Pyhät vastaan paheet

7 kuolemansyntiä – arvostelu

Pyhät vastaan paheet

Tuomas Hiden Kirjoittanut Tuomas Hiden

Britannian mantereella sijaitseva Lionesin kuningaskunta menestyi. Valtakunnan eliittisotilaita edustavat Pyhät ritarit ja kuninkaan nimittämä, Seitsemäksi kuolemansynniksi kutsuttu ritarikunta pitivät maan turvassa ulkopuolisilta valloittajilta. Asiat olivat hyvin ja kansalaiset saivat elää rauhassa.

Juuri tämän vuoksi maalle tulikin niin suurena järkytyksenä rakastettujen Seitsemän kuolemansynnin yrittämä vallankaappaus, joka aloitettiin murhaamalla raa’asti Pyhien ritareiden yhtä rakastettu ylikomentaja. Vaikka Pyhät ritarit onnistuivatkin pysäyttämään vallankaappauksen, maa ei tulisi enää koskaan olemaan ennallaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin Pyhät ritarit pitävät Lionesissa rautaista kuria. Ihmisiä raahataan armeijaan tai pakkotyöhön, ja niskuroijat teloitetaan niille sijoilleen. Valtakunnan kolmas prinsessa Elizabeth harhailee viimeisillä voimillaan periferiassa nököttävään Villisian hattu -nimiseen majataloon etsien Seitsemää kuolemansyntiä, joiden huhutaan olevan joko lakia pakoilemassa tai kuolleita. Sattumoisin majatalon isäntä on ritarikunnan entinen kapteeni Meliodas, ja kohtalon pyörät ovat valmiita jälleen pyörähtämään.

Tahraantuneet valkoritarit

Animeksikin sittemmin sovitettu 7 kuolemansyntiä on asetelmaltaan sekoitus suoraviivaista korkeafantasiaa ja kuningas Arthurin ajan brittimytologiaa. Edinburgh on yksi maailman suurimpia kaupunkeja, ja kuningas Arthur sekä Merlin elävät rinnakkain jättiläisten, keijujen ja puhuvien sikojen kanssa. Suurin osa sarjan merkittävistä henkilöistä ja voimanpesistä on ritareita, mutta taikavoimat ovat vähintään yhtä olennainen osa niin taisteluita kuin maailman suurempiakin kuvioita.

Toisaalta legendojen ritarilliset hyveet ovat sarjassa melko alhaisessa kurssissa. Moni sarjassa tavatuista Pyhistä ritareista väärinkäyttää sumeilematta valtaansa ja tyrannisoi kansalaisia. Osa on valmis jopa tapattamaan kansaa ja vierittämään syyn Seitsemän kuolemansynnin niskoille. Viattomia suojelevat idealistit ovat vähemmistössä ja kaukana vallankahvasta.

Vastapuolella taistelevat Seitsemän kuolemansyntiä toisaalta pelastavat kaikki näkemänsä vastaantulijat, mutta ovat muutoin paheellista väkeä. Auktoriteettiuhmainen Ban ryöstää kaiken itseään kiinnostavan muiden vaatteita myöten, tunteeton Gowther muuttelee toisten muistoja silmänräpäyksessä, ja iloluontoinen kapteeni Meliodas puolestaan käpälöi Elizabethia häpeilemättä.

Ystävyyden voimaan uskovan shounenmangan mittapuulla sarjan sankarit ovat myös varsin yhteistyökyvytön joukko – sooloilua ja keskinäisiä tappeluita riittää. Kaikkia seitsemää ei ole takaumia lukuun ottamatta vielä edes näytetty samassa paikassa, samoista päämääristä puhumattakaan.

Pyhien ritarien sekä näiden taustalla vaikuttavien demonien kanssa taistelemisen ohessa toinen sarjan keskeisimmistä asioista onkin päähenkilöiden hämärän menneisyyden selvittäminen. Yhdistävänä tekijänä heillä tuntuu olevan se, että heidän nimikkosyntinsä ja maineensa ovat jokainen jonkinlaisen väärinymmärryksen tulosta.

Seitsemän kuolemansyntiä ovat sopineet keskenään, etteivät kysele toistensa menneisyyksistä. Silti omissa takaumajuonikaarissaan avattavat henkilöhistoriat kietoutuvat kerta toisensa jälkeen yhteen sekä toistensa että maailmanhistoriaa muuttaneiden tapahtumien kanssa. Yksi sarjan suurimmista arvoituksista onkin se, mistä Meliodas on onnistunut kokoamaan täysin eri asioita tahtovan ryhmän ja miten hän on onnistunut pitämään sen kasassa.

