee koko ajan omalla tavallaan uskottavana ja rehellisenä. Periaatteessa kysymys on siitä, miten meistä jokainen löytää oman paikkansa elämässään. Toisille se on musiikki, toisille taas jokin aivan muu. Itse lukeudun edelliseen joukkoon, joten nupit kaakkoon: pahimmatkin haavat saa hoidettua, kun soittaa rockia tarpeeksi kovaa!