Suoraan asiaan

Nakaba Suzukin piirtojälki on mukavan selkeää, ja jopa täyshaarniskoidut pyhät ritarit erottuvat helposti toisistaan. Ympäristöt on piirretty siististi, mutta ne eivät ole täynnä liiallisia yksityiskohtia viemässä huomiota pois tapahtumista. Taisteluissa on tämän vuoksi helppo pysyä perässä, minkä lisäksi ne ovat mukavan räiskyvää seurattavaa.

Monenkirjaviin taikavoimiin ei sisälly juurikaan ennennäkemättömyyksiä, mutta lennosta improvisoidut tavat käyttää niitä pitävät jännityksen yllä. Magiaa ei aina edes tarvita, sillä yhtä lailla mainio tapa päättää taistelu on se, kun jättiläistyttö Diane kaappaa vihollisen käteensä ja heittää tämän horisonttiin.

Tämä onkin olennainen osa sarjan viehätystä. Taian täyttämän fantasiamaailman annetaan olla kaikessa rauhassa fantasiamaailma, eikä taikuuden toimintaperiaatteita selitellä sen kummemmin. Taistelut saavat myös edetä rauhassa ilman jatkuvaa kommentointia ja analysointia siitä, miten kenenkin voimat toimivat.

Vastustajan kanssa leikittely ja voimien pidättely ovat enemmänkin hahmokohtaista kuin yleinen käytäntö. Tämän vuoksi pitkät maratontaistelut loistavat poissaolollaan. Moni yhteenotto ratkeaa luvussa tai parissa, ja tarina etenee sujuvaa vauhtia.

Tappelushounenin kentällä sarjassa on vähän poikkeuksellista se, miten ihmissuhteet – myös romanttiset – etenevät ja ovat erittäin olennainen osa kaikkea sarjassa tapahtuvaa. Pelkästään Seitsemän kuolemansynnin sisällä on kaksi potentiaalista pariskuntaa, kahden muun ajavana voimana toimii mielitietty ryhmän ulkopuolelta, ja seitsemäs tahtoisi ymmärtää, miten tunteet toimivat. Sivuhahmot saavat myös osansa. Vaikka sarjassa on potentiaalia myös poliittisille elementeille, yllättävän moni suuri käänne pahisten juonia myöten suoritetaan menetettyjen läheisten nimessä.

Perinteitä kunnioittaen

Kokonaisuutena 7 kuolemansyntiä istuu turvallisesti taistelushounenin tuttujen perinteiden keskellä. Turnauksia on ollut toistaiseksi kaksi, ja vaikka päähenkilöt ovat usein lähes absurdin ylivoimaisia, ennen pitkää päätään nostaa myös treenausjuonikaari. Kuin suoraan Dragon Ballin perintönä kuvioihin saadaan myöhemmin myös voimatasomittari ja pari pahiksistakin muistuttaa saiyalaisia.

Sarjassa on kuitenkin paljon omalaatuista otetta ja käänteitä, jotka tekevät siitä tuoreenoloista luettavaa. Päähenkilökaarti koostuu sarjan vahvimpiin elämänmuotoihin kuuluvista aikuisista, joista ei tarvitse niinkään jännittää sitä, voittavatko nämä taistelujaan, kuin sitä, miten röyhkeän ylilyövällä tuholla se tapahtuu. Pahikset tekevät monesti näitä parempaa yhteistyötä ja onnistuvat tappamaan genren mittapuulla poikkeuksellisen paljon viattomia sivullisia.

Lisäksi tulevaisuuden sijasta lukija saakin jännittää hahmojen menneisyyden paljastamista. Paketti on sopiva yhdistelmä niin vanhaa kuin uuttakin.

Teos: Ostokelpoinen
Ei koskaan unohda genrensä juuria, mutta alati syvenevät taustatarinat ja eloisat toimintakohtaukset tekevät sarjasta omannäköistään ja jännittävää seurattavaa.

Julkaisu: 2/3
Kelvollista painojälkeä, ja kielenkäyttö on tarvittavan juhlallista tai mutkatonta puhujan mukaan. Kapeammat puhekuplat ovat tosin ikävän täynnä tavuviivoja.

7 KUOLEMANSYNTIÄ (MANGA)

7 kuolemansyntiä

0 käyttäjää omistaa tämän tuotteen

  1. Teos
    3/3
  2. Julkaisu
    2/3
  1. Lukijat
    -

Julkaisija(t): Sangatsu Manga
Tekijä(t): Nakaba Suzuki

Plussaa:
Miinusta:

Viimeisimmät arvostelut

Kaikki arvostelut